Kun ideologia murtuu

Jörn Donnerin mielestä ideologioita on nykyään liian vähän.

Jörn Donnerin ohjaama Kuulustelu kertoo Kerttu Nuortevan traagisen elämän käännekohdasta. Kerttu Nuorteva oli jatkosodan aikaan maaliskuussa 1942 Neuvostoliiton Helsingin lähistölle Vihtiin laskuvarjolla pudottama vakooja. Hänen tehtävänään oli koota asiamiesverkostoa ja raportoida havainnoistaan Suomen kotirintaman tiedoista ja tunnoista.

Nuorteva puhui sujuvaa Suomea ja tunsi maamme kulttuurin hyvin. Hän jäi kiinni vasta viiden kuukauden piilottelun jälkeen. Kuukausia kestäneiden kuulustelujen jälkeen hänen ideologinen uskonsa Neuvostojärjestelmään murtui ja hän teki täyden tunnustuksen ja kavalsi toverinsa.

Jörn Donner, mikä saa sinut 76-vuotiaana palaamaan elokuvaohjauksen pariin ja tällä aiheella?

”En ole tehnyt elokuvia siksi, että suomalaisen elokuvan rahoituksen veräjän vartijat ovat niin hankalia. Koko prosessi on tekijälle nöyryyttävä. Nyt se onnistui, kun nämä mukana häärineet nuoret miehet jaksoivat hoitaa tämän puolen. Aihe taas liittyi siihen, että olen jo kauan miettinyt lojaalisuuden, isänmaallisuuden ja kansallisuuden teemoja.”

”Satuin myös aikoinaan näkemään vierestä ’taistolaisuuden’, jota inhosin alusta asti, ja vielä enemmän nyt, kun kaikki nämä aikanaan Neuvostoliiton paratiisina nähneet ovat menettäneet muistinsa. Nuortevakin on tavallaan uskovainen, mutta hänen persoonansa toimii kuitenkin myös jonkinlaisena vastakohtana sille, että Suomi oli jatkosodassa väärällä puolella Saksan kanssa.”

Elokuva rajautuu Nuortevan kuulustelujaksoon ja kääntymykseen. Käsittelemättä jää paljon kiinnostavaa. Esimerkiksi Nuortevan kahdeksasta suomalaisesta yhdyshenkilöstä tärkein oli kansainvälisesti tunnettu teatterikirjailija ja poliittinen taustavaikuttaja Hella Wuolijoki.

Tästä syystä vastahakoista kuulusteltavaa ei viety suoraan sotaoikeuteen ja teloitusryhmän eteen. Nuortevan täystunnustuksen jälkeen Wuolijoki vältti vain juuri ja juuri kuolemantuomion. Wuolijoen elinkautinen päättyi sodan jälkeiseen armahdukseen ja jo pian sen jälkeen hänet valittiin SKDL:n edustajana eduskuntaan ja Ylen pääjohtajaksi.

Miksi Nuortevan ja Wuolijoen elämien dramaattinen leikkaus on jäänyt elokuvasta pois?

”Skriptiä tehtäessä mietittiin pitkään kuinka Wuolijoki olisi saatu tarinaan mukaan. Huomasimme kuitenkin jossain vaiheessa käsikirjoittaja Olli Soinion kanssa että elokuva toimii paremmin ilman sitä. Minusta Wuolijoki on tavallaan oma tarinansa.”

Hella Wuolijoki lienee elätellyt toiveita saavuttaa vastaava neuvottelija-asema Suomen irrottamiseksi Saksan kanssa käytävästä sodasta kuin hänellä oli ollut talvisodan rauhantunnustelijana. Tämä arvatenkin oli syynä siihen, ettei Wuolijoki paljastanut viranomaisille desantiksi tietämäänsä Nuortevaa. Oliko Hella Wuolijoki tässä kohtaa isänmaanpetturi ja Neuvostoliiton asiamies?

”Ensin sanoisin Erkki Tuomiojan isoäidistään Hella Wuolijoesta tekemästä mainiosta kirjasta, että sitä punaista oli kyllä Hellassa ja hänen sisaressaan vähän enemmänkin kuin häivähdys. Hella oli kuitenkin myös sellainen viekas aristokraatti, joilla on itsestään kuva etteivät heihin päde samanlaiset säännöt kuin tavallisiin ihmisiin.”

”Minusta hän toimi vähintäänkin hyvin omituisella tavalla esimerkiksi ottaessaan vastaan Nuortevan tarjoamat 16 000 markkaa ja sitten polttaessaan ne tunnontuskissaan. Hella oli kyllä myös pihi. Tutustuin häneen 1950-luvulla. Hän tarjosi minulle jotain teostaan omistuskirjoituksella sitä vastaan, että kääntäisin kyseisen teoksen ruotsiksi. Juu juu – onneksi häntä ei sentään ammuttu.”

Kuulustelu on pienellä budjetilla tehty kamarielokuva, joka tapahtuu sisätilassa ja jossa on paljon lähikuvia. Vaikka lähtökohdassa on vahva annos bergmanilaisuutta, pinnan alla vellovien demonien sijaan nojataan ulkoisten tapahtumien dokumentoituun kulkuun. Samalla Minna Haapkylän esittämä päähenkilökin jää lopulta aika etäiseksi. Mitä tuumit tällaisesta kritiikistä?

”Minullahan on ollut tällainen hirveä pyrkimys nimenomaan etsiä dokumentaarista ilmaisua ja olen tehnytkin paljon puhtaita dokumentteja. Mutta on tietenkin ihan oikeutettua esittää tuollaista kritiikkiä.”

Lähdit itse puoluepolitiikkaan tulemalla valituksi vuonna 1969 SKDL:n edustajaksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Sen jälkeen olet puolueleirien suhteen vaihtanut takkia useammankin kerran. Näetkö elokuvassa mitään yhtymäkohtia omiin poliittisiin leirinvaihtoihisi?

”Nuo ovat liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. SKDL:n ja kommunistien välillä oli tietenkin eroa. Siitäkin ryhmästä erosin jo 1970-luvun alussa. Olen aina kokenut itseni jotenkin oppositiohenkiseksi ja vierastanut politiikan leiriajattelua. Nuortevassa minua kyllä kiinnostaa ajatus ideologisesta sankaruudesta, siitä että, vakaumus on tärkeää ja jotain ihailtavaa. Toisaalta hänen kuulustelijansa Paavo Kastari on valehtelija, hänhän tarjoaa Nuortevalle tyhjiä lupauksia. Draamasta kasvaa tätä kautta koko sodanjälkeinen Suomi”

”Toisaalta Nuorteva siirtyi vapaaehtoisesti sodan jälkeen takaisin Neuvostoliittoon. Yhtä lailla vielä vuosikymmeniä senkin jälkeen kun totuus Stalinin vainoista ja Neuvostoliitosta paljastui kaikille, monet Länsi-Euroopassa innostuivat vannomaan niiden nimiin.”

Mitä Kerttu Nuortevan tarina opettaa meille?

”Brecht kehotti opiskelemaan historiaa. Suomessa on koettu merkillisiä historianvaiheita, joista pitäisi oppia, ettei jouduttaisi yhtä pahaan jamaan. Ideologioitakin tarvitaan yhä, ylipäänsä ajatusrakennelmia, hyvistä ajatuksista on aina pulaa.”

Jörn Donner: Kuulustelu, elokuvateattereissa nyt.

_______________

Vuonna 1912 USA:n Oregonissa syntyneen ja enimmäkseen Neuvosto-Venäjällä kasvaneen Kerttu Nuortevan isä Santeri Nuorteva oli alkujaan tamperelainen kommunisti, joka perheineen ehti kiertää USA:n, Kanadan, ja Englannin kautta Neuvosto-Venäjälle.

Pitkään vihamielisesti kuulustelijoihinsa suhtautuneen Kerttu Nuortevan vastarinta murtui pääkuulustelijansa Paavo Kastarin valitseman metodin kautta. Kidutustakin odottaneelle Nuortevalle tarjottiin ilman painostusta tietoa Suomen ja Neuvostoliiton yhteiskunnallisista eroista.

Tunnustuksen yhteydessä Nuorteva koki hermoromahduksen. Toivuttuaan hän paljasti koko täkäläisen yhdyshenkilöverkostonsa, jonka jäsenistä kaksi teloitettiin ja muut saivat eri pituisia vankeusrangaistuksia. Nuortevan elämäntarina myös julkaistiin propagandatarkoituksissa hiukan muokattuna ja salanimellä Irja Niemi.

Nuorteva tuomittiin suomalaisessa sotaoikeudessa vuonna 1944 vakoilusta kuolemaan, mutta tuomio muutettiin pian presidentin armahduksella elinkautiseksi vankeudeksi. Hänet palautettiin vielä samana vuonna Neuvostoliittoon, jossa hän joutui kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Hän kuoli aivokalvontulehdukseen Kazakstanissa vuonna 1963.

_______________

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu