splash_image.jpg

Klikkaa tästä, pelasta kaikki

Nettiuskovaiset & avoimen tiedon rakastajat repivät verkkareitaan, kun teknologiakriitikko Evgeni Morozov ampuu trollirakettinsa helppojen ratkaisujen pilvilinnoihin.

Wikitalous pelastaa. Demokratia 2.0. Yliopistoja ei tarvita, koska ihmiset vertaisoppivat toisiltaan netissä. Facebook ja Google pelastavat maailman. Avoimuus lopettaa korruption. Kaikki muuttuu paremmaksi, koska internet…

Ei, ei, väittää valkovenäläissyntyinen Evgeni Morozov. Hän tarkastelee uusimmassa kirjassaan To Save Everything, Click Here (2013) sarkastisesti sitä, miten Piilaakson teknologiayhtiöt hallitsevat maailmaa ja kertovat valloitussuunnitelmistaan.

Morozov ei ole mikään Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan lähettämä vakooja länsimaihin, mutta hän varoittaa liberaalidemokratioiden pilvilinnoista. Häntä on kyllä verrattu slovenialaiseen filosofi Slavoj Žižekiin, mutta Morozov ei ole myöskään mikään filosofi.

Hän on alle kolmikymppinen kriitikko, joka on käynyt läpi avoimen tiedon ja vallankumouksen oppikoulun kaikki asteet Itä-Euroopassa. Sittemmin hänestä on tullut teknomaailman puhutuin hahmo ja arvostettujen teknologiafoorumien suupaltti.

Morozovin ensimmäinen kirja The Net Delusion: The Dark Side of Internet Freedom ilmestyi arabikevään alla helmikuussa 2012. Se muistutti, että nettiteknologia on tehokas väline myös diktaattoreiden käsissä.

”Ylistäessään internetin vapauttavaa voimaa läntinen maailma on luonut diktatuureissa eläville ihmisille kohtuuttomia odotuksia siitä, miten tehokasta verkkoaktivismi voi olla”, toimittaja Hanna Nikkanen kiteytti kirjassaan Verkko ja vapaus (2012) Morozovin varoituksia.

The Net Delusionissa Morozov kritisoi tapaa, jolla länsimaat promotoivat ”internetin vapautta” olettaen, että vapaan netin avulla myös ihmisoikeudet ja ilmaisunvapaus edistyvät.

”Tässä uudessa kirjassa kyseenalaistan niin keinot kuin päämäärätkin, mitä tulee Piilaakson pyrkimyksiin ratkaista ongelmia”, Morozov kirjoittaa To Save Everything -kirjassaan.

Meille vapaan tiedon uskovaisille Morozovin kirja on erinomaista ärsytysterapiaa ideologisia uskomuksia vastaan.

Yksi Morozovin pääväitteistä on, ettei netti voi olla mallina millekään. Ei netillä ole yhtä ja ainoaa mallia, eikä netistä voi vetää mitään moraalisia johtopäätelmiä siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Morozovin mukaan Piilaakson firmat kuten Google ja Facebook toimivat uudella tavalla etenkin siinä mielessä, että ne eivät sano haluavansa tehdä vain voittoa. Ne haluavat tehdä maailmasta paremman.

Samalla teknomaailmaan kuuluva usko tehokkuuteen läpäisee koko globaalin yhteiskunnan. Morozov lainaa kirjansa motossa Aldous Huxleytä: ”Kehittyneen teknologian aikana tehottomuus on synti Pyhää Henkeä kohtaan.”

Teknologia tekee hyvää, informaatio on mannaa, ne vapauttavat meidät luonnosta ja kaikista vaivoista. Kaikkien pitäisi osata koodata, sillä algoritmit ja robotit ratkaisevat ihmiskunnan kaikki ongelmat.

Tätä pyrkimystä Morozov kutsuu solutionismiksi, haluksi ratkaista kaikki yhdellä kertaa. Siinä ohessa teknofirmat yrittävät ratkaista myös sellaisia ongelmia, jotka eivät ole oikeasti ongelmia ollenkaan.

Ajatteluun sisältyy Morozovin mukaan vielä oletus, että voimme luopua myös epätäydellisestä edustuksellisesta demokratiasta, koska piilaaksolaiset algoritmit tekevät poliittisista ongelmista historiaa.

”Teknologiassa ei ole kyse enää koneista ja ohjelmista vaan pikemminkin tiedosta ja valtavan datamäärän käyttämisestä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka”, Googlen pomo Eric Schmidt kertoo teknologiayliopisto MIT:n opiskelijoille vuonna 2011.

Paremmalla maailmalla Schmidt tarkoittaa muun muassa arabikevään vallankumouksia. Schmidtin mielestä ne ovat esimerkki yhteiskunnallisesta liikkeestä, joka alkaa tiedon jakamisesta ja mahdollisuudesta käyttää teknologiaa.

Hommat voi suunnitella Facebookissa, toteuttaa Twitterillä ja tallentaa Youtubeen. Schmidtin mukaan tämä on ”käyttäjää voimauttava malli”, joka on johtanut kansannousuihin.

Sosiaalinen media takaa sen, että ”et ole koskaan yksin. Et koskaan kyllästy. Voit tietää kaiken”, Schmidt sanoo.

Morozovin mukaan aikaisemmin firmat eivät luvanneet vallankumousta. Yksi revolutsionääri löytyy myös Facebookin johdosta.

”Maailmasta pitää tehdä avoimempi ja yhdistyneempi”, vaatii Facebookin johtaja Mark Zuckerberg. ”Emme herää aamulla ja ajattele, että ensisijainen tarkoituksemme olisi tehdä rahaa.”

Zuckerbergin mukaan ”maailmassa on paljon isoja asioita, jotka pitää ratkaista, ja yhtiönä me yritämme luoda infrastruktuurin, jolla näitä ongelmia voidaan ratkaista”.

Morozovin mukaan koko maailma on huiputettu uskomaan ideologiaan, että pelkästään nettiteknologia tekee meistä parempia ihmisiä.

Jos Piilaaksolla olisi virallinen futuristi, hänen lähitulevaisuuden visionsa vuodelle 2020 olisi helppo arvata, Morozov pohtii.

”Ihmiskunta voittaa lopulta liikalihavuuden, unettomuuden ja globaalin lämpenemisen, koska kaikki syövät vähemmän, nukkuvat paremmin ja tuottavat hiilidioksidia sopivasti – ja altistavat itsensä jatkuvalle teknologiselle tarkkailulle.”

Tulevaisuudessa menestyjät voivat pistää kaikki tietonsa ja liikkeensä seurattavaksi, koska heillä ole mitään hävittävää. Jos voi todistaa, että on parempi ihminen, saa paremmat palvelut ja halvemmat vakuutukset. Myös viranomaiset kiinnostuvat ihmisten sosiaalisen median profiilista enemmän kuin virallisesta identiteetistä.

Ja jos ihmisellä ei ole tarjota seurantaraporttia toimistaan, hän on epäilyttävä. Piilaakson utoopikot puolustautuvat ja sanovat, että kaikilla on vapaus valita ja täydellinen autonomia.

Morozov väittää, että tämä on vaarallinen myytti.

Entä mitä tapahtuu politiikalle? Morozovin mukaan se on lopulta äänestäjien jatkuvan ja kaikkialle seuraavan katseen alainen.

Teknotulevaisuudessa politiikka ”vapautuu kaikesta laiskasta korruptiosta, takahuonediileistä ja tehottomista hevoskaupoista. Puolueet on hajotettu ja korvattu groupon-tyylisillä poliittisilla kampanjoilla.”

Morozovia groupon-politiikka kauhistuttaa.

Supertarjouksia välittävä kalifornialainen yritys Groupon ”tarjoaa päivittäin kampanjoita parhaista diileistä” ja kuvaa toimintaansa näin: ”Totuuden nimissä – me todella haluamme teidän rakastavan Grouponia. Haluamme jokaisen Groupon-oston tuntuvan liian hyvältä ollakseen totta, siitä hetkestä kun ostat sen siihen päivään kun käytät sitä.”

Itse ostin muutama vuosi sitten Grouponin välityksellä kuntosalille kuukausikortin todella halvalla. Ostaminen oli kyllä helppoa, mutta kuntosalin pitäjä ei koskaan ollut paikalla, kun yritin saada tunnukset kuntosalin käyttöä varten.

Digitaalinen media tekee osallistumisesta peliä.

”Jopa ne, jotka eivät koskaan vaivautuneet äänestämään saavat nyt oikeat kannustimet – luonnollisesti osana verkossa tapahtuvaa peliä, jossa he keräävät pisteitä ihmiskunnan pelastamiseksi – ja siksi he kiirehtivät älypuhelintensa luokse ’tsekkautuakseen’ äänestyskopissa.”

Morozov kysyy, onko Piilaakson lupaus ikuisesta parannuksesta tylsistyttänyt kykymme kyseenalaistaa.

”Kuka tänään on tarpeeksi hullu haastaakseen hyveet, joilla eliminoidaan tekopyhyys politiikasta?”

Kuka sanoisi, että keisarilla ei ole vaatteita, että kaikki teknotoiveet eivät ole välttämättä toivottavia seuraustensa johdosta? Morozov ainakin yrittää:

”Kuinka löytää uusia kannustimia saada ihmiset kiinnostumaan ihmiskunnan pelastamisesta, taistelusta ilmastonmuutosta vastaan tai osallistumisesta politiikkaan? Tai vähentämään rikollisuutta? Jos kysyy näiden interventioiden sopivuutta, herää samalla kysymys valistuksesta.”
Valistus tarkoittaa sitä, että käyttää järkeään ilman toisen johdatusta.

Morozovin mustassa tulevaisuudessa sanomalehdet eivät enää julkaise juttuja, joista lukijat eivät ole kiinnostuneita.

”Profiilinmuodostaminen (yhdistettynä sosiaalisen verkoston dataan) takaa, että jokainen saa lukea pitkälle (jopa sanatasolla) kustomoitua sanomalehteä, joka saavuttaa mahdollisimman suuren klikkausmäärän.”

Entä miten käy kritiikin?

”Ammattimaiset kriitikot ovat kadonneet, ne on korvattu ensin ’joukoilla’, sitten algoritmeilla ja lopulta kustomoiduilla algoritmeilla”.

Itse asiassa kaikki voidaan viedä todella pitkälle – ja ehkä niin on jo tehtykin.

”Trendikkäimmät kulttuurijulkaisut käyttävät algoritmeja kirjoittamaan kritiikkiä hiteistä, joita ovat tehneet toiset algoritmit.”

Kaikki ei muutu kuitenkaan: ”Järjestelmä tarvitsee epätäydellisiä ihmisiä tuottamaan klikkauksia, jotka imevät rahaa mainostajilta.”

Epätäydellisyys, moniselitteisyys, hämäryys, epäjärjestys ja mahdollisuus epäonnistua, tehdä syntiä, tehdä väärin. Nämä kaikki kuuluvat Morozovin mukaan inhimilliseen vapauteen.

”Piilaakson pyrkimys sovittaa meille kaikille digitaalinen pakkopaita promoamalla tehokkuutta, läpinäkyvyyttä, varmuutta ja täydellisyyttä – kun samalla eliminoidaan näiden ominaisuuksien pahat kaksossisarukset: kitka, hämäryys, moniselitteisyys ja epätäydellisyys – tulee osoittautumaan kohtuuttoman kalliiksi pitkällä aikavälillä.”

Jokainen äärimmilleen viety pyrkimys poistaa heikkoudet kokonaan tuhoaa samalla myös inhimillisen vapauden perustan.

Morozov varoittaa, että ”jos meillä ei ole voimaa ja rohkeutta paeta Piilaakson mentaliteettia, joka pyörittää paljolti nykyistä pyrkimystä teknologiseen täydellisyyteen, olemme pian poliittisessa tyhjiössä”.

Silloin ihmiset eivät kykene enää moraaliseen päättelyyn.

Vaikka teknologia kehittyy, sitä seuraavat kulttuuri-instituutiot eivät aina kukoista: ”Kulttuuri-instituutioista on tullut ankeita ja riskejä kaihtavia toimijoita, joita kiinnostaa vain oman rahoituspohjansa ylläpitäminen.”

Silti netin muutoksen voimaan uskotaan, koska monet väittävät, että myös kulttuurin ja taiteen saralla joukkorahoitus on parempi. Miksi? Morozov kysyy.

Yleensä yksi sana riittää perusteluksi: internet. Yhtä lailla avoimuus ja osallistuminen ovat muuttuneet arvoiksi, joita on kunnioitettava siksi, että ne kuuluvat myös netin olemuksellisiin arvoihin. Miksi avoimuus ja osallistuminen sellaisenaan tekisivät taiteesta parempaa?

Morozovin mukaan netistä puhutaan jo niin itsestäänselvänä, että ei voida edes kuvitella, että sitä ei olisi. Netti alkaa olla jo itsessään ideologia.

Yhtä lailla naurettavana Morozov pitää ajatusta, että netti tekee meistä tyhmempiä, kuten esimerkiksi Nicholas Carr on väittänyt kirjassaan The Shallows (2011).

Morozovin joka suuntaan osuva kritiikki muuttuu hellyttäväksi, kun selviää hänen oma neuroottinen nettisuhteensa.

”Olen kehittänyt teknologiankäyttöön strategian, koska elämä on lyhyt ja haluan elää sen viisaasti. Olen ostanut kannettavan tietokoneen, jossa on helposti poistettava wifi-verkkokortti.”

Morozov ei pelkää, että joku tunkeutuisi hänen tietokoneelle. Päinvastoin. Hän haluaa varmistaa, että hän itse ei pääse nettiin.

”Kun menen kahvilaan tai kirjastoon, en voi päästä nettiin. Kotona minulla on kuitenkin kaapeliyhteys. Siksi olen ostanut kassakaapin, jossa on aikalukko. Se on tärkein vempeleeni elämässäni. Lukitsen puhelimeni ja kaapelini kassakaappiin, jotta minua ei häiritä ja voin käyttää koko päivän, viikonlopun tai viikon lukemiseen tai kirjoittamiseen”, Morozov kertoo The Guardianin haastattelussa maaliskuussa 2013.

Älykäs teknokriitikko tietää, että kassakaapin suojauksen voi avata myös ruuvimeisselillä.

”Siksi minun on piilotettava myös ruuvimeisselit kassakaappiin. Ei ole kyse niinkään siitä, etten osaisi sanoa ei itselleni. Minulla vain menisi tähän keskusteluun itseni kanssa liian kauan. Delegoin mieluummin kontrollin kassakaapille ja käytän jäljelle jäänyttä tahdonvoimaa johonkin muuhun. Tämä on hyvin tehokas systeemi.”

Summa summarum. Morozovia kiinnostaa, miten Wikipediasta on tullut malli tulevaisuuden politiikalle, tai miten Facebookista on tullut malli kansalaistoiminnalle, kuinka Amazonin arvioista tulee malli kritiikille ja kuinka Googlesta on tullut malli yritystoiminnalle ja sosiaalisille innovaatioille.

Tätä hän kutsuu internetsentrismiksi. Siihen sisältyy ajatus, että nettiaika on ”täysin poikkeuksellista ja vallankumouksellista aikaa, jolloin mitkään vanhat totuudet eivät pidä enää paikkansa, kaikki asiat muuttuvat perinpohjaisesti, ja usko ’asioiden fiksaamiseen kuntoon’ on korkea.”

Jos Morozovin kirjalla on opetus, se kuuluu näin: Piilaakson firmojen päämäärät on otettava tosissaan ja mietittävä, mitä niiden saavuttaminen saisi aikaan:

”Keskustelun äänialan pitää muuttua: sen sijaan että teemme pelkästään pilaa heidän keinojensa tehokkuudesta, meidän pitää uskaltaa myös kyseenalaistaa innovaattoreiden päämäärien sopivuus.”

Evgeni Morozov, To Save Everything, Click Here: The Folly of Technological Solutionism. Allen Lane. 413 s.

__________

Googlen verkkodemokratia PageRank™

Google kertoo nettisivuillaan yhtiön hakkerijettisestä ilmapiiristä seuraavasti: ”rahaa voi tehdä myös olematta pahis” ja ”voi olla vakavasti otettava pukeutumatta pukuun”.

”Verkkodemokratia toimii”, väittää Google ja kertoo miten: PageRank™-algoritmi analysoi, mitkä sivustot muut verkkosivut ovat ”äänestäneet” parhaiksi tie –
tolähteiksi.

Kun verkko laajenee, lähestymistavan merkitys kasvaa entisestään, koska jokainen uusi sivusto on uusi tiedonlähde ja uusi ”äänestäjä”.
Morozovia flirttailu demokratian kanssa ärsyttää.

”Jos Google valitaan pyörittämään maailman muuttamisen infrastruktuuria, Google on kanssamme ikuisesti”, hän varoittaa.

Googlesta ei saa mitään tietoja ulos. Sen luoma systeemi saattaa olla ”puhtaampi, nätimpi ja tehokkaampi ratkaisu”, mutta epätäydellisyys on hinta, joka demokratiasta maksetaan, Morozov muistuttaa.

__________

Wikipedia ei käy mallista

Yksi nettiajan suurimpia saavutuksia on Wikipedia. Wikipediassa alussa toimineen Andrew Lihin kirja The Wikipedia Revolution kertoo, kuinka muutama luuseri loi maailman suurimman ensyklopedian.

Wikipedia syntyi Linux-käyttöjärjestelmän hengessä. Sen monet kannattajat väittävät, että avoin ja vapaa ovat tulevaisuuden avainsanat, joiden avulla syntyy uusi demokratia, jonka mallina on internet ja wikipedia.

Wikipedia on ollut osa avoimen tiedon voittokulkua ja se on asettanut haasteen samalla koko nettiajan yhteiskunnalle: voisiko wikipolitiikka ja wikitalous korjata ongelmat.

Kuitenkin se, miksi Wikipedia toimii hyvin, on mysteeri. Meillä ei ole siitä teoriaa, eikä edes Wikipedian perustaja Jimmy Wales tiedä vastausta. Ennen kuin tiedämme miksi Wikipedia toimii, emme voi perustaa toimintaa wikimallin mukaan, Morozov sanoo.

__________

Tviittisota Wikipedia vs. Morozov

Morozov ei ole kovinkaan miellyttävän miehen maineessa enää uuden kirjansa myötä. Itse asiassa hän on luvannut vittuilla kaikille yhtä tasapuolisesti. Twitterissä hänen mottonsa on ”There are idiots. Look around.”

”Vaikka emme pääse eroon ihmisistä, jotka haluavat ’korjata’ politiikan, me voimme ainakin tehdä pilaa niistä, jotka haluavat alistaa politiikan sille, mitä Wikipediasta tai ’internetistä’ kokonaisuutena ’on opittu’”, Morozov kirjoittaa.

Kritiikissään The Bafflerissa Morozov arvostelee vapaan netin puolustaja Tim O’Reillyä. Seuraa kolmen teknoälykön tviittisota. Morozovin ja O’Reillyn väittelyyn liittyy Wikipedian perustaja Jimmy Wales. Morozov kirjoitti vuonna 2009 arvion Wikipedian historiikista.

O’Reilly:
Kritiikki on hyödyllistä. Dialogi ja väittely ovat tehokkaita tapoja parantaa ajattelua. Ikävä kyllä Morozovin kritiikin tyyli epäonnistuu, koska se ei ole hyödyllistä.

Wales:
Sori – Tim paljasti, että olet vain pseudo-intellektuelli. Olet pelkkä paarma, joka lentää kohteensa ohi.

Morozov:
Ah, Jimmy ”joka-nimesi-tyttärensä-Ayn-Randin-kirjan-henkilön-mukaan” Wales! Hauska kuulla sinusta.

Wales:
Juuri tuota tarkoitin pseudoälyköllä. Olet snobi, joka ei ole saanut aikaan mitään ja hyökkäät niitä vastaan, jotka ovat.

Morozov:
Olen iloinen että se satutti.

Wales:
Mistä satuttamisesta olet iloinen?

Wales:
Miksi loukkaat tyttäreni nimeä?

Morozov:
Tiedoksesi, että loukkasin sinun makuasi suhteessa älyköihin.

Wales:
Sinä et tiedä mitään mieltymyksistäni älykköjen suhteen.

Wales:
Myönnä pois. Kritiikkisi oli asiaton loukkaus. Sinun pitäisi pyytää anteeksi Timiltä.

Morozov:
Tiedän että olet kateellinen, että kirjoitin Timistä enkä sinusta… Sori! Ehkä myöhemmin tänä vuonna, Jimmy.

Wales:
En viitsi vastata. Uudelleen tviittaan tekstisi. Röyhkeytesi on henkeäsalpaavaa.

Morozov:
Käytän sitä myyntilauseena, ok? ”Röyhkeytesi on henkeäsalpaavaa”, sanoi Jimmy Wales Evgeny Morozovista.

___________

Suomalainen klikkausaktivismi

Kansalaisaloite on uusi peli, jota tosin eduskunnassa kukaan ei osaa pelata, vaikka laki tuli voimaan jo viime vuoden maaliskuussa.

Kannatukset kerätään klikkaamalla eli osallistumalla netissä. Esimerkiksi kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista keräsi alle päivässä 50 000 kannattajan tavoitteen. Nyt sillä on kannattajia jo lähes 150 000.

Kansalaisaloitteet herättävät tärkeää keskustelua, mutta poliittiset päätökset tehdään edelleen vanhaan malliin. Miksi? Pelkkä klikkauskannatus ei takaa toimivaa poliittista järjestelmää.

Mitä pitää tehdä silloin, kun menestyvä aloite on esimerkiksi rasistinen. Tähän asti menestyvät aloitteet ovat olleet liberaaleja, mutta entä sitten, kun Hommafoorumi masinoi ulkomaalaisten karkotuskampanjan?

Silloin tarvitaan rakenteita ja politiikkaa, kuten aina ennenkin.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu