Kuvaruutu & valkokangas

Elokuva-arvosteluissa The International, Che, Benjamin Buttonin uskomaton elämä & Toinen jalka haudasta.

Hyvin ajoitettu

Harvoin on tullut vastaan trilleriä, joka surffaisi näin suvereenisti zeitgeistin aallonharjalla. Elokuvallisilta arvoiltaan menevää keskiluokkaa edustava The International kietoo normiagenttiseikkailun pankkimaailman hämyisiin koukeroihin.

Rahanteon edelle ei saa nostaa mitään. Talouskriisin kourissa vääntelehtivälle elokuvayleisölle annetaan varsin kyyninen, mutta uskottava kuva rahoitusmaailman lainalaisuuksista. Islantilaisten velkavivut ja niiden epätoivoon ajamat pankkiirit kävivät muutamankin kerran mielessä kun katsojille kerrotaan, että aseellisia konflikteja ei ruokita pelkästään asekaupan tuottojen nimissä.

Tärkeintä on niiden luomien velkojen ja rahavirtojen kontrolloiminen. Samalla kylmän sodan voittaneen talousjärjestelmän sisäänrakennetut ongelmat ja moraalittomuudet muuttuvat modus operandiksi voittaja on oikeassa -logiikalla. Jumalan käsi pitää siitä huolen.

Olisi kiinnostavaa tietää, ovatko elokuvan tekijät meedioita, nopeita reagoijia vai vain ällistyttävän onnekkaita produktionsa ajoituksen suhteen. (JT)

Tom Tykwer: The International. Elokuvissa parhaillaan. Kolme tähteä.

_______________

Ikoni

Steven Soderberghin mammuttieepos Che tekee kaikkensa nostaakseen pop- ja propagandateollisuuden rakentaman ikonin entistä korkeammalle jalustalle. Elokuvan henkilöt unohtuvat ohkaisiksi uskollisen ja pikkutarkan historian tapahtumien seuraamisen ohella, kovaa vauhtia porhalletaan vastoinkäymisestä toiseen, mutta motiivit ja henkilöhistoriat leijuvat kysymysmerkkeinä ilmaan.

Mistä avaruudesta Che, agentinalainen lääkäri, putosi vallankumouksen keskiöön? Mikä Fidel on miehiään? Minkä takia vallankumous oli välttämätön? Näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin ei vaivauduta vastaamaan. Ehkä katsojilta odotetaan perehtyneisyyttä, ehkä omia tulkintoja motiiveista ei uskalleta tehdä. Ehkä katsojille kannattaisi jakaa ennen näytöstä historiankirjoja, silloin kaikki saisivat elokuvasta enemmän irti.

Che näyttää kaiken, mutta ei kerro mitään. Toivottavasti elokuvasarjan toinen osa korjaa tämän puutteen. (JT)

Steven Soderbergh: Che osa 1 – sankari. Elokuvissa parhaillaan. Kolme tähteä.

_______________

Lohdullinen tutkielma

Benjamin Buttonin elämän lähtökohdat eivät ole huonoimmat mahdolliset. Raihnaisena vauvavanhuksena syntynyt, elinkelvottomana hylätty Benjamin otetaan säälistä ”saattohoitoon” vanhainkotiin. Pienokaisesta tulee yhteisön rakastettu jäsen ja hänen jokainen elinpäivänsä ylittää odotukset.

Tämä fantastinen tarina kerrotaan takautuvasti neworleansilaisen sairaalavuoteen ääreltä, jossa aika on loppumaisillaan. Takauman juoni rakentuu päähenkilön ihmeenomaisen nuortumisen varaan ja keskittyy siihen, minkälaisia jännitteitä hän synnyttää suhteessa Daisyyn, rakastettuun, joka vanheneekin normaalilla tavalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole yleisöä kosiskeleva seksiongelmien kertauskurssi, vaan ikäero on tarkasteltavana etenkin psykologisen ulottuvuutensa kautta.

Elokuva lienee yllätys kaikille David Fincherin aikaisempia ohjaustöitä nähneille, ja myönteinen yllätys niille, joiden mielestä hänen uransa lähti laskuun heti vuoden 1999 Fight Clubin jälkeen. Keski-ikäiseksi kasvanut Fincher suorastaan hätkähdyttää puhuttelemalla katsojaa vaihteeksi aivan muilla keinoilla kuin väkivallalla tai ahdistuksella.

Harvassa nykyelokuvassa kuollaan yhtä monta luonnollista kuolemaa. Toisaalta kyseessä on kertomus, jossa ei ole koskaan liian myöhäistä lähteä maailmalle seikkailemaan tai liian kiire istua katselemaan kuinka aurinko nousee. (MH)

David Fincher: Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Elokuvateattereissa nyt. Viisi tähteä.

_______________

Viikatemiehen varjossa

Viime syksynä monet meistä Itä-Helsingin Roihuvuoren lähiön asukkaista osallistuivat innolla Toinen jalka haudasta -elokuvan puistojuhlakohtauksiin. Sen jälkeen kylillä on kuiskittu ahkerasti ketähän kaikkia elokuvasta tunnistaa ja mahtaakohan elokuva olla hyvä myös.

Taustahahmojen tunnistaminen nopeista leikkauksista ei ole ihan helppoa, mutta elokuvana Johanna Vuoksenmaan ohjaustyö on onnistunut. Se on ensi vaikutelmaa syvällisempi komedia miehestä, joka kuolemansairauden äärellä alkaa nähdä elämäänsä uudesta näkökulmasta. Vuoksenmaa liikuttaa vaikeaa aihettaan kipeän kepeän, mutta samalla oivaltavan huumorin keinoin.

Kuoleman käsittely suomalaisessa elokuvassa on melkein yhtä vaikeaa kuin suomalaisessa kulttuurissa yleensä. Vuoksenmaan tapa käsitellä aihettaan on muuta kuin englantilaista mustaa huumoria. Se ei ilakoi ihmisten heikkoudella, vaan koettaa näyttää kuolemanpelon ymmärrettävän inhimillisenä ja myös katsojille omakohtaisesti tunnistettavana, tahattoman koomisena rimpuiluna eksistentiaalisten kysymysten äärellä.

Tekstin ironia nousee hulppeimmilleen, kun ammattiyhdistysliikkeen veturit haluavat käyttää kuolevaa miestä oman taistonsa työkaluna, kun ilmaisjakelulehden päätoimittaja matelee auliisti mainosmarkkojen perässä ja kun pikaisen kuoleman äkillinen kyseenalaistuminen sotkeekin kaikkien systeemit.

Pääosien tuoreet kasvot Tobias Zilliacus ja etenkin Helena Vierikko selvittävät ihastuttavasti kaikki haastavan aiheen mukana kulkevat vaivaannuttavuuden sudenkuopat – jopa klassisen kliseistä hääkirkkokohtausta myöten.

Silti jotain jää puuttumaan täysosumasta. Elokuva muistuttaa jollain tapaa Risto Jarvan komedioita, mutta siitä uupuu ainakin niiden viimeisen päälle viilattu miljöö ja sosiaalinen kehys. Myös teknisessä toteutuksessa viime silaus on jäänyt tekemättä: huumorin kulma iskee usein hiukan etu- tai takakenossa, eikä osu ihan koko mitallaan. (TR)

Johanna Vuoksenmaa: Toinen jalka haudasta. Ensi-ilta 20.3. Neljä tähteä.

_______________

Maria Haanpää, Jari Tamminen & Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu