splash_image.jpg

Kuperkeikkoja raksalla

Groteski buto-tanssi näyttää rakennustyömaan uudessa valossa.

Mitä jos näkisit maailman kuin lapsi, ilman valmiiksi annettuja malleja ja selityksiä? Näkisit symbolit ilman mitään merkitystä?

Raksabuto tarkastelee maailmaa, sen symboleja ja sääntöjä ilman ennakkoluuloja. Aihetta lähestytään rakennustyömaalla tanssin keinoin.

Raksabuto on kymmenen hengen tanssiproduktio, joka yhdistää nykytanssia, sirkusta ja japanilaista buto-tanssia. Esitystä tukevat Helsingin kulttuurikeskus ja YIT, jonka rakennustyömaalla esitys tapahtuu.

”Esityksessä normaali arkipäivän tilanne muuttuu toiseksi. Tulemme tavaroinemme paikalle tavallisina työläisinä, alamme lapioida, ja siitä homma alkaa mennä vähän kummalliseksi”, summaa Raksabuton ohjaaja Reija Stenius.

Ryhmän harjoituksissa sateisessa puistossa rakennuspiirrosta symboloinut paperi muuttui improvisoivien tanssijoiden käsissä kravatin kautta hirttosolmuksi. Reija Steniuksen, Petra Haapion, Susanna Keski-Kohtamäen ja Mirva Mattilan taijista ammentava harjoitus sai pitkiä katseita ohi käveleviltä mummoilta.

Tekijöiden mukaan esityksellä on tietty koreografia, raamit ja rytmi, jossa se tapahtuu. Steniuksen mukaan teokseen on kuitenkin jätetty sijaa improvisaatiolle.

Japanilainen buto-tanssi määritellään monella eri tavalla. Raksabutolaisten puheista nousee esiin buton henkilökohtaisuus. Se ammentaa jokaisen omasta kehonkielestä ja sisäisestä maailmasta: muistoista, mielikuvista ja tunteista.

”Butossa ei haittaa, ettet ole mallinmittainen tai tanssijanmuotoinen. Buto on tavallaan improvisointia, mutta siinä on myös tiettyjä lähtökohtia. Meillä pohja-ajatuksena on ollut meditaatio”, pohtii Stenius.

”Itse asiassa buto syntyi vastakohtana baletille. Se on ollut kannanotto länsimaiselle kulttuurille ja länsimaiselle tanssille, joka pyrkii kohti ylevyyttä, kauneutta ja tietynlaista tekniikkaa. Butossa sen sijaan on juurevuutta, se voi olla rumaa ja groteskia”, lisää koreografi Mirva Mattila.

Mattila kertoo butokursseista, joilla on nähty niin poliiseja kuin rekkamiehiäkin.

”Tanssijoina meillä on paljon maneereita kun on opittu tietynlaisia liikeratoja, sääntöjä ja tekniikkaa. Se pitää ensin riisua pois, jotta paljas itse voi tulla esille. Ihminen, jolla ei ole teknistä taustaa, voi tuoda esiin mielettömän mielenkiintoisia ja herkkiä juttuja buton kautta.”

Työmaiden aidat ja kyltit ohjaavat kaupunkilaisten arkea. Ilman symbolien tuntemusta kaupungissa vallitsisi aikamoinen kaaos. Liikkuminen on hyvin säännönmukaista. Siinä missä buto rikkoo tanssin sääntöjä, rikkoo Raksabuto kaupungin ja rakennustyömaan sääntöjä.

”Kaupunkitilan pohtimisen idea lähti alun perin visuaalisesta kielestä: mielestäni liikennemerkit ovat hauskoja. Ne ovat kuitenkin rajoitteita kaupunkikuvassa. Näitä sääntöjä me yritämme leikillisesti rikkoa”, valottaa Reija Stenius.

Ryhmä haastaa katsojan näkemään maailmaa uudella tavalla esityksen jälkeen.

”Yhtenä päivänä menimme rakennustyömaalle ja aloimme leikitellä ajatuksella, että mitä jos ei olisikaan kasvanut tähän kulttuuriin vaan näkisi kaikki merkit ihan uudestaan. Mitä jos jalankulkumerkkiin reagoisi niin, että kävisikin kadulle makaamaan, tai nuoli ylös ei olisikaan eteenpäin, vaan itse yrittäisikin oikeasti ylös”, pohdiskelee esityksessä tanssiva Petra Haapio.

Reija Steniuksen ohjaama Raksabuto 15., 16. & 17.10. kello 19 Helsingin Konepajan työmaalla, Aleksis Kiven katu 37. Yleisölle katos. Tapahtuma sopii liikuntaesteisille. Paikalle pääsee raitiovaunulla 9. www.myspace.com/raksabuto.

Sonja Hyppänen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu