Kirja-arvioita

Kerrottakoon heti aluksi, että poliisi on tullut neljään eri otteeseen kutsumattomana vieraana asuntoihin, joita olen kutsunut kodikseni.

Poliisi tulee kylään

Kerrottakoon heti aluksi, että poliisi on tullut neljään eri otteeseen kutsumattomana vieraana asuntoihin, joita olen kutsunut kodikseni. Tosin viimeisellä kerralla heillä ei ollut asiaa minulle vaan kämppikselleni. Ärsyttävintä asiassa on ollut lähinnä se, että kotietsintää täytyy ilmeisesti aina tulla tekemään ennen kymmentä aamulla, jolloin kaikki kunnon prekaarinuoret vetelevät vielä hirsiä.

Vierailut alkoivat muistaakseni vuoden 2002 kesällä, noin vuosi sen jälkeen kun olin mennyt mukaan eläinoikeusjärjestötoimintaan. Etsintöjen ajan olen yleensä istunut pöydän ääressä juomassa kahvia ja lukemassa lehteä ja jutellut yhden poliisin kanssa kolmen sinivuokon käydessä läpi kaappejani ja tavaroitani.

Tampereen poliisikoulun rikosoikeuden opettaja Kirsti Ruuskan kirjassa Oma tupa, oma lupa pohditaan kotirauhan, yksityisyyden ja kotietsinnän suhdetta toisiinsa. Kirja on takakansitekstin mukaan suunnattu poliisin työhön sekä oikeustieteilijöille, mutta itse en voi välttyä ajatukselta, että kirja on erittäin hyödyllistä ja mielenkiintoista luettavaa ennen kaikkea heille, joiden luokse kotietsintöjä on tehty tai voidaan odottaa mahdollisesti joskus tehtävän. (JV)

Kirsti Ruuska: Oma tupa, oma lupa. Kotirauha ja poliisin toimivalta. Edita 2007. 222 s. Neljä tähteä.

_______________

Ristiretki Venäjän puolesta

Suomessa harvemmin törmää Venäjää käsittelevään kiistakirjoitukseen, jossa ei lillitä neuvostonostalgiassa tai vaadita Karjalaa takaisin. Kiistelty Venäjä-tutkija Johan Bäckman väittää kirjassaan, että toimittaja Anna Politkovskajan kuolemaa käytettiin perinteisen venäläisvihan lietsontaan ja sitä hyödynnettiin härskisti omien poliittisten intressien ajamiseen. Kritiikin kohteena on erityisesti kansanedustaja Heidi Hautala.

Bäckman on oikeassa siinä, että aina kun idästä kuuluu huonoja uutisia tämä osuu vanhojen epäluulojen maastoon. Onpa niinkin, että Venäjän tapahtumia luetaan välillä liian painottuneesti Putinin henkilön kautta. Esimerkiksi oligarkit eivät suinkaan ole aina niin puhtoisia sananvapauden sankareita kuin millaisena heidät läntisissä medioissa tavataan esittää.

Mutta näistä lähtökohdista ei voi vetää Bäckmanin johtopäätöstä, että kaikki Venäjän valtionhallintoon kohdistuva kritiikki olisi perusteetonta. Oman Putin-kulttinsa lumoissa Bäckman sivuuttaa myös, että presidenttivaltaisessa systeemissä juuri presidentille kuuluu poliittinen vastuu koko hallinnon tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Bäckman ajautuu myös vaikeaan kulmaan yrittäessään vakuutella lukijaa Venäjällä vallitsevasta median vapaudesta ja kiistäessään kokonaan Putinin hallinnon vastuun Tšetšenian sodan kauheuksista.

Bäckman kertoo kirjoittavansa samanlaisella mustavalkoisella hyökkäyslinjalla kuin hänen kritisoimansa tahot tapaavat kirjoittaa Venäjästä. Tällä tiellä hän päätyy niin vulgaariin hyökkäykseen paitsi Anna Politkovskajan henkilöä, myös Politkovskajan murhaan reagoineita suomalaisia toimijoita kohtaan, että se syö alkuperäisen kritiikin momentin miltei kokonaan. (TR)

Johan Bäckman: Anna Politkovskajan murha ja Suomi. Kustantaja: Russia Advisory Group 2007. Kaksi tähteä.

_______________

Iran bloggaa

Blogien neljänneksi suosituin kieli maailmassa on persia. Iranilaiset blogit eivät ole mitään leipomis- ja kutomisblogeja. Internet avaa Lähi-idän parhaiten koulutetuille nuorille virtuaalisen väylän ulkomaille ja maahan voi tutustua ulkomailta niiden kautta.

Iran ei ole niin suljettu maa kuin miltä meikäläisiä lehtiä lukemalla voisi luulla. Blogeissa raportoidaan, kuinka Teheranissa vietettyyn shiialaiseen ashura-juhlaan osallistuneet naiset olivat meikanneet goottityyliin ja lakanneet kyntensä mustiksi.

Iranilaissyntyisen, Lontoossa asuvan toimittajan Nasrin Alavin kirja Me olemme Iran on opas iranilaiseen blogien maailmaan. Kirjaan on dokumentoitu iranilaisen bloggaamisen yksi vaihe, mutta prosessi elää ja kehittyy tietysti koko ajan. Kun aiheeseen on päässyt sisälle Alavin kirjan avulla, tietoja voi päivittää internetistä, josta löytyy tietoa myös englanniksi. Iran muuttuu koko ajan. Koska blogien pitäjät tuppaavat esittämään kriittisiä näkemyksiä islamilaisesta hallinnosta, sen on tultava mukaan virtuaalikeskusteluun. Bloggaamista opetetaan nykyään uskonnollisissa seminaareissa Qomin pyhässä kaupungissa.

Me olemme Iran kertoo aktiivisesta, elinvoimaisesta kulttuurista. Kirjasta löytyy näkökulmia moneen asiaan, kuten siihen kuinka aneeminen eurooppalaisen joukkotiedotuksen välittämä kuva Iranista on. Tai siihen miksi uskonnolliset ääriliikkeet ovat niin vahvoja Iranissa ja muualla islamilaisessa maailmassa: CIA on vuosikymmenten ajan syössyt vallasta demokraattiset ja liberaalit hallitukset, ainoastaan moskeijoiden suojissa toimineet liikkeet ovat olleet sille liian kova pala.

Iranilaisen naisen asemakaan ei ole niin alistettu kuin usein väitetään. Iranin blogimaailma kohisee kun blogien kuningatar Lady Sun menee naimisiin lukijansa kanssa. Hän kertoo blogissaan häävalmisteluista, kuten avioehtosopimuksen laadinnasta. (KK)

Nasrin Alavi: Me olemme Iran. Avain 2006. Viisi tähteä.

_______________

Landella

On olemassa vaara, että metropoli-ihmiset puhuvat maaseudusta yhtenä blokkina, jonka tarkoitus on korostaa metropolin asemaa. He saattavat puhua mielellään myös menneestä maanviljelymaaseudusta, jossa oli heinäseipäitä ja agronomeiksi paljastuvia komeita renkejä.

Tämän vuoksi kannattaakin tutustua juuri nimenomaan tähän loistavaan postillaan asuinmaaseudun puolesta. Pakkohan meidän on myöntää, että suomalaisen hyvinvointivaltion taustalla ovat pitkälti talonpoikaiset arvot: talonpoikaiskulttuurin työnteko, ahkeruus, säästäväisyys, kohtuullisuus ja tulevaisuuden usko. Cityvihreiden kannattaisi lopettaa maailmanlopun uhoilut ja kepulaisten palata alkuperäisille juurilleen, lähemmäksi maata, ja lopettaa pelkät muiden tulojen uudelleenjaon funtsailunsa.

Tämä on aitoa ja lämmintä maaseudun kunnioittamista ilman kähmäilyn makua. Tällaiselle landelle myös stadilainen on valmis nostamaan hattua! (PL)

Matti Mäkelä: Uuninpankon ylistys. Maahenki Oy 2007. 96 s.

_______________

Kristiina Koivunen, Tuomas Rantanen, Pertti Laesmaa, Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu