Laaksoja ja kukkuloita

Syksyn toinen Voima kertoo, missä Suomi menee vuonna 2012.

Tansaniassa ei saa tietoa hallituksen toiminnasta: ”Hallitus säätelee kovalla kädellä sitä, mitä kansalaisille kerrotaan. Tietoon on erittäin vaikea päästä käsiksi, eikä media voi kirjoittaa vapaasti”, sananvapausjuristi Mohammed Tibanyendera kertoo sivulla 8.

Täällä sentään kaikki on hyvin vai onko? Paitsi että Suomessa on suunnitteilla suuri hallintouudistus, jonka tarkoituksena on lopettaa kaikki ministeriöt ja ottaa käyttöön yrityksistä tuttu konsernihallinto.

Ei siinä mitään, kyllähän muutoksia saa suunnitella, mutta kyllä niistä pitäisi käydä julkista keskustelua.

Ei käydä eikä edes haluta käydä keskustelua: ”Toivon, että kuntaremontti vie kaiken huomion ja hallintouudistus menee huomaamatta läpi”, Sitran ylijohtaja Mikko Kosonen sanoo sivulla 24 alkavassa Matti Ylösen & Hanna Kuuselan jutussa.

Entä sitten sananvapaus? Tansanialainen sananvapaus-ekspertti sai suomalaisesta avoimuudesta näytteen, kun Voiman valokuvaajan työ julkisella paikalla yritettiin estää. Lain mukaanhan julkisella paikalla saa valokuvata.

”Kuvattuani hetken telineiden luona myyjä tuli vaatimaan meitä lopettamaan. Sitten paikalle tuli toinen myyjä, joka pyysi kuvausten lopettamista vedoten esimiehiinsä”, Voiman valokuvaaja Klaus Welp kuvaa tilannetta sivulla 8.

Sitten tuli vartijat ja monet puhelut, joita sananvapausjuristi seurasi innolla. Mitä nyt tapahtuu, entä nyt?

Tansanialaiselle mustalle miehelle voi kuitenkin aina sanoa, että media voi Suomessa paksusti. Ja tottahan sekin on. Media tahkoaa voittoa, mutta toimittajat voivat töissään huonosti, kuten selviää jutussa sivulta 9.

Täydellinen värisokeus ja kykenemättömyys toisiin näkökulmiin on noussut esille musta marski -elokuvahankkeessa, jossa musta mies näyttelee vitivalkoista marsalkka Mannerheimia.

”Me länsimaiset olemme niin tottuneita kuvaamaan muiden elämiä omasta vinkkelistämme, että tunnumme pitävän sitä yksinoikeutenamme. Kun toiset kerrankin esittävät tulkinnan meidän historiastamme, saamme slaagin”, kirjoittaa toimittaja Jari Tamminen sivulla 37.

Kansainvälisestä sodasta olemme sentään kaukana. Suomessa ei tarvitse uutisoida taistelulennokkien tekemistä iskuista Afganistanissa. Miksikö ei? Siksi että niiden tekemissä iskuissa eivät ole kohteina länsimaalaiset.

”Lännessä sodanjohto ja poliitikot eivät ymmärrä, että vaikka lennokki-iskujen seurauksista harvoin uutisoidaan tarkasti läntisessä mediassa, niistä kerrotaan paikallisissa tiedotusvälineissä ja satelliitti-tv-kanavilla Lähi-idässä ja Aasiassa”, rauhantutkimuksen professori Paul Rogers kirjoittaa sivulla 35.

Kaikesta näistä laaksoista ja kukkuloista huolimatta iloista mieltä & oivia valintoja kuntademokratiamme päätapahtumaan lokakuun 28. päivä!

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu