Lähes pompöösi spektaakkeli

Brittiläisen Musen tuotanto on progressiivista.

Brittiläisen Musen tuotanto on progressiivista kahdellakin rintamalla. Sanoitukset nojaavat (toisinaan) edistyksellisiin – eli progressiivisiin – maailmoihin. Uudelle The Resistance -levylle sanoituksia ja teemoja on ammennettu kestosuosikki George Orwellin romaanista Vuonna 1984. Musiikillisesti puolestaan seikkaillaan jonkinlaisessa uus-progressiivisessa sfäärissä, jossa yhdistellään stadionrock elektroniseen- ja klassiseen musiikkiin.

Kymmenessä vuodessa ensialbuminsa julkaisun jälkeen Muse on kasvattanut äänimaisemansa lähes naurettaviin mittasuhteisiin, mutta patetian puolelle sortumatta. Ajoittain häpeilemättömästi Queenin suuntaan nyökkäävä ja sen manttelinperijäksi kelpaava yhtye on sisällyttänyt tällä kertaa kitaravallien ja jousisovitusten kylkeen myös pitkän pätkän Frédéric Chopinia ja otteen Camille Saint-Saënsin oopperasta Samson et Dalila.

Musiikkiteollisuuden tilasta kertoo jotain nykyisellään maailman stadioneita kiertävien tähtien ryhmä. Valtaosa megasuosikeista on rakennettu ja nostettu suosioon muinaisella 1980-luvulla tai aiemmin. 2000-luvulla pirstaloituneet markkinat ja toiveet pikavoitoista ovat johtaneet siihen, että uusia stadionspektaakkelien tuottajia ei synny. Muse on yksi harvoista uusista tulokkaista.

Muse: The Resistance. Warner Music 2009. Viisi tähteä.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu