Köyhien kuningas

Nasaretin saarnaava askeetti sai porhot synkistymään.

Kristinuskon perustajana pidetty Jeesus Nasaretilainen -niminen juutalainen toisinajattelija eli paljolti intialaisen asketismin hengessä. Myös hän hylkäsi perheensä ja ammattinsa, pysyi naimattomana, harjoitti selibaattia, asui ulkona, vietti vaeltelevaa elämää, paastosi yksinään erämaassa ja keräsi ympärilleen uskollisten seuraajien joukon.

Jeesuksen elämäntavan ja opin yhtenevyys esimerkiksi buddhalaisen perinteen kanssa on antanut saksalaisteologi Holger Kerstenille syyn otaksua, että Jeesus vietti jossakin vaiheessa aikaansa Intiassa.

Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen elämästään ja opetuksistaan kirjoitettiin useita hyvin erilaisia ja jopa keskenään ristiriitaisia tekstejä, jotka painottavat eri opillisia kohtia. Köyhyyden ihanne on kuitenkin eittämätön osa hänen sanomaansa.

Myös Raamattuun valitut neljä niin sanottua kanonisoitua evankeliumia ovat täynnä kohtia, jossa Jeesus yksiselitteisesti käskee seuraajiaan kääntämään selkänsä maalliselle mammonalle.

Esimerkiksi niin sanotun Vuorisaarnan puolivälissä hän sanoo: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”

Köyhyys oli Jeesuksen ehdoton ja toistuvasti ilmaistu vaatimus seuraajilleen. Ja jotta opetuslapset ja muut hänen opetuksiaan kuulevat ymmärtäisivät hänen olevan tosissaan, Jeesus demonstroi dogmejaan riehumalla jerusalemilaisessa juutalaistemppelissä ja potkimalla rahanvaihtajien ja kyyhkysenmyyjien pöydät kumoon.

Kohtaus on dramaattisessa korskeudessaan niin ikoninen, että jokainen Jeesus-elokuvan ohjaaja Martin Scorsesesta Mel Gibsoniin on revitellyt siitä vuorollaan irti kaiken anarkistisen vimman.

Raamattu, Uusi testamentti

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu