Kolme kohtaloa

Hadižat Gatajevan vaihtoehdot: vapaus, vankeus tai kuolema.

Syyskuun intiaanikesän päivä, toimituksessa kuuluu näppäimistöjen naputus ja seurataan vaalirahaskandaalin vaiheita. Sitten jostain kaukaa käytävän perältä alkaa kuulua naisen pitkä, hakkaava valitus. Se laajenee nyyhkytykseksi, kunnes tukahtuu vähitellen.

Hadižat Gatajeva on päässyt vihdoin Helsinkiin, suomalaisen tukiryhmänsä vieraaksi. Ryhmään kuuluu muutamia kansalaisaktivisteja, jotka jakavat Voiman kanssa saman toimistotilan. Gatajeva viettää päivät käymällä loputtomia puhelinkeskusteluja ja neuvotteluja eri tahojen kanssa. Hän yrittää pelastaa perheensä.

Gatajeva on Suomessa laina-ajalla. Gatajevien suomalaisen tukiryhmän jäsen, ohjaaja Aki Kaurismäki ennusti jo elokuussa, että ”jos Hadižat Gatajeva joutuu takaisin vankilaan, oikeusmurha muuttuu murhaksi”.

Vapauttavaan tuomioon ei usko kukaan.

”En tajua mitä minulle tapahtuu”, Hadižat Gatajeva kertoo myöhemmin Voiman toimituksessa. ”Yritän ymmärtää, mutta en saa otetta. Sen tajuan, etten voi palata Liettuaan, koska joudun heti käsirautoihin.”

Huomenna, 25. syyskuuta alkaa Liettuassa hovioikeuden istunto, jossa sinetöidään perheen kohtalo.

Gatajevan kädessä on kolme korttia, kaksi mustaa ja yksi tyhjä. Venäjä on kuolema, vankila on kuolema, kolmas tie vapaus, ehkä jonakin päivänä, matka tuntemattomaan – ja koskaan hän ei enää saa perhettään kokoon.

Hadižat Gatajeva on pelastanut kymmeniä orvoiksi jääneitä lapsia Groznyin raunioista ja perustanut heille kaksi kotia, toisen Groznyiin, toisen Liettuan Kaunasiin. Edessäni istuu selviäjä, joka on tarponut läpi sodan runteleman Tšetšenian lapsikolonnan kanssa, ruokkinut heidät nälänhädän keskellä, istunut liettualaisessa vankilassa.

Olen kattanut toimituksen pöydälle kukkuroittain ruokaa, lammasta, kanaa, salaatteja, riisiä, linssejä, pinaattia – mutta päivän haastattelusta toiseen juossut Hadižat Gatajeva nakertelee salaatinlehden nurkkaa. Ruoka on hyvää, mutta Gatajevan on vaikea saada mitään niellyksi.

”En uskalla nauttia mistään, koska tiedän, että se on vain väliaikaista, se otetaan pois.”

On pienoinen ihme, että Hadižat Gatajeva ylipäätään on Suomessa. Gatajevien pariskunta on ehtinyt istua jo kymmenen kuukautta vankilassa syytettynä kotidespotismista. Syytös on älytön, eikä siitä kukaan olekaan ennen joutunut vankilaan. Gatajevan piti tulla Suomeen jo elokuussa, heti vankeustuomion päättymisen jälkeen.

Osa Gatajevien orvoista sekä joukko ystäviä odotti Kaunasin oikeustalolla, kun suunnitelmiin tuli typerryttävä muutos. Gatajevit raahattiin juhlavaatteissaan pikaoikeudenkäyntiin, ja heitettiin takaisin vankilaan. Hadižat Gatajeva löysi itsensä taas sellistä. Pian sen jälkeen hän yritti itsemurhaa – jo kolmannen kerran vankeusaikanaan.

Kahdella aiemmalla kerralla hän yritti hirttäytyä lakanaan, mutta kolmannella kerralla Gatajeva yritti kovempia keinoja. Keittiöpalvelun päätteeksi hän piilotti vaatteisiinsa säilykepurkin kannen, ja viilsi sellissään ranteet auki.

Kaksi viikkoa sen jälkeen pikaoikeudenkäynti julistettiin laittomaksi ja Gatajevit vapautettiin odottamaan uutta tuomiota.

”Olen menettänyt uskoni ihmisiin ja siihen, että saisin oikeutta”, Gatajeva selittää. Vankilan olosuhteet ovat ankarat – yritän kuvitella millaista on olla muslimivanki äärikristillisessä maassa, jossa sarjamurhaajienkin kaulassa heiluu krusifiksi – mutta itse vankila ei ole ollut Gatajevalle raskainta.

”Epäoikeudenmukaisuus on pahinta kidutusta”. hän kertoo. Neljäs yritys ei jää yritykseksi.

Gatajevien vainon takaa löytyy korkean tason korruptiota ja poliittista kähmintää, jota eu tyytyy seuraamaan sivusta.

Tšetšeenien ja ihmisoikeusaktivistien henki ei ole Venäjällä minkään arvoinen. Vaino on alkanut ulottua myös maan rajojen ulkopuolelle. Liettuaan paenneiden tšetšeenien asema huonontui heti sen jälkeen, kun Tšetšenian hallinnon delegaatio oli käynyt maassa vierailulla syksyllä 2007.

Ohjaaja Pirjo Honkasalo ikuisti Hadižatin Melancholian 3 huonetta -dokumenttiinsa ja on siitä lähtien seurannut perheen vaiheita. Tänä syksynä Honkasalo haastatteli videonauhalle nimetöntä tšetšeeninaista. Nainen kertoo, että tällä hetkellä kaikki tšetšeenit, joilla on lapsia yrittävät paeta Liettuasta.

Gatajevien pariskunta on kieltäytynyt lainkaan tukemasta presidentti Kadyrovia. Onko näillä asioilla jokin yhteys, yritän udella Gatajevalta. Onko niin, että tasapainoton maan isä ei voi sietää minkäänlaista tahraa Tšetšenian brändissä?

Mutta Gatajeva – tai Honkasalon haastattelema nimettömäksi jäänyt nainen – ei suostu sanomaan edes Kadyrovin nimeä ääneen. Se on liian vaarallista. Gatajeva ei ole missään vaiheessa halunnut sekaantua politiikkaan. Hänen ainoa päämääränsä on ollut pelastaa mahdollisimman monta lasta.

Kesällä murhattu Natalia Estemirova oli Gatajevien henkilökohtainen ystävä. Hänen jälkeensä Tšetšeniassa on murhattu myös muita lasten ja nuorten parissa työskenteleviä ihmisoikeusaktivisteja ja sosiaalityöntekijöitä.

Kaikkein raskainta Gatajevan mukaan on se, että eu-maa Liettua petti heidät juuri, kun kaikki alkoi olla taas hyvin.

”Halusin viedä mahdollisimman monta lasta pois Tšetšeniasta, halusin antaa kauniille lapsilleni kauniin ympäristön. Tuoda heidät rauhalliseen maahan, jossa he saisivat opiskella ja elää normaalia elämää.”

Gatajevit eivät ole saaneet tavata lapsia lyhyen vapautensa aikana. Se on parempi heidän tulevaisuutensa kannalta, Gatajeveille sanottiin SOS-lapsikylästä Vilnasta, jossa kuusi alaikäisistä lapsista nyt asuu.

Osa Gatajevien orvoista on jo täysi-ikäisiä, mutta heidän hoivissaan oli vielä ennen viime syksyn vankilatuomiota yhdeksän lasta Liettuassa ja 15 Groznyissa. Gatajeva ei puhu orvoista, vaan ”minun lapsistani”, ”pojistani”, ”tyttäristäni”.

Huomaan taivuttelevani Gatajevaa. Mene maailman ääriin, painu maan alle. Selviydy, kuolleena et auta ketään.

”En uskalla paeta. Pelkään, että aikuiset lapset joutuvat Liettuan salaisen poliisin uhkailun kohteeksi.”

Tilanne muuttuu raa’aksi pian sen jälkeen, kun Gatajeva on puhunut pelkonsa ääneen. Hänen puhelimensa soi, ja kuunneltuaan hetken, Gatajevan ääni muuttuu hätääntyneeksi ja hän alkaa itkeä.

Tulkki kertoo minulle, että Gatajeva on saanut juuri kuulla, että Liettuan salainen poliisi seuraa perheen aikuista poikaa kadulla. Kaunasilaiseen tabloidiin on ilmestynyt häväistysjuttu, jossa pojan väitetään syyllistyneen rikoksiin.

Haastattelun jälkeen kuulen, että alun perin Gatajevien uhreina kohdellut pojat ovat saaneet rikossyytteet niskaansa, koska he eivät suostuneet todistamaan kasvatusvanhempiaan vastaan.

Gatajevien ympärille kiertynyt peli alkaa yhä enemmän muistuttaa huonoa elokuvaa, jonka juoni on liian räikeä ollakseen totta.

”Jos tämä on poliittinen trilleri, niin sen käsikirjoittaja on sadisti”, Gatajeva toteaa ja tekee lähtöä. Hänellä on kiire. Pojalle pitää järjestää asianajaja. Hyökkäys on laajentunut jo lapsiin.

Lue myös Gatajevien oikeudenkäynnistä kertova artikkeli Lisää vankeutta Gatajeville.

Susanna Kuparinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *