Kuole, aviomies!

Koska mieheni on töissä firmassa, jossa tehdään pitkää päivää, pystyn ainakin jollakin tavalla samastumaan japanilaisten kotirouvien arkeen.

Olen itse kotirouva, tosin kirjoittamalla ansaitseva kotirouva, mutta kotirouva yhtä kaikki. Ja koska mieheni on töissä firmassa, jossa tehdään pitkää päivää, pystyn ainakin jollakin tavalla samastumaan japanilaisten kotirouvien arkeen.

Tai heillä varmastikin aika käy pitemmäksi kuin minulla, jolla aika ei koskaan ole pitkä. Tiedän kuitenkin, miltä tuntuu, kun ilta hämärtyy ja yö lähestyy, eikä mies ole vieläkään kotona. Toisaalta tiedän myös, että minä kotihengettärenä olen suunnattoman vapaa mieheeni verrattuna.

Parhaillaan kirjoitan tätä pikkulomalla Thaimaassa. Mies ei voi lähteä pikkulomille, sillä nyt vuoden vapaapäivät on jo kulutettu ja lisää tulee vasta loppukeväästä. Vuoden kahdestatoista lomapäivästä vähennetään myös sairaslomapäivät. Jos on puoli tuntia myöhässä töistä, lomista napataan pois puolikas päivä.

Pari viikkoa sitten aikakauslehdessä oli julman kuuloinen artikkeli. Siinä haastateltiin 57-vuotiasta Yojia, joka innolla odotti kolmen vuoden päästä alkavia eläkevuosiaan.

Koko elämänsä firmalle omistanut duunari unelmoi omasta ajasta ja etenkin ajasta, jonka jakaa perheen kanssa yhdessä. Yhdessä vaimon kanssa. Mies suunnitteli jo kylpylälomia ja tanssi-iltoja.

Nyt hän tahtoi tehdä vaimonsa onnelliseksi. Vaimon reaktio unelmiin oli kuitenkin tyrmäävä. Vuosien patoumat aukesivat, ja vaimo paljasti miehelleen pinnan alla kytevän vihan.

Kaikki kuluneet vuodet vaimo oli toivonut edes yhtä yhteistä lomaa, edes yhteistä illallista, pientä huomionosoitusta, mutta mies oli aina liian kiireinen, aina menossa töihin tai työvelvoitteiden mukaisiin illanviettoihin.

Vaimo totesi: ”Jos todella tahdot tehdä minut onnelliseksi, ole hyvä ja kuole tällä sekunnilla!”

Miehen hyvät aikeet tulivat liian myöhään. Avioliitto oli jo katkeroitunut ja kylmä. Vaimoa ennemminkin harmitti tieto siitä, että mies oli tulossa kokopäiväisesti nurkkiin lorvimaan.

Japanilainen avioliitto saattaa yhä tänäkin päivänä olla kahden kauppa taloudellisessa mielessä. Vaimon taas on tietenkin edullista naida töissä käyvä mies, koska silloin ei ole pakko itse käydä töissä. Mitä parempituloinen, sitä otollisempi naimakauppa.

Tässä vaimo kaivaa itse omaa yksinäisyyden kuoppaansa.

Siru Valleala

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *