Kolonialismin uudet vaatteet

Mikä on 191 sivua pitkä, kaksi kuukautta vanha & löytyy sekä Nicolas Sarkozyn pöytälaatikosta että Euroopan komission roskakorista?

Ranskalaisen parlamentaarikon Christiane Taubiran valmistelemalle kriittiselle raportille ei käynyt hyvin. Ranskan hallitus tilasi raportin EU:n ja 77 kehitysmaan välisistä niin sanotuista EPA-neuvotteluista (Economic Partnership Agreements) EU-puheenjohtajuuskautensa alla. Kaupan vapauttamiseen tähtääviä neuvotteluja ruotiva raportti ilmestyi kesäkuun puolivälissä ja hautautui pöytälaatikoihin. Myöskään neuvotteluista vastuussa oleva Euroopan komissio ei suostu näkemään sitä.

”Olisi sopimatonta meiltä kommentoida raporttiluonnoksia, jotka Ranskan hallinto on tilannut, mutta joita ei ole virallisesti toimitettu meille”, totesi komission kauppa-asioiden puhemies Peter Power uutistoimisto ips:lle.

Raportti sisälsi esimerkiksi ehdotuksen komission neuvottelumandaatin muuttamisesta. Sen mukaan neuvottelut edustavat kehitysajattelun hylkäämistä, ja ne rohkaisevat ”AKT-maita heittäytymään vapaakaupan suureen basaariin”.

Onko siis aika syyttää unionia vanhasta kunnon kolonialismista? Purisivatko antikolonialistien retoriset kikat? Tarkastellaanpa EU:n kehitysmaille tarjoamia sopimuksia klassisen kolonialismin puitteissa.

Kolonialismin aikana Afrikkaan rynnättiin kilpaa. Miten käy nyt? Vuosien 2000–2006 välillä Kiinan kauppa maanosan kanssa nelinkertaistui. Myös yhdysvaltalaiset yritykset ovat olleet yhä kiinnostuneempia maanosasta, joka tarjoaa raaka-aineita ase- ja teknologiateollisuudelle.

”Euroopan keinona kilpailussa ovat EPA-sopimukset – ja niiden aikataulun kiirehtiminen”, väittää neuvotteluja seuraava eteläafrikkalainen toimittaja John Zenendi.

Kun vielä Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvottelut kaupan vapauttamisesta ovat yskähdelleet, alueiden välisistä sopimuksista on tullut keino edistää vapaakauppaa takaoven kautta. Komission mukaan EPA-sopimukset lisäisivät kauppaa EU:n ja entisten siirtomaiden välillä – eurooppalaisten yritysten ehdoilla, jatkavat kriitikot.

EU väittää edistävänsä sopimuksilla AKT-maiden välistä yhteistyötä. Paikan päällä tilanne näyttää toiselta. Jo käynnissä olleet integraatiopyrkimykset ovat jäissä, kun EPA-neuvotteluissa päätetyt maaryhmät sekoittavat vanhoja AKT-maiden välisiä yhteistyökuvioita.

Viimeksi piña coladat olivat mennä väärään kurkkuun Guyanassa ja Barbadoksella: Barbados ilmoitti solmivansa sopimuksen vaikka yksin, kun taas Guyanan presidentti sanoi allekirjoittavansa vain mikäli maata uhataan rangaista korkeammilla tulleilla. Melkein kuin viivoittimella karttaa piirtäisi.

Hajota ja hallitse -tekniikka on aina ollut suosittu. Imperiumi on sitä vahvempi, mitä hajanaisempi vastustaja on.

Kolonialismi synnytti aikanaan banaanivaltiot – yhdestä tuotteesta riippuvaisiksi tulleet pienet ja heikot maat suurvaltojen kyljissä. Monet yhteen tai kahteen vientituotteeseen nojaavat AKT-maat jatkavat mäkistä taivaltaan, kun elintarvikkeiden hinnat heittelehtivät maailman pörsseissä.

EPA-sopimusten myötä EU haluaa poistaa jopa 80 prosenttia AKT-maiden tulleista. Miten käy näiden banaanivaltioiden jo ennestään heikkojen julkisten palveluiden, kun niissä tuontitullit tuovat noin 40 prosenttia kaikista valtion tuloista?

Samalla mahdollisuudet suojata tulleilla kotimaista tuotantoa eurooppalaisilta vahvemmilta kilpailijoilta katoavat, mikä olisi tapa paeta bananisoitumisen kohtaloa. Juuri siksi taloustieteilijä Joseph Stiglitz kehottaa esimerkiksi Ghanaa hylkäämään nykymuotoisen EPA-sopimuksen.

Mitä köyhistä köyhimmät maat sitten voisivat tehdä maailman suurimman talousalueen neuvottelijoiden edessä? EU-maiden vienti AKT-maihin kattoi vuonna 2007 alle kolme prosenttia koko EU:n viennistä. Miksi meitä kiinnostaisi?

EU:n tulevaisuuden talousstrategiat perustuvat yhä useammin ajatukselle tietopohjaisesta taloudesta. Nörttivisio tarvitsee tuekseen kännyköitä, tietokoneita, mikrosiruja. Niiden valmistamiseen taas käytetään mineraaleja ja metalleja, joita resurssiaittamme on pullollaan.

Afrikka vie maanosana eniten muun muassa teknologiateollisuudelle tärkeitä bauksiittia, kobolttia, kuparia ja tantalumia. Näitä mineraaleja ei saada riittävästi – jos lainkaan – Euroopan maaperästä.

Kolonialisminvastainen profeetta Franz Fanon totesi aikoinaan, että ”kolonisoijan kanssa voi puhua vain kolonisoitua kieltä, tarvitsemme aseita”. Nykyisin kielenä taitaa olla talous. Ehkä AKT-maiden siis olisi aika vaihtaa neuvottelustrategiaa.

2000-luvulla etelästä on välillä kuulunut kummia. Läntisten rahoituslaitosten, Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston imf:n, apuun ei ole luotettu. On perustettu Etelän pankki, ja toiset ovat maksaneet aiemmin riippuvuutta aiheuttaneita velkojansa takaisin tai puhuneet velanmaksun keskeyttämisestä.

Näin riippuvuussuhteita ollaan heikennetty ja voitaisiin vielä jatkossakin heikentää. Vanhaa kolonialismin vastaista taistelua voisi kokeilla myös kauppaneuvotteluissa.

_______________

Tietokulma

EU on myöntänyt vanhoille siirtomailleen Afrikassa, Karibialla ja Tyynellämerellä (AKT-maat) muita kehitysmaita vapaamman pääsyn markkinoilleen jo 1970-luvulta lähtien. Tätä pidetään kuitenkin Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimusten vastaisena, ja sopimusjärjestelmää on ollut tarkoitus muuttaa EPA-sopimuksilla.

AKT-maista noin 30 kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin. Ne ovat suhtautuneet EPA-sopimuksiin nihkeästi, sillä EU on jo myöntänyt niiden tuotteille tullittomuuden ja kiintiöttömyyden.

Sopimusten myötä EU saisi huomattavasti vapaamman pääsyn köyhien maiden markkinoille.

EU käy neuvotteluja 77 maan kanssa. AKT-maat jakautuvat kuuteen alueelliseen ryhmään, joista neljä sijaitsee Afrikassa. Karibian ja Tyynenmeren maat muodostavat omat ryhmänsä.

Lähde: KEPA

_______________

Otto Bruun & Hanna Kuusela

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu