splash_image.jpg

Kuluta farkkusi itse

Hiekkapuhalletut tappajafarkut vaanivat kaupoissa.

Kuinka monella täällä on farkut jalassa”, kysyy Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen. Iso osa kuuntelijoista salissa nostaa kätensä.

”Kuinka moni voi varmuudella sanoa, ettei yllänne olevia farkkuja ole hiekkapuhallettu”, hän jatkaa. Vain hänen kätensä pysyy ylhäällä.

Puhtaat vaatteet -kampanja käynnistyi 8. maaliskuuta. Kampanjan tavoite on levittää tietoa hiekkapuhallettujen farkkujen valmistamiseen liittyvistä ongelmista. Se pyrkii saamaan valtion ja vaateyrityksetkin valvomaan, ettei hyllyistä löytyisi hengenvaarallisin menetelmin valmistettuja vaatteita.

Hiekkapuhalluksella tarkoitetaan tekniikkaa, jossa farkkuja kulutetaan tietyistä kohdista hiekkapuhaltimella. Pölyn hengittäminen aiheuttaa silikoosia eli kivipölykeuhkotautia. Sairastuneita arvellaan olevan kymmeniä tuhansia. Hiekkapuhalluspajoilla työskennelleet ovat sairastuneet tautiin kolmessa vuodessa, kun esimerkiksi kaivostyöläisillä taudin kehittyminen vie noin 20 vuotta.

Turkissa hiekkapuhallettujen farkkujen valmistaminen kiellettiin vuonna 2009, mutta niitä valmistetaan edelleen muun muassa Kiinassa ja Meksikossa.
”Ei tarvita kuin yksi kompressori ja hiekkaa. Eikä suojavarusteilla usein ole väliä. Näistä trendikkäistä farkuista maksetaan sitten hyvä hinta”, kertoo Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen edustaja Jukka Pääkkönen.

”Hiekkapuhallettuja farkkuja olisi mahdollista tehdä robotilla ja muitakin keinoja on, mutta ne ovat niin paljon kalliimpia, että manuaalinen tapa on alihankkijalle kannattavampaa.”

Millaista palvelua asiakas saa, jos haluaa tietää farkkujen valmistustavasta? Ensimmäinen kohteeni on Aleksanterinkadun H&M. Pohjoismaiden vaateliikejätti ilmoitti viime syksynä, että se luopuu hiekkapuhalletuista farkuista kokonaan. H&M kuuluu Puhtaat vaatteet -kampanjan hyvät-kategoriaan.

Miesten osastolta löytyy mukavan näköiset farkut. Polvien kohdalla ja takareisissä on tarkasti tehdyt kulutusjäljet, trendin mukaisesti. Kassalla työskentelevä nuori mies osaa sanoa heti, että hiekkapuhalluksella niitä ei ole kulutettu. Heillä on kuulemma ollut esitteitä, joissa kulutustekniikasta olisi tarkempaa tietoa.

”En muista ihan tarkkaan, muistaakseni se on sokeripuhalluksella tehty. Mä soitan tuonne ylös ja kysyn, pieni hetki”, hän sanoo.
Yläkerrassakin on esitteet loppu. Minulle vinkataan, että valikoimiin on tulossa myöhemmin enemmän luomutuotteita. Vien farkut takaisin hyllylle. Housuissa lukee ”Made in Bangladesh”. Jaa-a.

Yhtiön nettisivuilta löytyvästä code of conductista selviää, että H&M noudattaa ILO:n ohjeita tuotteiden hankkimisessa. Ehtojen täyttymistä on erittäin vaikeaa valvoa, joten takuuta H&M:n farkkujen käsittelystä ei ole.

Seuraava kohteeni on Mannerheimintien Diesel-vaateliike. Diesel on kampanjan listalla rumat-kategoriassa, koska yhtiö ei halua olla julkisesti tekemisissä kampanjan kanssa eikä ole suostunut toimimaan hiekkapuhallusta vastaan.

Silmiini osuu farkkupinon päällimmäinen farkkupari. Polvien kohdalla on punaisia kuvioita, ikään kuin niille olisi roiskunut verta. Ja ne ovat totta kai kulutetut, kuten Dieselin farkut yleensä. Lähestyn myyjää eettisten huolieni kanssa. Myyjä kertoo, että kaikki valmistus tapahtuu Italiassa. Tai siis niiden mallien, joissa on Italian lippu.

Käsittelytavoista hän ei voi kertoa mitään, koska ne on luokiteltu ”liikesalaisuudeksi”. Hän rohkaisee ystävällisesti katselemaan farkkuja, sillä ”ovat ne ihan eettisesti tuotettuja”.

Eteeni tulee mallisto, joka vie Diesel-vierailuni ironian vielä asteen pidemmälle. ”Looks dirty. Feels dirty. Tastes dirty. Proud to be dirty!” Sopivia farkkuja ei löydy kokeiltavaksi.

Dieselin nettisivuilta ei löydy code of conduct -listaa tai muuta tietoa yrityksen menettelystä tuotteidensa valmistuksessa.

Farkkuteollisuuden hyvät, pahat ja rumat -lista www.puhtaatvaatteet.fi.

Sami Lindfors

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu