Köyhäilyn comeback?

Älä osta mitään -päivää vietetään joulushoppailun alkaessa. Elgin & Niemi neuvovat kuinka kieltäydyt oikein.

2000-luvun alussa maapallo kaipaa yksinkertaista elämäntapaa harjoittavia ihmisiä enemmän kuin koskaan aiemmin historiansa aikana. Ekologisen tuhon, ympäristön saastumisen, ilmastonmuutoksen, väestöräjähdyksen, globaalin markkinatalouden epätasa-arvoisuuden ja kaikkialle tunkeutuvan viihdejätteen myötä yhä aivokuolleemmaksi muuttuvan ihmiskulttuurin aikakaudella tarvitaan heitä, jotka haluavat ja uskaltavat sanoa ”ei”.

Välillä tuntuu kuin länsimaiden keskiluokkainen enemmistö olisi kokonaan unohtanut sen yksinkertaisen ja itsestään selvän tosiasian, että joistakin asioista kieltäytyminen on olennainen osa terveellistä, kokonaisvaltaista ja täysipainoista ihmiselämää.

Toisaalta nykypäivän maailmassa näyttäisi olevan myös ilahduttavan paljon ennakkoluulottomia ja aktivistihenkisiä pioneereja, jotka pyrkivät aidosti etsimään vaihtoehtoja ihanteettomalle, henkisesti kelottuneelle ja ekologisesti kestämättömälle Ikea-elämälle. Vapaaehtoinen jättäytyminen kulutuksen ja kertakäyttönautintojen ulkopuolelle tekee kenties parhaillaan jopa jonkinlaista nousua ideologisilla markkinoilla.

Siitä vihjaa esimerkiksi se, että ensimmäinen aihetta käsittelevä suomenkielinen kirja ilmestyi vuonna 2008. Mari K. Niemen toimittama Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa lähestyy askeettisuuden ilmiömaailmaa yhteensä kymmenellä esseellä, joissa käsitellään muun muassa raittiusliikettä, selibaattia, erilaisia ruokailuvalintoja ja ekoyhteisöjä. ?

Ylimääräisestä ja turhasta painolastista luopuminen muuttaa tapaa, jolla ihminen kokee jokapäiväisen elämänsä. Duane Elgin listaa kirjassaan Voluntary Simplicity (1981) asioita ja asenteita, jotka yhdistävät yksinkertaisempaan elämäntapaan pyrkiviä ihmisiä. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus viettää enemmän aikaa kumppanin, perheen tai lasten kanssa, kyky kokea intiimimpi yhteys luonnon kanssa, taipumus kokea vastuullista huolta köyhistä ja halu vähentää omakohtaista kulutusta.

Henkilökohtainen on siis jälleen poliittista, mutta verkottuneen ja tiedostavan vastakulttuurin maailmassa yhtälö pätee myös toisinpäin. Yksi esimerkki kansainvälisestä kulutuskriittisestä tempauksesta on vuotuinen Älä osta mitään -päivä, jota vietetään aina joulushoppailun alkaessa marraskuun lopulla.

Ajatuksena on pidättäytyä ostamisesta ja rahan käyttämisestä yhden kokonaisen vuorokauden ajan. Nykyisin päivän viettoon osallistuvat myös useat museot ja teatterit, jotka tarjoavat tuolloin yleisölle vapaan sisäänpääsyn. Ympäri maailmaa levinnyt idea sai alkunsa Kanadassa, jossa sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1992. 

?Suomessa Älä osta mitään -päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuotta myöhemmin.

Vaatimattomuutta ja vähään tyytymistä julistavan filosofian mukaan yksinkertainen on kaunista. Jos vapaaehtoisen köyhyyden vuosituhantisen historian ja aatteellisen kirjon haluaisi tiivistää yhteen virkkeeseen, osuvin vaihtoehto lienee 1600-luvulla eläneen espanjalaisen jesuiittaveljen Baltasar Graciánin yksinkertainen huomio.

Rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän.

Älä osta mitään -päivä 27.11.

Mari K. Niemi: Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Ajatus Kirjat 2008. 224 s.

Duane Elginin kotisivut www.awakeningearth.org

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu