splash_image.jpg

Lattea Harjunpää

Ahdistus vaihtui kostoon.

Aamuisin bussipysäkillä Peter Franzén tuijottaa minua tuimasti nahkatakin kaulukset pystyssä ja ampuu kohti. Miten Matti Yrjänä Joensuun luomasta, suomalaisen ahdistuksen keskellä humanisminsa kanssa rämpivästä rikoskonstaapelista on tullut tympeä televisiokyttä?

Joensuu sijoittuu dekkaristina samaan realistisen yhteiskuntakuvauksen luokkaan kuin muun muassa komisario Beckin luonut kirjailijapari Maj Sjöwall ja Per Wahlöö.

Joensuun kirjoissa välittyvät kokemukset poliisintyössä ja sen tuottama sielun raskaus. Hän sukeltaa pikkurikollisten, pyromaanien ja raiskaajien nahkoihin ja kertoo köyhyyden, syrjinnän ja rakenteellisen väkivallan maailmasta ilman ylimääräistä tehostusta.

Pahan pappi ei kuulu Joensuun onnistuneimpiin teoksiin, mutta elokuvana kirja ei toimi siksi, että sen rakenne ei pysy kasassa. Harjunpäälle on kirjoitettu elokuvaan kliseinen motiivi tyttärensä kuoleman takia mieleltään ja moraaliltaan järkkyneenä kostonenkelinä.

Niinpä hän juoksenteleekin suurimman osan aikaa nahkatakin liepeet liehuen milloin rosvojen, milloin omien demoniensa perässä rinnallaan seksikäs mutta yhdentekevä naiskollega.

Ohjaaja Olli Saarela on hylännyt Joensuun perusnäkökulmasta kaiken. Suomalaisen arjen sijaan viitataan amerikkalaisiin, saksalaisiin ja ruotsalaisiin poliisisarjoihin. Tosin niihinkin enemmän kömpelöin sormin kourien kuin harkiten ja soveltaen.

Olli Saarela: Pahan pappi. Elokuvateattereissa nyt. Lue koko juttu Fifistä.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu