Kuvaruutu & valkokangas

Leffaan, leffaan!

Et voi tulla rajan taa.

Lauri Törhösen aiempaa ohjaaja- ja poliitikkouraa seuranneena ajatus hänen ohjaamastaan vuoden 1918 tapahtumien jälkiselvittelyihin liittyvästä elokuvasta herätti kauhua.

Silti on pakko tunnustaa, että Donnerin alkuperäisideaan pohjautuva Raja 1918 on kokonaisuutena onnistunut teos. Vaikka sen kolmoisdraama huojuu välillä uhkaavasti siirapin ja kirjallisen asetelmallisuuden välillä, elokuvan kiistaton vahvuus on siinä, että se onnistuu yllättävän haastavalla tavalla havainnollistamaan tietyn historiallisen jännitteen. Sen, joka itsenäistyvän Suomen ja Neuvostoliitoksi muuttuneen Venäjän välillä kulminoitui uuden valtakuntien välisen rajan pystyttämiseen.

Oli se tekijöiden tietoinen pyrkimys tahi tahaton sattuma, aiheen käsittelyssä on tärkeä ja ajankohtainen universaali ulottuvuus. Eri kansojen ja kulttuurien väliin poliittisista ja sotilaallisista syistä rakennettavat rajat tuottavat välttämättä väkivaltaa, joka ei voi olla raskauttamatta psykologisesti myös rajojen pystyttäjiä.

Elokuvassa ei myöskään väistellä valkoisen terrorin ongelmaa. Tulkinta ei toki tee punaisista sankareita. Silti puolueettomana humanistina esiteltävän naispäähenkilön annetaan valita puolensa silloisen Suomen tavallisia ihmisiä alistavaa valtiollista politiikkaa vastaan.

Toki se välttämätön törhöistinen tyylirikkokin saadaan, kun ohjaaja lopussa laittaa kömpelöllä verukkeella naiset juoksemaan joukolla alasti. Oi miksi, Lauri, miksi? Mutta kun vaikeassa onnistuu, voi ehkä olla armelias sen suhteen, että helpommassa hairahtuu. (TR)

Lauri Törhönen: Raja 1918. Elokuvateattereissa nyt. Kolme tähteä.

_______________

Näin pitää jatko-osat tehdä!

Braxtanfilm on tuottanut jo toisen itsenäisen jatko-osan vuoden 1984 Ghostbusters-elokuvalle. Denveriin sijoittuvassa fanifilmissä kolme haamunmetsästäjää peittoaa muinaisen egyptiläisen pahuuden. Mukana kommunistikammoa, häijy saksalainen tutkija kloroformipulloineen, Angry Video Game Nerd ja haamuja! Ei vedä vertoja Star Wreckille, mutta virallista ja hyvin epätodennäköistä jatko-osaa odotellessa tätä katsoo hymyssäsuin.

Filkka sivuaa elämän peruskysymyksiä. Mitä on kuolema? Kuka saa päättää sielujen kohtalon? Ghostbustershan toki pyydystää vain ilkeitä haamuja! Selviää, ettei pahuuden rituaaleihin tarvittavia sieluja saa lähikaupasta ja että ällöjen ihmisten sielut syödään. Niin, ja että naiset on vähän niin kuin goblineja.

Vuonna 2008 on luvassa myös ehta Ghostbusters-peli nimekkäimmille konsoleille. Jea, beibi! Aika ottaa Ray Parker juniorin verevä diskopoljentotunnari tiuhaan radiosoittoon ja tunnustaa tosiseikat: jokainen pikkujätkä haluaa isona protoniaseen ja kännykkään ujutetun psykokineettisen energian mittarin.

Ja hei, tehän tiedätte kenelle soittaa sillä kännykällä? (ST)

Hank Braxtan: Return of the Ghostbusters.www.returnoftheghostbusters.com

www.braxtanfilm.com, www.sierra.com. Neljä tähteä.

_______________

Oman elämän sankarit

Monien mielestä vuoden 2007 parhaassa elokuvassa, 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää, tehdään laitonta aborttia Ceausescun ajan totalitaarisessa Romaniassa. Cristian Munglu rakentaa hallituin elokuvallisin keinoin uskottavan kuvan sukupuolisesti alistavasta, mielivaltaisesta ja korruptoituneesta pakkovallasta.

Systeemin puristuksesta huolimatta tavalliset ihmiset pyrkivät eteenpäin ja vastareaktiona pakkovallalle heidän välillään on aitoa solidaarisuutta. Elokuva nousee epookin yli yleisten ihmisyyteen liittyvien moraalikysymysten äärelle. Tämä viisas ja herkkä elokuva ansaitsee kaikki palkintonsa. (TR)

Cristian Munglu: 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Elokuvateattereissa nyt. Viisi tähteä.

_______________

Blade Runner toden sanoo

Philip K. Dickin dystooppisiin tulevaisuudenkuviin perustuva elokuva Blade Runner on harvinaisen hyvin aikaa kestänyt scifi-elokuva. Vuonna 1982 ensiesitetty visio kasvihuoneilmiön riivaamasta, jättiläisyritysten hallitsemasta maailmasta on vuosi vuodelta muuttunut ajankohtaisemmaksi.

Blade Runner on edustanut genrensä eliittiä jo 25 vuoden ajan, vaikka se valmistuttuaan sai nyreän vastaanoton. Tuottaja vihasi leffaa ja vaati siihen muutoksia. Ohjaaja Ridley Scott hosuikin pakon edessä Harrison Fordin kertojanäänen selittämään tarinan etenemistä ja lisäsi tökerön onnellisen lopun. Scott leikkasi 15 vuotta ensi-illan jälkeen elokuvasta hätäisesti Director’s Cut -version, joka vastasi enemmän alkuperäistä tavoitetta.

Nyt 25 vuotta myöhemmin Scott on työstänyt teostaan huolella. Useimmiten uudelleen lämmitetyt versiot ovat näpertelyä, joissa ohjaajat selittävät teoksensa puhki. Final Cutin korjaukset kuitenkin toimivat. Scott on viilannut erikoistehosteita, korjannut muutamia leikkauspöydällä syntyneitä loogisia virheitä ja yksi avainkohtaus on saanut lisää pituutta.

Toivottavasti tähän ei kuitenkaan enää tarvitse palata. (JT)

Ridley Scott: Blade Runner – Final Cut. DVD kaupoissa. Viisi tähteä.

_______________

Nollasta kymppiin

29-vuotiaana kuollut Jean Vigo ehti tehdä vain kaksi pitkää elokuvaa ja kaksi lyhytelokuvaa. Kapinasta myös surrealismin kertovan klassikon äärellä huomaa pohtivansa, että elokuva taiteenlajina ei ole vain kameran edessä näyteltyä tarinaa vaan toden totta se on valon ja varjojen hallittua leikkiä valkokankaalla. Nolla käytöksessä -elokuvan (Ranska, 1933) saaminen uutena kopiona elokuvateatterilevitykseen Suomessa on Aki Kaurismäen taloudellisesti taatusti tappiollinen kulttuuriteko. Sen ilmeinen tarkoitus on kertoa elokuvayleisölle, mistä elokuvassa pohjimmaltaan on kyse. (TR)

Jean Vigo: Nolla käytöksessä. Elokuvateattereissa 18.1. Viisi tähteä.

_______________

Tuomas Rantanen, Jari Tamminen & Sami Taponen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu