Kohti jälkidemokraattista EU:ta?

EU:ta ajetaan kohti jälkidemokraattista aikakautta, väittää leipätyökseen EU:sta kirjoittava toimittaja Leigh Phillips.

Toimittaja Leigh Phillips ei ole ronkeli. Hän kirjoittaa EU:sta moniin brittilehtiin The Guardianista ja The Daily Expressistä The Daily Telegraphiin. Hänelle käyvät kaikki, niin edistykselliset kuin konservatiivisetkin.

Pääasia, että EU:sta kirjoitetaan. Phillips työskentelee myös tutkivana journalistina Brysselissä toimivassa Corporate Europe Observatoryssa (CEO), joka on päätöksenteon avoimuutta puolustava järjestö.

Tutkivia journalisteja ei Brysselissä liiemmin ole. Phillips sanoo, että nyt EU:sta kirjoittaminen on tärkeää siksi, että EU:ssa on meneillään jälkidemokraattinen kokeilu.

”EU käyttää finanssikriisiä hyväkseen tuhotakseen sosiaaliset oikeudet, jotka on saavutettu 150 viime vuoden aikana”, Phillips väittää.

”EU:ta ei pidä enää ajatella sosiaalisena hyvinvointivaltiona, jossa tavallisilla ihmisillä on valtaa”, Phillips sanoo viitaten siihen, miten Eurooppa nähdään USA:ssa.

Talouskriisin myötä EU on leikkaamassa valtaa kansalta myös kotimaissa. Taloudesta ei enää päätetä demokraattisesti.

EU:n jäsenmaissa hyvinvointivaltiota on hitaasti heikennetty jo viimeiset 30 vuotta. Tavoitteena on ollut luoda yhden markkina-alueen säännöt.

”Se on tarkoittanut sitä, että puretaan säännöstelyä, tuotteistetaan, tingitään ihmisoikeuksista ja lasketaan palkkoja. Ja tämä on siis tapahtunut jo ennen kriisiä.”

Voi kuvitella, mitä kriisin myötä tapahtuu.

”Eliitti yrittää nyt kriisin myötä siirtää yksityistä riskirahaa kiireellä julkisen talouden vastattavaksi. Ja kas, sosiaalisia oikeuksia on leikattava.”

Nykyään EU-teknokraatit myöntävät rehellisesti, että EU:n kilpailukyky ajaa kansalaisista huolehtimisen ohi. ”Teknokraatit ajattelevat, että ollaksemme kilpailukykyisiä USA:n kanssa sosiaalisista oikeuksista olisi karsittava, ja ollaksemme kilpailukykyisiä Kiinan kanssa, jolla ei ole koskaan ollut mitään suojauksia, Euroopasta on tehtävä lean & mean, laiha ja ilkeä”, Phillips sanoo.

Kyse ei ole pelkästään sosiaalisten suojausten poistamisesta.

”Kyse on jälkidemokraattisesta mekaniikasta. Eliitti tietää, että äänestäjät vastustavat sellaista politiikkaa. Tämä on nähty esimerkiksi Kreikassa mielenosoituksina ja Britanniassa heinä-elokuussa. Ne eivät välttämättä ole poliittisia mielenosoituksia, vaikka kaikella tällä on kuitenkin vääjäämätön suhde leikkauspolitiikkaan ja tämä omituinen vaikutussuhde voi tuottaa mitä erilaisimpia reaktioita, jos edistykselliset eivät saa aikaan järkevää vaihtoehtoa.”

”Koska äänestäjät vastustavat tätä, eliitillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa käyttöön antidemokraattisia toimintatapoja, jolla viedään sokkioppia läpi.”

Economic governance legislation”, Phillips sanoo ja viittaa sikspäkkiin: ”Kuka on kuullut siitä?”

Tämä on EU:n historiassa yksi suurimmista vallansiirroista vaaleilla valituilta edustajilta ei-valituille teknokraateille ja diplomaateille.

”Jatkossa fiskaalipolitiikka eli veropolitiikka – on kyse sitten terveydenhuollosta tai teiden rakentamisesta – ei enää kuulu poliittisesti valituille parlamenteille vaan kaikki nämä asiat komissio tarkistaa ja hyväksyy etukäteen.”

Jos kotimaiset päätökset eivät sovi EU:n komission määrittämään budjettiraamiin, teknokraatit lähettävät määräykset, kuinka budjetteja olisi rukattava ennen kuin ne esitellään kansallisille parlamenteille.

”Sydämeni särkyy, koska ihmiset eivät tiedä tästä enempää. Kyse on teknisistä asioista, joista ei ota helposti selvää, vaikka tosiasiassa tämä on skandaali demokratiassa. Irlanti, Kreikka, Portugali – niitä ei voi enää kutsua suvereeneiksi demokratioiksi. Tämän sanominen ei ole liioittelua, riittää että lukee Financial Timesia tai kotimaista sanomalehteä.”

EU ottaa jo nyt kantaa maittensa sisäpolitiikkaan.

”Ei ole mitään merkitystä, mitä kansa äänestää. Mitään ei voi muuttaa talouspolitiikassa.”

Tämän sanominen ei taaskaan ole mitään toimittajan liioittelua, väittää Phillips.

”Esimerkiksi Portugalille annetaan määräys, että poliittisten puolueiden on päästävä yhteisymmärrykseen leikkauslistoista. Äänestäjille on tehtävä selväksi, ettei talouspolitiikalle voida tehdä mitään. Tietenkin äänestäjät saavat päättää vaikkapa homo-oikeuksista ja abortista, koska niillä ei ole taloudellista merkitystä.”

EU:n veropolitiikkaa ohjataan paljolti pimein lyhdyin. Hollannin hallitukselta vaadittiin leikkauksia, koska se ylitti budjetin. Komissio uhkasi Hollantia sanomalla, että se voi ottaa koko hallituksen talouden haltuunsa.

”Tämä ei ole demokratiaa millään kriteereillä. Tästä syystä EU:sta on kirjoitettava”, Phillips puuskahtaa.

Sosiaalidemokraattiset puolueet ympäri Eurooppaa ovat hylänneet edistyksellisen politiikkansa ja tämä on näkynyt myös niiden suosion laskuna. Nyt vain neljässä EU-maassa on sosiaalidemokraatteja hallituksessa.

”Koskaan viimeisten 150 vuoden aikana ei politiikassa ole ollut yhtä vähän edistyksellisiä mukana.”

Phillipsin mukaan demareiden vetäytyminen on tuottanut tyhjiön, jota nyt täyttävät pimeät voimat – kuten äärioikeisto. Kun katsoo kaikkia merkkejä, tilanne näyttää yhä enemmän samalta kuin 1930-luvulla ennen fasismin nousua valtaan.

”Kyllähän demarit ovat olleet leikkauspolitiikan ytimessä, tekijöinä, kuten voi huomata Tony Blairista ja esimerkistä, jonka hän antoi demareille ympäri maailmaa.”

CEO järjesti Brysselissä eurooppalaisille toimittajille EU-journalismista media-seminaarin, johon Voimakin osallistui.

_______________

Tutkivan journalistin perustyökalu

Päätöksenteon avoimuutta puolustava Corporate Europe Observatory (CEO) on koonnut journalisteille tutkimusapupaketin, jonka avulla löytää tietoa EU:n päätöksenteosta. Sieltä selviää, mistä mitäkin tietoa EU:sta voi hakea. Esimerkiksi osoitteesta Farmsubsidy.org löytyy tiedot kaikesta EU:ssa jaetusta maataloustuesta, kuten vaikkapa se, kuinka paljon Björn Wahlroos on saanut tukia.

www.corporateeurope.org/research-toolbox

_______________

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu