Kielletty aikuisilta

Sarjakuvasankarit muuttavat Hollywood-elokuvia entistä lapsellisemmiksi.

Suurin hittituote Hollywoodissa on tätä nykyä supersankarit.

Meilläkin pyörivästä Josh Whedonin Avengersista veikataan Yhdysvalloissa yhtä vuoden suurimmista paukuista. Siinä supersankareita on koko lauma. Myös Hämähäkkimiehestä ja Batmanista on tänä vuonna luvassa taas uudet elokuvat.

Supersankarit syntyivät yli 70 vuotta sitten: Teräsmies vuonna 1938 ja Batman vuonna 1939.

Sarjakuvalehti oli silloin uusi tuote, joka leimautui lasten tavaraksi.

Useimmat supersankarit kuoriutuivat sosiaalisesti syrjityistä nörteistä: Teräsmies on rillipäinen nahjus Clark Kent. Batmanin julkisivuna on sentään ökykartanossa asuva porho Bruce Wayne. Unelmat surkimusten salaisista voimista vetosivat ennen kaikkea keskenkasvuisiin poikiin.

Uudet markkinat tarjosivat 1930-luvulla töitä uusille tekijöille. Vähemmistöillä, kuten juutalaisilla, ei ollut tuolloin asiaa taiteellisille aloille, ei mainoskuvittajiksi eikä sanomalehtisarjakuviin.

Sarjakuvalehtiä juutalaiset saivat piirtää. Teräsmiehen loivat Jerry Siegel ja Joe Shuster, Batmanin Bob Kane.

Varsinkin Teräsmiestä on verrattu Golemiin, keinotekoiseen mieheen, joka juutalaisen tarun mukaan herätettiin henkiin suojelemaan Prahan ghettoa.

Sankarit ovat muuttuneet yli 60 vuodessa hyvin vähän.

1960-luvulla Steve Ditkon piirtämä Hämähäkkimies ja Jack Kirbyn piirtämät Ihmeneloset alkoivat kuitenkin kipuilla muodikkaasti neuroosien kanssa. Kirbyn tanakalla viivalla piirretyt supersankarit vivahtivat psykedeliaan ja pop-taiteeseen.

Niiden ansiosta supersankarisarjakuvat saivat vanhempia lukijoita, jopa yliopistokampuksilta.

Sankareiden suosio alkoi hiipua 1970-luvulla. 1980-luvulla sarjakuvia myytiin Yhdisvalloissa enää lähinnä erikoisliikkeissä.

1980-luvun puolivälissä ilmestyi kolme amerikkalaisen sarjakuvan menestysteosta. Kyseessä oli vuoronvaihto.

Frank Millerin Batman-versio Yön ritari sekä Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Vartijat olivat supersankarilajityypin viimeinen väläys. Art Spiegelmanin Maus viitoitti amerikkalaisen taidesarjakuvan nousua.

Supersankarit olisivat näivettyneet hengiltä sarjakuvakauppojen ja fanipoikien slummiinsa, ellei elokuvateknologian kehitys olisi nostanut niitä valkokankaille.

Sankareista tehtiin ennenkin elokuvia, animaatioita ja tv-sarjoja, mutta vasta digitaaliset erikoistehosteet saivat ihmisen lentämään ja tekemään yliluonnollisia temppuja uskottavasti.

Uusi aika alkoi Tim Burtonin Batman-elokuvan menestyksestä vuonna 1989.

Muutos merkitsi sarjakuvalle aikuistumista, mutta Hollywoodin elokuvatuotannolle se on ollut taantumista entistä syvemmälle lapsellisuuteen.

Enää Hollywoodissa ei tehdä aikuisten draamaa juuri ollenkaan. Se on siirtynyt television laatusarjoihin – tai Daniel Clowesin kaltaisten tekijöiden sarjakuviin.

Supersankarit ovat näivettäneet elokuvat lapsellisiksi fantasioiksi. Vakavan sisällön tarjoamista jopa pelätään.

Vuoden 2008 Batman-versio Yön ritari lienee paras supersankarielokuva. Se tarjoilee terävän allegorian, jossa Yhdysvallat on seonnut supervalta. Haastattelussa ohjaaja Christopher Nolan kuitenkin kielsi halunneensa sanoa elokuvalla mitään poliittista.

Nyt Hollywood-elokuva on aikuisilta kielletty, tai ainakin aikuisuus on kielletty Hollywoodilta.

Josh Weldonin Avengers elokuvateattereissa.

Batman-elokuva Yön ritarin paluu ja The Amazing Spider-Man ensi-illassa heinäkuussa.

Harri Römpötti

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu