splash_image.jpg

Kuvissa kanssaoleminen

Eija-Liisa Ahtilan videoteoksissa kuusi huojuu vaakatasossa & koirat ulvovat.

Videotaiteilija Eija-Liisa Ahtilan näyttelykokonaisuutta ja sen pohjapiirustusta esittelevässä valotaulussa on muotokuva taiteilijasta suuren kuusen vieressä. Kuusi täyttää kuvan, Ahtila on sen rinnalla pikkuinen.

”Ihmisen osuus olisi yksi viidesosa, loppuosa kuuluu kaikelle muulle.” Näin Ahtila selittää, kuinka hän hahmottaa maailmaa ja kuinka tuo muotokuva on hyvä osoitus siitä.

Ahtilan teoksissa kohdataan luonto sellaisena kuin se on: rajuna, ihmistä voimakkaampana. Viisiminuuttisessa Kalastajat-teoksessa länsiafrikkalainen venekunta meloo yhä uudestaan kohti aaltoja päästäkseen työhön. Mutta aallot voittavat, vene kaatuu ja melojat uivat rantaan. Kunnes yrittävät uudestaan.

Vaakasuora-teos on muotokuva kuusesta. Se on 6-kanavainen projisointi, jonka ruuduista muodostuu kuva valtavasta kuusesta vaakasuorassa. Ahtila kertoo päätyneensä vaakaprojisointiin, koska kuusi ei mahtunut pystykuvaan.

”Yritys kuvata kuusta asettaa kuvaajan vastakkain elokuvan teknisten, ihmissilmän ja havainnon jatkeeksi rakennettujen laitteiden kanssa sekä samalla yllyttää pohtimaan ihmiskeskeisen dramaturgian vaatimuksia ja sen aikaansaamia arvoasetelmia kuvassa ja esittämisen järjestyksessä”, Ahtila selittää näyttelymateriaaleissa.

Ahtila katsoo luontoa, ihmisiä ja eläimiä empaattisesti. Teoksista välittyy lempeä tunnelma, mutta ne ovat pistävän älykkäitä. Aiheina on ihmisen ja lemmikkieläimen välinen yhteys, kolonialismi ja psykoosiin sairastuminen. Teosten keskiössä on usein nainen.

Rukoushetki-teos perustuu Ahtilan omiin kokemuksiin. Teoksen alussa päähenkilö kertoo nähneensä matkalla ollessaan unen siitä, että hänen koiransa oli hukassa. Päähenkilö pohtii, onko kotona häntä kaipaavan koiran hätä tullut hänen uneensa.

Ahtilan teokset tuntuvat sanovan, että eläin ja luonto ovat todellisena osana meissä, ja että tämän yhteyden kokeminen on varsin syvää.

Kiasmassa huhtikuussa avautunut näyttely on tehty yhteistyössä Tukholman Moderna museetin kanssa. Siellä teokset olivat esillä kevättalvella 2012.
Ahtilan teoksia on edellisen kerran ollut näin kattavasti esillä Kiasmassa vuonna 2002. Helsinkiläinen galleria Heino esitteli kolmikanavaisen Marian ilmestyksen vuonna 2010. Puolen tunnin videoteoksen katsominen kosketti niin syvästi, että sen perusteella tekee mieli neuvoa vierailijoita saapumaan Kiasman näyttelyyn ajan kanssa.

Ahtilalla ei ole katsojille mitään erityisiä ohjeita, vaikka monikanavaisten teosten katsominen voi tuntua hankalalta.

”Ainoa toiveeni on, ettei tänne tultaisi suorittamaan. Jos on vain vähän aikaa, toivon, että katsoja valitsee yhden kokonaisuuden ja katsoo sen alusta loppuun tai keskeltä takaisin keskelle.”

Rinnakkaiset maailmat, Eija-Liisa Ahtilan videoteoksia & veistoksia 1.9. asti Helsingin Kiasmassa.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu