kuka mitä häh?

kuka mitä häh?

Viimeisen vuoden aikana on paljastunut kaksi Suomen suurvaltasuhteisiin liittyvää poliittista skandaalia. Kumpikin on koskettanut keskustapuolueen ydinpiiriä. Oireellista on, että vaikka skandaalit ovat liittyneet ainakin välillisesti Yhdysvaltojen tiedotuspolitiikkaan, niitä on käsitelty puhtaasti sisäpoliittis-oikeudellisina tapahtumina. Tyypillistä taas on se, että kuten myös terrorisminvastaisen sodan kohdalla, kansalaisilla ei ole todellisia mahdollisuuksia arvioida sitä, kuka on oikeassa. Keskeinen todisteaineisto on kansalaisen ulottumattomissa.

Hyvässä muistissa on kesäkuussa huipentunut Irak-keskustelu, joka johti pääministeri Jäätteenmäen eroon. Vielä ei ole selvää, miksi Jäätteenmäen kohdalla paine kasvoi niin suureksi, että presidentinkanslian informoiman oppositiopuheenjohtajan toimintaa epäillään jopa rikolliseksi.

Vuosi sitten syyskuussa tulivat julkisuuteen tiedot epäilyistä Alpo Rusia kohtaan. Presidentti Ahtisaaren ulkopoliittisena neuvonantajana toiminutta, keskustan kansanedustajaehdokkuutta harkinnutta Rusia epäiltiin DDR:n turvallisuuspalvelun Stasin vakoojaksi. Epäilyn taustalla oli alun perin CIA:lta saatu aineisto, jonka perusteella suojelupoliisi ryhtyi asiaa tutkimaan.

Alpo Rusi ja hänen intellektuelliavustajanaan toiminut Olli Rehn ovat kirjoittaneet Rusin lähes vuoden kestäneestä prosessista kirjan Kylmä tasavalta. Sen mukaan oikea vakooja oli Rusin veli Jukka Rusi, vaikka suojelupoliisi keskittyi itsepäisesti Alpoon ja vuoti tilannetietoja julkisuuteen kuin seula. Epäillyn oikeuksista piittaamatta.

Tapahtumien käänteet herättävät monia kysymyksiä, joita Rusin ja Rehnin poliittinen retoriikka ei kuitenkaan helpota arvioimaan kylmän rationaalisesti. Kirjassa puhutaan ”puolustustaistelusta”, ”uhrilampaasta”, ”ajojahdista”, vasemmiston ”kollektiivisesta syyllisyydestä”, demareiden ”kostosta”, ”suomettumisesta”, Supon tutkinnan ”poliittisista tarkoitusperistä”, Kansan Uutisten Rusi-jahdista sekä kokoomuksen halusta käyttää Rusin tapausta peittämään Soneran skandaalia ja Kari Häkämiehen pahoinpitelykeskustelua. Kaksikon poliittiset intohimot ovat sammuneet yhtä vähän kuin suurvaltapoliittiset jännitykset Suomen sisäpolitiikasta.

Alpo Rusi & Olli Rehn: Kylmä tasavalta. WSOY.

Kimmo Jylhämö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *