Kopiosto: rahat meille

Kopiosto karhuaa nettirojaltit sinunkin tuotoksistasi. Maksuja kerätään jo, mutta kenelle ne tilitetään?

Piskuisen Kopioston toimitusjohtaja Pekka Rislakki on antanut käskyn, että koko internetissä toimitetaan ”verollepano”. Vuodesta 1978 tekijöille, esittäjille ja kustantajille tekijänoikeuskorvauksia jakanut Kopiosto kutsuu uutta netti-innovaatiotaan ”digiluvaksi”.

Järjestön mukaan luvan myötä internetistä voi käyttää kotimaisia ja ulkomaisia aineistoja luvallisesti niin opetuksessa, tutkimuksessa kuin opinnäyte- ja harjoitustöissä. Lupa koskee myös aineiston skannausta. Kopiosto ilmoittaa sillä olevan valtuudet tekijöiltä ja kustantajilta.

Väite kuulostaa todellakin siltä, että Kopiosto edustaisi kaikkia internetissä julkaisevia tahoja, satoja miljoonia ihmisiä ja miljardeja sivustoja.

Mikä sai järjestön ryhtymään näin kunnianhimoiseen hankkeeseen?

”Kopiosto ei yritä lisensioida koko internetiä”, korjaa Rislakki. ”Siellähän on materiaalia, joka on vapaata sekä esimerkiksi Creative Commons -lisensoitua aineistoa.”

Silti Kopiosto edustaa hänen mukaansa niitä tahoja, joilla on tekijänoikeus, tai yrityksiä, joille tekijänoikeudet ovat siirtyneet.

Kopioston digiluvalla ei kuitenkaan saa kopioida teoksia, joiden käytön oikeudenomistaja on kieltänyt. Kopiosto kertoo ylläpitävänsä luetteloa näistä oikeudenomistajista. Kuinka kattava luettelo on – ottaen huomioon internetin laajuuden?

”Ajatuksena on, että se on mahdollisimman kattava koskien sitä materiaalia, mitä me voimme lisensioida. Koko meidän toiminta perustuu siihen, että oikeudenomistajat voivat kieltää teostensa käytön”, Rislakki muistuttaa.

Internet on täynnä etupäässä ulkomaisten tekijöiden tuotoksia: valokuvia, artikkeleita, blogeja – vain mielikuvitus on rajana. Digilupa koskee myös tätä materiaalia.

Maksaako Kopiosto keräämiään korvauksia ulkomaisille tekijöille?

”Sopimuslisenssijärjestelmä kattaa sekä Suomessa olevat oikeudenhaltijat että ulkomaiset. Edustettava kenttä on laaja. Tutkimusten perusteella nähdään, minkälaista aineistoa missäkin käytetään, ja sillä perusteella varoja jaetaan eteenpäin”, Rislakki vastaa ja huomauttaa, että jokaisella tekijänoikeuksia omistavalla on oikeus vaatia korvauksia.

”Täällä on aina odottamassa joitain rahasummia sellaisille, jotka tuntevat, etteivät ole saaneet varoja ja voivat ilmoittaa tänne miksi katsovat olevansa oikeutettuja saamaan jotakin.”

Jos suomalaislukiolainen poimii internetistä perulaistaiteilijan valokuvia ja käyttää niitä esseessään ja tieto välittyy digiluvan myötä Kopiostolle, mihin toimiin se ryhtyy tavoittaakseen perulaistaiteilijan maksaakseen tälle kuuluvat rojaltit?

”En voi kommentoida yksittäistä henkilöä. Meillä on hyvin kattava verkosto yhteistyösopimuksia ulkomaisten vastaavien järjestöjen kanssa. Meillä ei ole tiedossa jokaista maailman valokuvaajaa, kirjailijaa tai journalistia”, Rislakki myöntää ja pohtii, mikä olisi vaihtoehto nykyjärjestelmälle.

”Se että jokainen maailman bloggaaja ottaa itse yhteyttä jokaiseen suomalaiseen kouluun myydäkseen blogiaan. Vaikeaa? Kyllä.”

Tällä erää Kopiosto keskittyy digirojaltien keruussa vain oppilaitoksiin, jotka ovat internetin tekijänoikeuksien rikkojina vain jäävuoren huippu. Esimerkiksi moni suomalainen bloggaaja syyllistyy tämän tästä kuvien oikeudettomaan kopiointiin.

Pekka Rislakin mukaan Kopiosto ei silti ole aikeissa ryhtyä valvomaan laajemmin tekijänoikeuksia verkossa.

”Tämä on asia, joka on tehty oppilaitoksiin päin.”

Taloudellinen hyöty niiden osalta jää verrattain vaatimattomaksi, sillä vuotuinen tuotto peruskoulujen osalta on parhaimmillaankin vain pari miljoonaa, kun oppilasta kohden digimaksua kannetaan 3,49 euroa. Lukiolaisilta rokatetaan selvästi enemmän, 7,09 euroa. Kassaan kilahtaa maksuja lukioista tällöin 800 000 euroa.

Muutaman miljoonan euron potista jaetaan 85 prosenttia oikeudenomistajille, mikäli Kopioston nettisivuihin on uskominen ja digilupatyöryhmä tähän aikanaan päätyy. Voittoa Kopiosto ei itselleen aio kerätä.

Vaikka digilupia jo kaupitellaan ja lupamaksuja kannetaan, tekijöiden ja kustantajien edustajista koostuva työryhmä vasta pohtii korvaustenjaon periaatteita. Marssijärjestys on nurinkurinen: maksuja kannetaan, vaikkei vielä edes tiedetä tarkasti kenelle ja millä perustein niitä tilitetään.

Juha Säijälä

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu