Kuvaruutu & valkokangas

Elokuva-arvosteluissa Lukija, Yacubian – talo Kairossa ja Mammutti.

Lukija viiltää

Kate Winslet pissaa seisaallaan. Hän katsoo uhmakkaasti silmiin Harvey Keiteliä samalla kun lämmin urea juoksee pitkin hänen sääriään. Tämä kohtaus Jane Campionin elokuvasta Holy Smoke – Pyhässä pilvessä (1999) on yksi Winsletin uran mieleenpainuvimmista. Winslet ei ole koskaan pelännyt hätkähdyttämistä. Heavenly Creaturesissa (1994) hän on ystävänsä kanssa äidinmurhaa suunnitteleva teinityttö. Little Childrenissä (2006) Winsletin roolihenkilö on miestään pettävä kotiäiti, joka kykenee tuntemaan myötätuntoa pedofiilinaapuria kohtaan.

Ja nyt, Oscar-palkitussa roolissaan elokuvassa Lukija Winslet esittää Hanna Schmitziä, naista, joka on syytettynä natsien rikoksia käsittelevässä sotarikostuomioistuimessa. Ja hänellä on suhde itseään puolet nuoremman pojan, Michaelin, kanssa. Hanna pitää ääneen lukemisesta, ja ennen rakastelua Michael lukee tälle maailman merkkiteoksia. Michelin esittäjä David Kross on tosielämässäkin niin nuori, että kuvausten alkua piti odotella, jotta poika ehti tulla täysi-ikäiseksi ja intiimien kohtausten kuvaaminen hänen kanssaan oli mahdollista.

Lukijaa on joissakin arvioissa ehditty pilkata silkaksi seksiseikkailuksi, mutta tosiasiassa elokuva on äärimmäisen hienovireinen ja syväluotaava kuvaus siitä, miten kahden ihmisen tapaaminen voi muuttaa kokonaisen ihmiselämän. Jälki jonka Hanna jättää Micheliin ei kulu vuosien saatossa, ei edes sitten kun Michaelille paljastuu totuus Hannan menneisyydestä.

Lukija kuljettaa erinomaisesti rinnakkain sitä kipua, jonka romanttinen suhde voi jättää jälkeensä, sekä natsi-Saksan hirmutekojen vaikutusta ihmismieleen. Elokuvan keskeiset teemat ovat häpeä, jonka kantamista Winslet esittää vastaansanomattoman todentuntuisesti, viha ja anteeksianto. Suuria teemojaan elokuva pystyy käsittelemään pienten, tunnistettavien hetkien ja yksityiskohtien avulla.

Winslet on elokuvan kiistaton päätähti, mutta myös nuorta Michaelia esittävä Kross on roolissaan hämmästyttävän hyvä. Hänellä on toki kokemusta jo viiden saksalaiselokuvan verran, mutta hymy joka syttyy hänen silmiinsä muuten niin vakavilla kasvoilla vakuuttaa katsojan hänen herkkyydestään näyttelijänä.

Jos Winsletin urasta vain Titanic on tuttu, niin nyt on erinomainen mahdollisuus nähdä valkokankaalla paitsi Lukija myös Revolutionary Road, joka raapaisee syvän viillon keskiluokkaiseen elämään. Kumpikaan elokuvista ei sorru sentimentaalisuuteen, mutta etenkin Lukija on niin vavisuttava kokemus, että paketillinen nessuja kannattaa varata matkaan. (SL)

Stephen Daldry: Lukija. Ensi-ilta 27.3.

Viisi tähteä.

_______________

Salatut elämät Kairossa.

Alaa Al Aswanyn kirjaan perustuva Marawan Hamedin ohjaama egyptiläinen elokuva kuvaa vanhassa hienossa kairolaisessa kerrostalossa asuvan porvariston ja sen katolla kortteeriaan pitävän köyhälistön kautta ympäröivän yhteiskunnan suuria jännitteitä. Yksittäisten henkilötarinoiden kautta käsitellyksi tulevat luokkajaon ohella ainakin korruptio, uskonnollisen ja maallisen normiston törmäys, ääri-islamistinen poliittinen liikehdintä, brutaali poliisiväkivalta, naisten nurja asema perheessä ja työelämässä sekä homoseksuaalisuuden tabu.

Erinomaisen kiinnostavista lähtöasetelmista huolimatta elokuva kompastelee draamallisen tyhjäkäynnin kanssa. Samalla se jää myös kuvaamiensa päähenkilöiden ja aiheiden osalta oudon ulkokohtaiseksi. Vaikka on helppo ymmärtää esimerkiksi miten luokkakatkeruus voi kääntyä fanaattiseksi uskonnolliseksi kapinaksi, puuttuu elokuvan roolihahmon kääntymyksestä silti jotain oleellista.

Samoin työelämässä sukupuolisen häirinnän kohteeksi kerta toisensa jälkeen joutuvan nuoren naisen rakastuminen itseään kolme kertaa vanhempaan elostelijaan vaatisi ainakin annoksen lisää dramaturgista tukimateriaalia. Toisaalta ympäristön paineita vastaan kamppaileva homoseksuaalikin on karaktäärinä siinä määrin epämiellyttävä, että hänen tragediansa isku ei sittenkään kosketa siten kuin olisi kohtuullista.

Kun elokuvan kaikki henkilöt ovat itsekkäitä ja ajavat ensi sijassa omaa etuaan, elokuvan ihmiskuva muuttuu sangen fatalistiseksi. Tilaa muutoksen mahdollisuudelle jää vähän. Epäselväksi jää, onko tämä elokuvan tarkoituksellinen viesti. (TR)

Marwan Hamed: Yacubian – talo Kairossa. Ensi-ilta 3.4.

Kaksi tähteä.

_______________

Lukaksen opetuselokuva

Lukas Moodyssonin uusin elokuva on epämuodikkaalla tavalla poliittisesti ylikorrekti ja valistuksellisuudessaan totinen.

Mammutissa kyse on Alejandro Gonzálezin Babelin tapaisesta globalisaatioelokuvasta. Molemmissa rakennetaan ristikkäisepisodeilla kuvaa uuden maailmanrakenteen verkottuvista kerroksista ja ihmiskasvoisesta riistosta. Moodyssonin tiukemmassa rajauksessa vastinpareiksi asettuvat eurooppalaisesti samaistettavissa oleva, liberaalin tiedostava amerikkalaisperhe ja heidän filippiiniläisen kotiapulaisensa kaukana kotimaassa asuva etäperhe.

Moodyssonille globaali riisto ei ole ensi sijassa hyväosaisten pahuudesta riippuvaa. Tosin sitä pahuuttakaan ei kokonaan piiloteta. Keskeinen pyrkimys on osoittaa, että materiaalisesti haaskuuteen asti yltäkylläinen elämäntapa riistää myös riistäjiä – ja erityisesti lapsia elintasokuilun kummallakin puolella.

Asetelmallisuudestaan huolimatta Mammutti ei ole huono elokuva. Sen henkilöiden psykologia ja asetelmat ovat uskottavia. Verkkaisesta etenevän juonen kulut ovat usein arvattavissa, mutta ne kuvaavat maailmaa, joka on varmasti totta. Eikä tällaisten totuuksien ääneen sanominen sittenkään ole tarpeetonta, vaan jopa erityisen tähdellistä.

Moodyssonin edellisten leffojen tapaan Mammutista puuttuu täysin varhaisempien Fucking Åmål ja Kimpassa -elokuvien vapauttava huumori. Ehkä hän kokee – tai ainakin haluaa esittää – maailman aikaisempaa lohduttomana. Etenkin lapsiin kohdistuva vääryys näyttää olevan Moodyssonille asia, jonka perusteet on syytä vääntää rautalangasta selvästi ja kollektiivista vastuuta peittelemättä.

Mammutin kohdalla usein mielessä käy myös epäilys, että Moodyssonia vaivaa omakohtainenkin syyllisyys siitä, että duunia on liikaa, elämää liian vähän. (TR)

Lukas Moodysson: Mammutti. Ensi-ilta 17.4.

Neljä tähteä.

_______________

Satu Linnapuomi & Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu