Kii-ki-kii

Muuttohaukka on äärimmäisen taitava lentäjä ja saalistaa lintuja suoraan ilmasta syöksymällä niiden niskaan korkealta taivaalta jopa 300 kilometrin tuntivauhtia.

”Kun Muuttohaukka-kirjani oli jo taittajalla, olin kuvaamassa vesilintuja sulan rannalla telttakojussa. Yhtäkkiä kaikki linnut pelästyivät lentoon, ja muuttohaukkakoiras iski salamannopeasti saaliikseen telkän”, valokuvaaja Jorma Luhta kertoo viime aikojen vaikuttavimmasta luontoelämyksestään.

Muuttohaukka on äärimmäisen taitava lentäjä ja saalistaa lintuja suoraan ilmasta syöksymällä niiden niskaan korkealta taivaalta jopa 300 kilometrin tuntivauhtia.

”Märkä ja verinen haukka raahasi telkän lähimmälle mättäälle suoraan kojuni eteen, mutta ei jäänyt ruokailemaan vaan lähti pesulle. Siistiydyttyään se toi rouvansa aterialle, ja telkän syömisen lomassa haukat kaartelivat soidinlentoaan ja parittelivat.”

”Kuvia tuli aivan valtavasti, ja ajattelin jo, että kirja menee aivan uusiksi, mutta lopulta selvisimme aika pienillä muutoksilla. Tiesin, että oli tullut tehtyä hyvä kirja.”

Tavalliselle marjastajalle Pohjois-Suomen soilla pesivä muuttohaukka on luultavasti vain puunkäkkyrällä istuva lintu. Sorsanmetsästäjälle se saattaa olla ärsyttävä kilpailija. Toisessa ääripäässä olivat muinaiset egyptiläiset, joille muuttohaukka edusti taivaanjumalaa.

Jorma Luhdalle muuttohaukka on jotain muuta. Hänen uusimman kirjansa 40 vuoden aikana kertyneet havainnot ja kuvat kertovat läheisestä suhteesta tähän lintuun ja sitä ympäröivään luontoon.

Välillä hän jopa ryömi suossa naamioituneena nelinkontin päästäkseen näkemään miten haukat käyttäytyvät, kun ihmistä ei ole näkyvissä.

Muuttohaukkoja seuraamalla kuvaaja on kokenut niiden elämän monenlaiset puolet, niin haukan kuin muiden eläinten, erityisesti ihmisten näkökulmasta.

Kun Luhta aloitti muuttohaukkojen seuraamisen 1960-luvulla, Suomen muuttohaukkakanta oli häviämässä, ja poikasia tuli vuosittain vain yhdestä tai kahdesta pesästä. Muuttohaukka on hyvä esimerkki siitä, miten ravintoketjussa rikastuva ddt vaikuttaa petoeläimiin.

“Muuttohaukasta tuli tyypillinen sijaisuhri. Jos olisimme jatkaneet entiseen malliin, ihmisiä olisi odottanut sama kohtalo”, Luhta pohtii.

Kun DDT:n ja muiden vastaavien ympäristömyrkkyjen käyttö Euroopassa on nyt kielletty, petolintujen kannat ovat elpymässä.

Nykyään muuttohaukkoja on paikoitellen jopa runsaasti, mutta vieläkin ne pesivät mahdollisimman vaikeakulkuisilla aapasoilla, missä ne saavat olla suhteellisen rauhassa.

Miten muuttohaukka mahtaa kokea maailman? Pohjois-Suomen pesivä kanta viettää talvensa eri puolilla Eurooppaa. Joka vuosi se palaa talvehtimisalueiltaan toteuttaakseen koko eliökunnalle yhteistä tarvetta lisääntyä.

Kalliopahtojen puutteessa se etsii sopivan aapasuon, jota turpeennosto ei ole pilannut, sekä puolison, jonka kanssa suorittaa tehtävänsä.

Koirashaukan on osoitettava naaraalle saalistustaitonsa, ja kun poikaset hautomisurakan jälkeen kuoriutuvat, niiden on saatava ravintoa useita kertoja päivässä.

Rastaat, kyyhkyt, kahlaajat ja pienet sorsat menevät lähes paniikkiin lentävän muuttohaukan nähdessään, mutta haukka ehtii usein myös iskeä saaliin ennen kuin kukaan ehtii edes huomata sen olevan paikalla.

Toisaalta esimerkiksi metsähanhet pesivät mielellään muuttohaukan pesän läheisyydessä, sillä haukan läsnäolo karkottaa munia ryösteleviä variksia.

Luhta kertoo, että muuttohaukka havainnoi ympäristöään erinomaisella näköaistillaan.

“Sen maailma on sykkivä, laajeneva ja pienenevä. Näkökenttä on lähes 360 astetta, mutta silmässä on keskellä kiikarimainen alue, ja kun haukka suuntaa molemmat silmänsä samaan kohteeseen, kohde leimahtaa suuremmaksi ja tarkkenee.”

Muuttohaukan elämään kuuluu avaraa taivasta, tähystämistä, lentotaituruutta, saalistusyrityksiä, pöllyäviä höyheniä, verta ja lihaa, peseytymistä, höyhenpuvun sukimista, poikasten ruokkimista ja vahtimista.

Ja nimensä mukaisesti vaeltamista – jatkuvaa muuttoa talvehtimis- ja pesimisalueiden välillä.

Muuttohaukka on voimakas, linjakas ja karismaattinen, sitä on helppo ihailla.

“Siinä linnussa on jotain aivan erityistä”, Luhta kiteyttää. Luhdan kirja on kuten muuttohaukka itse – näyttävä, tyylikäs ja kiehtovalla tavalla salaperäinen.

Jorma Luhta: Muuttohaukka – taivaanjumala. Maahenki Oy 2007. 168 s.

Inka Plit

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu