Lähi-itää oopperassa

Jotkut asiat ovat eurooppalaisessa kulttuurissa aina läsnä. Yksi on suhde itään ja islamiin, ja se näkyy myös oopperalavalla.

Jotkut asiat ovat eurooppalaisessa kulttuurissa aina läsnä. Yksi on suhde itään ja islamiin, ja se näkyy myös oopperalavalla.

Vuonna 1780 Mozart sävelsi Zaiden, oopperan kahdesta nuoresta eurooppalaisesta, jotka ovat turkkilaisten orjina ja rakastuvat toisiinsa, yrittävät paeta, mutta jäävät lopulta kiinni. Teos jäi Mozartilta syystä tai toisesta keskeneräiseksi. Siitä puuttuvat alkusoitto, resitatiivit ja finaali.

Kun Salzburgin musiikkijuhlilla esitettiin kesällä kaikki Mozartin oopperat, Zaideen tilattiin täydennys israelilaiselta Chaya Czernowinilta. Syntyi kahden esityksen kokonaisuus, jonka kahdessa rakkaustarinassa asettuvat vastatusten valistuksen ja jälkimodernin arvot. Mozart uskoi erilaisten ihmisten ja ryhmien kykyyn elää rauhassa, jälkimodernissa usko on taas alkanut horjua. Czernowinin Adama kertoo israelilaisen naisen ja palestiinalaismiehen rakkaustarinan.

Adama on paralleeli, rinnakkaisteos Zaidelle ja se tapahtuu nykyajassa”, kertoo säveltäjä Czernowin.

Zaiden ja Adaman kohtaukset esitettiin vuorotellen. Zaiden libretto on köykäinen orientalistinen rakkaustarina, mutta Adama on juuri niin synkeä kuin Lähi-idän tilannekin. Adaman parin suhde on mahdoton yhteisön vihan vuoksi, rakkaudella on tilaa juuri sen verran, kun kansanryhmien keskinäiset välit sallivat.

Chaya Czernowin on käyttänyt Adaman tekstissä alkuperäisestä libretosta irrottamiaan sanoja. Muuta kuin kuluneet rakkaustarinoiden sanat päähenkilöillä ei ole toisilleen sanottavanaan.

”Käytin sellaisia sanoja kuin taivas, aurinko, työ, veri ja maa, ja siirsin ne toiseen yhteyteen. Ne saavat siten uusia merkityksiä.”

Sattuma tai ei, mutta veri ja maa olivat kansallisosialistisen ideologian keskeisimpiä metaforia. Ja verta riittää. Rakastavaiset kivitetään, sillä yhteisöt pitävät heitä pettureina.

”Se onkin raain kohtaus koko teoksessa, eivätkä kuulijat voi olla reagoimatta tunteella. Ensi-illassa muutamat kävelivät ulos, lopussa osa buuasi, jotkut huusivat bravoa. Adama on paikoin vulgaari tai jopa brutaali teos”, sanoo Czernowin, joka ei vaikuta lainkaan yllättyneen työnsä vastaanotosta.

Turkkilaiset edustivat Mozartin aikana vierasta, ei-kristillistä kulttuuria ja toiseutta. Heihin oli soveliasta sijoittaa niin uhkia kuin toiveuniakin. Mozartin aikoina Välimerellä purjehti sen ajan terroristeja eli merirosvoja, joten uhka joutua orjaksi oli todellinen.

Zaiden pahis on sulttaani Soliman, joka toisen näytöksen alussa huutaa Mahometia avukseen ja manailee hirmuista kidutusta karanneille orjilleen, sillä hänkin on iskenyt silmänsä Zaideen. Ooppera on aivan viime vuosiin saakka ollut melko eurosentristä.

”Kyllä, onhan Madame Butterfly aika kolonialistinen, samoin Turandot tai Taikahuilu orjineen ja mustine pettureineen. Ei ollut pelkkä sattuma, että juuri minua pyydettiin mukaan Zaideen. Mukaan haluttiin joku ei-eurooppalainen. Idea lähti ohjaaja Claus Guthilta, hän halusi saada uutta näkökulmaa Zaiden tarinaan”,

Kahden teoksen illassa Zaide ja Adama nähdään vielä tänä syksynä Baselissa ja Montpellierissa. Tukholmaan se lienee tulossa parin vuoden sisällä.

W.A. Mozartin Zaide Suomen Kansallisoopperassa lokakuussa 14.10. alkaen.

Gerry Birgit Ilvesheimo

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu