Kuvaruutu & valkokangas

Elokuva-arvioita ja Voiman tv-liite.

Omankädenoikeudesta

Maailma on muuttunut, tai ainakin elokuvayhtiöiden kohderyhmät. Vielä 2000-luvun alussa Hollywoodin syytämät toimintaelokuvat nojasivat kirkasotsaisten maailmanpoliisien oikeamieliseen toimintaan parhaan tomclancy-fasismin hengessä, mutta muutaman viime vuoden aikana trendi on tehnyt täyskäännöksen.

Vaikka Syrianan ja Veritimantin jalanjäljissä tallaava Shooter ei oikein osaa päättää onko se poliittinen trilleri vai ammuskelurytistely, on siinä omat koukkunsa. Elokuvan painotus on tiukassa toiminnassa, mutta tämä toiminta tapahtuu kovinkin suorasti nykyisiin maailmanvalloituksiin viittaavissa kehyksissä ja kriittisessä ilmapiirissä.

Mainion samastumisen kohteenkin löysin uskonsa yhteiskuntaan menettäneestä tarkk’ampujasta. Hän säilytti pöydällään kirjaa, joka kokoaa Yhdysvaltain kongressin asettaman 9/11-komission selvityksen 9/11-iskuihin liittyvistä epäselvyyksistä. Tämän lisäksi heppu seurasi Z Net:iä (www.zmag.org). Selvitys on kiinnostava, löytyy kirjahyllystäni ja nettisivu puolestaan on paras paikka lukea muun muassa uudet Chomskyn kirjoitukset. Onneksi en ole häävi ampuja. (JT)

Antoine Fuqua: Shooter. Elokuvissa nyt. 3 tähteä.

_______________

Lattea mahalasku

Nähdäkseni on selvää, että muutamat viime vuosikymmenen parhaat Hollywood-elokuvat ohjannut David Fincher on keskinkertainen ohjaaja. Onko tässä väitteessä nyt mitään tolkkua? Hyvinkin.

Hyvän ohjaajan pitäisi pystyä taitavan ja sujuvan ohjaustyön lisäksi myös valitsemaan kelpo tekstejä ohjattavaksi. Tällä saralla Fincherin tuotanto on luokattoman ailahtelevaa. Miten ihmeessä pitäisi suhtautua ohjaajaan, jonka ansioluettelossa Sevenin ja Fight Clubin rinnalla kärvistelee Panic Room? Ensin mainitut elokuvat jaksoivat yllättää monikerroksellisuudellaan loppuun saakka, mutta Panic Room onnistui suorittamaan mahalaskun.

Yhden mahalaskun voisin suoda anteeksi Fincherille, mutta kun tämä uusinkin teos Zodiac, on pettymys. Elokuvassa tyrkytetään latteita, yksiulotteisia henkilöhahmoja sekä täysin lineaarinen ja yksioikoinen tarinan kuljetus. Anteeksiantamatonta tämän tasoiselta ohjaajalta, ehkäpä Davidin pitäisi ulkoistaa käsikirjoitusten valinta. Ehkä näin on jo tapahtunut. (JT)

David Fincher: Zodiac. Ensi-ilta 25.5. 2 tähteä.

_______________

Artsua kamaa

Omaperäisen auteur-ohjaajan uusin leffa on liki kolmetuntinen taidevideo. Sen kuva- ja äänimaailma ovat laskelmoidun hämäriä ja tunkkaisia. Ilmaisun tavoitteet ovat muutenkin aivan muualla kuin tarinan kuorella. Elokuvassa on ainakin viisi eri todellisuustasoa, joiden suhde toisiinsa jää tarkoituksellisen epäselväksi.

Lynchillä on pinttynyttä viehätystä rakentaa teoksiinsa mysteeriketjuista koostuva kehä, jonka sisällä ei ole mitään. Elämän metaforana se on tietysti riipaisevan traaginen. Lynch saa silti eksistentiaalisen kurimuksen usein tuntumaan oudon absurdilta ja jopa armolliselta.

Edes tästä näkökulmasta Inland Empire ei ole katsomiskokemuksena helppo, vaan piinallisen uuvuttava. Sen maailma on jopa edeltäviä teoksia suljetumpi ja klaustrofobisempi. Ironian mestarin piikki näyttää kohdistuvan myös taide-elokuvan ja sen kritiikin maailmoihin: siinäpä baskeripäille pähkinää purtavaksi!

Elokuva-arkiston Lynch-sarjassa tekijän toistuvien pääteemojen kannalta erityisen tärkeitä ovat Eraserhead, Blue Velvet ja oma suosikkini Lost Highway. (TR)

David Lynch: Inland Empire. David Lynch -retrospektiivi Suomen Elokuva-arkiston Orionissa 3.5.–11.8. 3 tähteä.

_______________

Valvonnan alla

Hämähäkkimies 3 -elokuvan lehdistönäytöksessä minua tarkkailtiin infrapunakiikareilla. Asialla ei ollut isoveli vaan elokuvayhtiön työntekijät. Ymmärrettävää sinänsä, netissä kuhina tuntuu olevan jo kovaa tekeleen ympärillä. Toistaiseksi ollaan kuitenkin jääty halun tasolle. Eräskin toiveikkaan cyberrikollisen alku valitteli keskustelupalstalla ladanneensa Spiderman 3 -torrentin, joka paljastuikin hämähäkkimiespornoksi. Ressukkaa harmitti ja kenkutti.

Ennen valvonnan alaisuuteen joutumista jouduin luopumaan laukustani sekä matkapuhelimestani. Puhelimen huipputeknisellä kahden megapikselin kameralla pimeässä kuvattuna elokuvasta olisi voinut jälkikäteen helposti todeta, että siinä tapahtui liikettä ja värisävyjen vaihtelua. (JT)

Sam Raimi: Hämähäkkimies 3. 1 tähti.

_______________

Voiman tv-liite

1.5. MTV3: Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (Suomi, 1983)

Puhkisosiologisoitu kestotutkielma suomalaisesta miehestä pääsee politiikan mikrotasolta makrotasolle, kun Uuno luulee olevansa naapurin lapsen äiti ja että hänen neuvostoliittolaisen kauppavaltuuston kanssa tuskaileva appiukkonsa on sen isä.

Sunnuntaisin MTV3: Pentagon

Siinä missä amerikkalainen jännityssarja 24 on menestyksellä täsmämarkkinoinut kidutuspolitiikan hyväksyttävyyttä, Pentagon tarjoaa niin häkellyttävän kirkasotsaisen propagandakuvan USA:sta itseriittoisena maailmanpoliisina, että sen kritiikki tuntuu suorastaan toivottomalta.

15.5. alkaen YLE TV1: Speer ja Hitler (Saksa, 2005)

Kolmiosaisessa draamasarjassa kuvattava Hitlerin hoviarkkitehti Albert Speer jäi historiaan paitsi übertehokkaana Natsi-Saksan varusteluministerinä ja Nürnbergin anteeksipyytäjänä, myös siksi, että hänen ideologitonta virkaintoisuuttaan peilataan usein mallina vaarallisimman luonnetyypin teknokraateista.

(TR)

Tuomas Rantanen & Jari Tamminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *