Lanka palaa

Ihmisen luonto: Samaan aikaan kun tupakkateollisuus on korvausvaatimuksia väistellessään kiistänyt tupakoinnin epäterveellisyyden, se on jo kauan laskelmoidusti hyödyntänyt mainoskielessään kuoleman kiihottavuutta.

Aikoinaan Helsingin yliopistossa ei ollut tietoakaan nykyisestä tupakoinnin vastaisesta yleisestä liikekannallepanosta. Tupakkahuoneissa kannatti viettää aikaansa tupakoimattomana, sillä siellä toisilleen vieraatkin ihmiset saivat aikaan spontaanin älykkäitä keskusteluja. Tupakointiin liittyvä epäsuotavuus ruokkii jonkinlaista boheemia heimolaisuutta.

Samoihin aikoihin olin kesätöissä makkaratehtaalla, jossa olin pakkausosaston työtiimistä ainoa, joka ei polttanut säännöllisesti. Tupakkataukoja vietettiin valoisassa portaikossa, joka oli kuin työstä irrallinen vapauden valtakunta. Uusi tupakkalaki edellytti kuitenkin oikeita tupakkahuoneita ja niinpä eräänä aamuna tehtaan varastosta erotettiin aaltopeltiseinällä pitkä ja kapea huone, jonne koko tiimi mahtui kylki kyljessä yhdelle rahille istumaan. Uutta tupakkatilaa käytettiin vain kerran, minkä jälkeen palattiin takaisin portaikkoon kapinoimaan.

Ei ole sattuma, että tupakkateollisuus teki jo varhain jättitiliä myymällä tuotettaan omaan kehoon liittyvän itsemäärämisoikeuden symbolina. Muiden kuin herrojen tupakoinnista muodostui holhoavan patriarkaalisen kontrollikoneiston ikeestä irti hamuavaa emansipaatiota. Tämä yhdistää yliopistoboheemia ja makkaraduunaria.

Mutta tupakkaan liittyy muutakin vastaanrimpuilun ideaa. Samaan aikaan kun tupakkateollisuus on korvausvaatimuksia väistellessään kiistänyt tupakoinnin epäterveellisyyden, se on jo kauan laskelmoidusti hyödyntänyt mainoskielessään kuoleman kiihottavuutta.

Jotkut psykologit ovat yrittäneet selittää ihmisen kiinnostusta vaarallisiin nautintoaineisiin myös jonkinlaisen kuolemanvietin kautta. Tämä on liioittelua. Ihmisen pitkälle kehittynyt käsitteellinen ajattelu mahdollistaa sairastumisen ja oman kuoleman kauhistuttavan ajatuksen ja juuri tämän traumaattisen lähtökohdan torjumiseksi ihmismieli on valmis kieroilemaan. Kysymys kuoleman kiihoitavuudesta ei liity sen saavuttamiseen, vaan näennäiseen ylittämiseen.

Kulttuurisessa sukupuoliroolituksessa saatetaan jopa tulkita että teoillaan eniten kuolemaa halveksuva luupää onkin juuri se kaikkein elinvoimaisin karju, jonka kanssa lisääntyminen on aivan erityisen palkitsevaa.

Suuri valistusfilosofinen pulma onkin, kuinka varoittaa ihmisiä tupakointiin ja muuten uhmakkaaseen elämään liittyvistä riskeistä, kun juuri näissä riskeissä piilee tällaisen toiminnan keskeinen ponnin. Mitä tuomitsevammin erilaiset nautintoainepurnukat koristellaan varoituksilla, sitä enemmän kulttuurista päihdehimoa vietellään.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu