splash_image.jpg

Laumaton sielu

Elokuvantekijä Jem Cohen nojaa samoihin periaatteisiin kuin punkkaritoverinsa.

Jem Cohen on erittäin kiinnostunut Sodankylän valosta. Newyorkilaiselle se on uutta.

”Se on kuulemma ihmeellinen. Voitko kertoa minulle siitä?”

Teen parhaani, vaikka pian ohjaaja pääsee tutustumaan keskiyön aurinkoon omin silmin, sillä hän on yksi Sodankylän elokuvajuhlien vieraista.
Jem Cohen, 50, valmistui Wesleyan Universitystä, samasta opinahjosta kuin Armageddonin kaltaisen testosteronitoiminnan mies Michael Bay ja tv-sarja Mad Menin luoja Matthew Weiner. Cohenin työt ja metodit eivät kuitenkaan voisi olla kauempana.

”En opiskellut Wesleyanissa elokuvaa vaan valokuvausta, maalaustaidetta, japanilaista kulttuuria sun muuta. Se aika oli kuitenkin tärkeää. Päätin alkaa tehdä elokuvia sieltä päästyäni”, Cohen kertoo.

Toimintametodinsa hän oli kuitenkin löytänyt jo aiemmin. Washington D.C:ssä varttunut Cohen pääsi nauttimaan punkin räjähdyksestä 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa.

”Poliittisuus tarkoitti itsenäisyyttä ja tekemisen vapautta, molemmat tärkeitä myös taiteen kannalta”, Cohen tiivistää.

Linkki musiikkimaailmaan on säilynyt elokuvien aiheissa. Cohen on tehnyt musiikkivideoita R.E.M:lle, ohjannut lyhärin laulaja-lauluntekijä Elliott Smithistä ja kuvannut pitkät dokumentit rock ’n’ roll -persoona Benjamin Smokesta sekä hardcoren höyryistä kasvaneesta Fugazi-bändistä pitkän dokumentin Instrument.

Fugazin toinen laulaja-kitaristi Guy Picciotto oli Patti Smithin rinnalla myös yksi Cohenin uusimman elokuvan, viime vuonna valmistuneen Museum Hoursin tuottajista.

Wieniin sijoittuva pitkä elokuva kertoo Kunsthistorisches Museumin museovartijasta Johannista sekä kanadalaisturistista Annesta, joiden välille syntyy yhteisymmärrys.

Kahden ihmisen kohtaamisen ohella Museum Hours kertoo museoista, taiteen arvottamisesta sekä visuaalisen taiteen ja jokapäiväisen elämän välisestä suhteesta. Kuten muutkin Cohenin elokuvat tämäkin on tehty pienellä rahalla ja ryhmällä.

”Elokuva sisältää idean, että taiteen tulisi olla jokaisen ulottuvilla ja se pitäisi irrottaa hintalappuihin tuijottamisesta”, Cohen kertoo.

Elokuva on leikkisä ja helposti lähestyttävä verrattuna Cohenin aiempaan tuotantoon, jota on kuvailtu muun muassa sanoilla ”poeettinen essee-elokuva”.

Cohen myöntää, että Museum Hoursilla on mahdollisuus tavoittaa laajempi yleisö kuin hänen muilla elokuvillaan.

”Teen kuitenkin mieluummin elokuvan, joka räjäyttää muutaman ihmisen tajunnan kuin sellaisen, joka saa suuren yleisön lievästi huvittumaan.”

”En ole saanut elokuvilleni rahoitusta Yhdysvalloista seitsemään vuoteen. Punktaustani ansiosta jatkaisin elokuvien tekemistä vaikka ilman rahaakin, mutta en ole enää nuorukainen”, Cohen sanoo.

Cohenilla ei ole silti tarvetta tukeutua samanmieliseen yhteisöön. Hän on sooloartisti.

”Elokuvan saralla on myös yksinäisen tekemisen perinne”, Cohen kertoo ja luettelee nimiä kuten Dziga Vertov, Joris Ivens, Chris Marker ja Agnes Varda.

”Tämä perinne on yhtä lailla osa elokuvaa kuin ne teokset, joita kutsutaan nykyään ’leffoiksi’.”

Lue haastattelun pitkä versio Fifistä.

Sodankylän elokuvajuhlat 12.–16.6. www.msfilmfestival.fi

Kaisu Tervonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *