Kiinalainen tyttö on kovaa valuuttaa

Kiinassa yhden lapsen politiikka yhdistettynä perinteiseen poikalasten suosimiseen vääristää jatkuvasti jyrkemmin sukupuolijakaumaa.

Viimeksi kansainvälinen adoptiokauppa nousi otsikoihin, kun ranskalainen Zoén arkki kaappasi joukon lapsia Tšadista adoptoitaviksi Ranskaan. Vastaanottavat perheet ehtivät maksaa ”evakuointimaksua” 2 500–3 000 euroa lapselta. Lasten omilta perheiltä pelastustarpeesta ei huomattu kysyä.

Kiinassa yhden lapsen politiikka yhdistettynä perinteiseen poikalasten suosimiseen vääristää jatkuvasti jyrkemmin sukupuolijakaumaa. Viime vuonna Kiinassa arvioitiin, että 20–25-vuotiaita miehiä on 18 miljoonaa enemmän kuin saman ikäluokan naisia. Väestölaskelmat esitellyt uutistoimisto Xinhuan arvioi, että vuonna 2020 erotus on jo 30 miljoonaa.

Kiinalaislasten vanhemmat, etenkin kasvava rikkaiden luokka, on huolissaan ainokaispoikiensa tulevaisuudesta ja kaventuvan sukuhaaransa kohtalosta. Markkinat ovat reagoineet kysyntään nopeasti. Monenikäisiä tyttöjä ostetaan ja myydään, välittäjät ja vauvavarkaat kiertävät maaseutua kauppatavaraa etsimässä. Köyhille vanhemmille tyttölapsen myyminen voi olla varteenotettava vaihtoehto, tuleepahan tilaa pojalle.

Kaikki kiinalaiset eivät kuitenkaan luovu lapsistaan vapaaehtoisesti, eivät edes tyttäristään. Guardian-lehden mukaan joka päivä noin 190 kiinalaislasta katoaa vanhemmiltaan selittämättömällä tavalla.

Pienokaisen adoptoiminen lastenkodista ei ole tae siitä, että lapsi on tosiasiassa orpo tai muuten uusien vanhempien tarpeessa. China Daily uutisoi helmikuussa 2006, että Hunanin maakunnassa kuusi lastenkotia osti vuoden 2005 aikana ainakin 78 vanhemmiltaan siepattua lasta. Kaupankäyntiä ehdittiin jatkaa useampia vuosia ennen kuin siihen sekaantuneet virkailijat paljastuivat.

Poliisi puuttui asiaan, kun eräs lastenkodin johtaja jäi kiinni rysän päältä hieroessaan kauppaa kolmesta tyttövauvasta vilkkaalla Hengyangin rautatieasemalla. Lastenkotien välittämät lapset oli viety vanhemmiltaan Guangdongissa. Hunanilaiset ”orpokodit” maksoivat heistä 400–538 dollaria lapselta. Bisnes oli tuottoisaa, sillä ulkomaalaiset adoptiovanhemmat puolestaan ”lahjoittivat” orpokodeille 3 000 dollaria lapsesta.

Vuonna 2004 Unicefin lapsikaupan tutkimuskeskus IRC kertoi lapsikaupparingin johtajan teloituksesta. Teloitetun Li Guojun johtama liiga jäi kiinni, kun viranomaiset löysivät sen jäsenten hallusta 28 vastasyntynyttä vauvaa käsistään ja jaloistaan sidottuina ja kasseihin sullottuina. Guojun kontolle laskettiin 78 lapsen sieppaaminen ja myyminen.

Vaikka kiinnijääneitä rangaistaan ankarasti, ihmiskauppaa käydään koska se kannattaa. Tammikuun alussa 2008 Xinhuan uutistoimisto raportoi, että Henanin maakunnassa poliisi oli pidättänyt kymmenen ihmistä yhdeksän lapsen sieppaamisesta ja myymisestä. Lapset oli kaupattu eteenpäin 20 000 yuanilla eli 2 700 dollarilla.

Kiinalaistyttöjä eivät osta pelkästään pojalleen puolison hankkivat kiinalaisvanhemmat. Pienille kiinalaistytöille löytyy ottajia myös Yhdysvalloista, Australiasta ja Euroopasta. Eikä Kiina ole ainoa maa, josta siepattuja lapsia myydään ulkomaille. Guardian kirjoitti elokuussa, että Guatemalassa puhutaan jo adoptioteollisuudesta. Hämäriä keinoja käyttävien adoptiovälitysfirmojen lukumäärä on kasvanut voimakkaasti, eivätkä USA:n viranomaiset enää suosittele kansalaisilleen adoptiota maasta.

Siitä huolimatta viime vuonna USA:han adoptoitiin kuitenkin noin 4 000 guatemalalaista lasta. Jokaisen heistä arveltiin tulleen maksamaan amerikkalaisille adoptiovanhemmilleen noin 25 000 dollaria.

Maippi Tapanainen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu