Kuvaruutu & valkokangas

Arvostelut elokuvista Ystävät hämärän jälkeen, Steal This Film ja Täynnä tarmoa.

Ei ihan Transilvania

Ruotsalainen vampyyrileffa ei tulisi ensimmäisenä mieleen, kun listaan viime vuoden parhaita elokuvia, ellen olisi nähnyt Ystävät hämärän jälkeen -pätkää. Tukholmalaiseen lähiöön sijoittuva tarina on pyöritetty muutaman harkitun genrekliseen ympärille, ja samalla on kirjoitettu tyystin uusi luku vampyyritarinoiden pitkään jatkumoon. Ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin kirjaan perustuva elokuva pohtii riippuvuutta koulukiusatun pojan turvankaipuusta alkoholismiin ja muihin addiktioihin sekä niiden välisiä suhteita.

Naapuriin muuttaneen tytön paljastuttua vampyyriksi selviää hänen ja samassa asunnossa asuvan keski-ikäisen miehen riipaiseva suhde vähän kerrallaan. Kaikkien riippuvuus toisistaan, kyvyttömyys ja haluttomuus elää ilman toisiaan ja samalla toistensa tuhoon ajaminen ei ole mitään popkornia, vaikka elokuvasta onkin jätetty pois alkuteoksen pedofiiliteema ja kastraatiot.

Viettien ja pelkojen ajamille henkilöille ei helpotusta luvata, ja elokuvan loppukin on juuri niin lohduton kuin ei-Hollywood-elokuvalla vaan voi olla. Ainoa helpotuksen ja armahduksen saanut henkilö on lähiökuppilassa hieman liikaakin viihtynyt nainen, joka valitsee epäkuolleen elämästä kieltäytymisen. Hänkin maksaa valinnastaan vampyyrigenrelle niin tyypillisen hinnan. (JT)

Tomas Alfredson: Ystävät hämärän jälkeen. DVD kaupoissa, vuokraamoissa ja kirjastoissa. John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen. Gummerus 2008, 607 s. Neljä tähteä.

_______________

Firmat lankulle

The Pirate Bay (TPB) -oikeudenkäynnissä jaettiin tuomiot ja häkki heilahti. Internetissä leviävien elokuvien ja musiikin lataamisen mahdollistavien torrent-tiedostojen jakaminen katsottiin avunannoksi tekijänoikeusrikokseen. Viihdeteollisuus huusi halleluujaa ja netistä viihteensä imuroivat veristä murhaa. Kiintoisan, jos toki äärimmäisen puolueellisen, katsauksen TPB:n toimintaan tarjoaa dokumentti Steal This Film.

Vaikka TPB:n hemmot esittävät sananvapauden uljaita ritareita, ei kaikki kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Jos kukaan ei ole valmis maksamaan sisällöstä, ei kukaan sitä tuotakaan, ja yhtäkkiä huomataan että kultamunia muniva hauki tuli syödyksi. Toki imuttajat esittävät vaihtoehtoisia rahoitusmalleja viihteen tulevaisuudeksi, mutta hieman epäselviksi nekin jäävät. Olisiko hienoa, jos elokuvat ja musiikki rahoitettaisiin yksinomaan tuotesijoittelulla, mainonnalla? Itse ainakin kernaasti maksan mainosvapaista tuotteista, vaikka täysin mainoksettoman popviihteen löytäminen alkaa olla jo sula mahdottomuus.

Myös vastapuolen argumentit kalskahtavat tyhjinä. Ei kaikkea netistä ladattua olisi ikinä kaupasta ostettu, kynnys ladata teos ilmaiseksi on tietenkin matalampi kuin ihan oikeasti maksaa siitä rahaa. Viihdeteollisuus ei myöskään halua myöntää, että jokainen uusi tuoteinnovaatio ei voi nostaa alan kokonaismyyntiä rajattomasti. Kasvaneet pelimarkkinat syövät tietenkin musiikkiäänitteisiin käytettävissä olevia varoja.

Yritykset ovat luoneet markkinoinnin avulla lisää tarpeita ja haluja kuluttajille, mutta käytettävissä olevat rahat eivät ole suinkaan lisääntyneet samassa tahdissa. Sitten ihmetellään, kun kuluttajat tyydyttävät mainoksin luotuja tarpeita ainoalla itselleen käytetävissä olevalla tavalla, netistä lataamalla.

Jättikorporaatioiden muutosvastarinta tuntuu olevan luonnonlaki, joka ei muutu. 20 vuotta sitten manattiin, että videokasetit tuhoavat elokuvateollisuuden, kunnes bisnes kehittyi ja niillä alettiin takoa rahaa. Vaikka torrenttien tarjoajat vievät tuloja yhtiöiltä, ne myös pakottavat nuo dinosaurukset mukautumaan vallitseviin teknisiin olosuhteisiin.

Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella ja tällä hetkellä piraatit varmistavat yhtiöiden epämukavuuden. Harmillisesti murroskauden aikana myös artistit kärsivät. (JT)

Steal This Film. Ilmaiseksi netissä, muun muassa YouTubessa. Kolme tähteä.

_______________

Porvoon mitalla

Oskari Pastilan dokumentti koripallojoukkue Porvoon Tarmon haastavasta kaudesta piirtää riipaisevan kuvan suomalaisen urheilubisneksen kompuroivista opintojaksoista globalisaation tiellä. Elokuvassa käsiteltäväksi tulevat urheilusponsoroinnin pulmat, äijien väliset valtapelit, ulkomaalaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja kansalliset kännikliseet. Kiihkeään pelitunnelmaan päästään harvakseltaan, ja silloinkin kamera skannaa lähinnä yli-innokasta valmentajaa. Keskeiset tapahtumapaikat ovat urheiluseuran kokoushuoneet, harjoitussali, lentokenttä ja yöllinen nakkikioski.

Alun perin ilmeisesti uuden ja optimistisen toiminnanjohtajan markkinointihankkeena käynnistyneen dokumentin lienee ollut tarkoitus tallentaa, kuinka pieni porvoolaisseura kykenee hyödyntämään tuoreen kasvumomentin, joka syntyi kun koripallon mestaruussarjan sääntöjä on muutettu siten, että ulkomaalaisia pelaajia voi peluuttaa joukkueissa niin paljon kuin kukkaro kestää. Alalla liikkuu kuitenkin monenmoista onnenonkijaa, ja osaavien pelimiesten seulominen ja joukkuepelin hitsaaminen eivät onnistu kentällä ja varsinkaan takahuoneessa yhtä hyvin kuin röökiaskin nurkkaan tehty hevosmiesten kirjanpito antaisi odottaa.

Elokuvan tekemisestä syntyi prosessin kuluessa kiistaa alkuperäisen tilaajan ja tekijäin välillä, eikä tietenkään voi olla varma missä suhteessa tämä on vaikuttanut melko murhaavaan lopputulokseen. Silti kaikki kansallinen myötähäpeä, jonka suomalainen katsoja joutuu käsittelyn kuluessa kokemaan, on rakennettu elementeistä, joiden todenmukaisuutta ei sinänsä tarvitse epäillä. Tämä kaikkihan on meille oikeastaan kauhistuttavan tuttua. This is Finland. Meneeköhän tämä leffa kansainvälisille festareille? (TR)

Oskari Pastila: Täynnä tarmoa. Elokuvateattereissa 1.5. Kolme tähteä.

_______________

Jari Tamminen & Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu