Kuvaruutu & valkokangas

Katsotpa töllöä tai lähdetpä leffaan, muista Voiman vinkit!

Skenen joukossa. Jouko Aaltonen on tehnyt 1970-luvun vasemmistolaisesta laululiikkeestä playback-musikaalin, jonka saama ylistävä huomio kielii siitä, että näihin ikivihreisiin samastuvaa marssirintamaa on yhä enemmän kuin SKDL:n vähemmistösiipeä on ollut koskaan.

Koska musiikki kiistattomasti toimii edelleen, se antaa 70-luvun taistelevasta vasemmistolaisuudesta emotionaalisesti avartavan kuvan. Hyväntahtoisella ironialla Aaltonen saa väisteltyä myös poliittisen nostalgian imelimpiä karikoita. Oman aikansa poliittisuudelta ei myöskään taiteta kärkeä jäkiviisaalla takinkääntelyllä. Haastateltavien jättäminen nimeämättä jakaa katsojat omaan leiriin ja hipoista ulossuljettuihin toisiin, joille kuva laululiikkeestä halutaan välittää elämyksellisenä muisteluna politiikan kulta-ajasta.

70-luvun vasemmistolaisuudelle pitäisi vihdoin tehdä rakastavan ymmärtäväinen isänmurha, joka vapauttaisi 2000-luvun vasemmistolaiset kamppailemaan kapitalismia vastaan muussa kuin romantisoivan jälkijättöisessä hengessä. (TR)

Jouko Aaltonen: Kenen joukossa seisot Neljä tähteä.

_______________

Rujo oivaltaa. Australialaismuusikko Nick Caven käsikirjoittaman The Proposition elokuvan tarkoituksellisen väkivaltainenkin kerronta on valettu lännenelokuvan muottiin, ja se saa revittyä muodostaan irti uuttakin. Rujosta pinnastaan huolimatta elokuvan maailma ei ole pelkästään julma. Siinä on oivallettu, että kovuuden draama on särmikkäämpää, jos henkilöiden psykologista heikkoutta uskalletaan piirustaa esiin. Samaan tapaan kovuuden ja kompuroinnin, totisuuden ja ironian välillä huojuu tarinaa säestävä Caven musiikki.

Elokuva kysyy, onko oikein, jos laillisen järjestyksen edustaja sopii väkivaltarikollisen kanssa, että tämä ansaitsee vapautensa surmaamalla vielä vaarallisemman veljensä. Toisaalta saman diilin kääntöpuolena lavennetaan Kainin ja Aabelin perhedraamaa aprikoimalla, onko oikein surmata veljensä kolmannen veljen eduksi. Kuolemanrangaistuksen oikeutuksen kysymystä lähestyvän elokuvan vastaukset eivät ole aivan yksiselitteisiä, mutta lajityypin rajat huomioiden jo alkuasetelma on kunnioitettava. (tr)

John Hillcoat: The Proposition Neljä tähteä.

_______________

Kasvoton vallankumous. Elokuva V niin kuin verikosto sijoittuu lähitulevaisuuden Englantiin, jossa ihmiset ovat kyllästyneitä totalitaristisen hallituksen valheisiin. Televisio pauhaa yhtä totuutta jatkuvalla syötöllä. Tunnelma on apaattinen.

Wachowski-veljesten käsikirjoittama elokuva toistaa heidän Matrix-elokuvastaan tuttua Jeesus-tarinaa. Ihmeelliset voimat omaava mies, V, ilmestyy tyhjästä ja ryhtyy taisteluun systeemiä vastaan. Siihen asti passiiviset massat seuraavat messiaan käskyä. Tarinan nainen on sankaria ihaileva pusuhuulinen apuri.

Elokuvan vihollinen on yksinkertainen paha hallitus. Vaikka V niin kuin verikosto sijoittuu lähitulevaisuuteen, sen maailmankuva on auttamattoman vanhanaikainen. Valtaa edustaa valtio, ja se kaadetaan räjäyttämällä parlamenttitalo.

Tässä maailmassa valta on monimutkaisempi tapaus, eikä sitä voi typistää yhteen symboliin. Sitä ei räjäytä säpäleiksi suuri sankari, vaan nakertavat huterammaksi kaikki, jotka kieltäytyvät pelaamasta kapitalismin ehdoilla. (A-RK)

John McTeigue: V niin kuin verikosto Kolme tähteä.

_______________

Voiman tv-liite

5.4. YLE TV2:Ramones ja vuosisadan loppu (USA 2003). Jim Fieldisin ja Michael Gramaglian dokumentissa avataan 1970-luvun New York -punkin asenteeltaan ja soundeiltaan ehkä kaikkein eniten lainatun yhtyeen backstagea ja luodataan samalla aikaa, jolloin erään poliittisen laululiikkeen angsti kiteytyy vastaansanomattomaan teesiin “Gabba Gabba Hey!”.

Lauantaisin YLE TV1:Frasier. Moni on miettinyt, miksi valtakunnallinen pääkanava vuodesta toiseen lähettää lauantai-illan keskeisellä ohjelmapaikalla yhdysvaltalaista sitcomia, joka kertoo keski-ikäisen ja keskiluokkaisen miesradiopsykiatrin arkisista pulmista, mutta liki yhtä moni on viimeistään oman keski-ikäistymisen lähestyessä oppinut ymmärtämään, että sarja oikeastaan onkin pirun hauska.

16.4. Subtv:Viva Zapatero! (Italia, 2005). Sabina Guzzantin terävä, Italiassa ajankohtaiseen vaalijännitteeseen liittyvä pamfletoiva dokumentti selvittää poliittisen tv-satiirin hyllyttämistä Italian yleisradiossa ja päätyy avaamaan Silvio Berlusconin taloudellisen ja polittisen vallan sekä moninkertaisen mediahallinan kautta johtaman Italian siirtymistä kohti totalitaristista sananvapauskäsitystä.

Tuomas Rantanen

Anna-Reetta Korhonen & Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu