splash_image.jpg

Kesytä nainen

Naiskuva pohdituttaa teatterissa. Valikoituja otoksia Ryhmäteatterin Huorasadusta & Tampereen Työväen Teatterin Carmenista.

Se keikka oli ihan raiskaus!” ystäväni kertoo tuttavan kuvailleen hyvin mennyttä rokkikeikkaa. Raiskaus – jotain fantastista, hienoa, superia. Sana tuntuu olevan väärässä paikassa.

Laura Gustafssonin teos Huorasatu käsittelee myös naisen raiskausta. Myös, sillä aiheena ovat naisten roolit yhteiskunnassa laajemminkin. Nyt Helsingin Ryhmäteatterissa esitetään Sakari Hokkasen ohjaamaa versiota Huorasadusta.

Tarina on käynyt läpi muodonmuutoksen: alun perin se oli vuonna 2010 käsikirjoittaja Gustafssonin ja ohjaaja Hokkasen työ Teatterikorkeakouluun. Sitten Gustafsson muokkasi tekstin romaaniksi, joka vuonna 2011 oli sekä Helsingin Sanomien
esikoispalkinto-ehdokas että Finlandia-ehdokas.

Raiskaus, joka Huorasadussa puhuttaa, on se, joka nousi uutisteksteihin Wikileaksin Julian Assangen myötä: missä vaiheessa nainen voi sanoa ei? Mihin saakka voi flirttailla ja vanhan sanonnan mukaan antaa ymmärtää, mutta vielä viheltää pelin poikki?

Gustafsson kirjoittaa Julianista, joka ottaa romaanin toisen päähenkilön Millan väkisin. Milla on silloin prostituoitu, muttei suostuvainen suojaamattomaan seksiin. Toisessa kohtauksessa raiskataan romaanin toinen päähenkilö Kalla, joka on lähtenyt juhlimaan, vie miehen kotiinsa, mutta ei haluakaan seksiä.

Pysäyttävässä kohtauksessa päähenkilö Kalla on kutsuttu televisio-ohjelmaan paljastamaan kaikki, kertomaan raiskatun naisen näkökulmasta ”siitä törkeästä siasta, joka sinut raiskasi”. Kalla hämmentyy. Hän ei ole tehnyt mitään rikosilmoitusta, eikä kukaan ole ollut todistamassa tapausta. Hän myöntää olleensa humalassa lyhyessä mekossa ja matkustaneensa raiskaajan kanssa samalla taksilla kotiinsa.

Kun Wikileaksin perustajaa Julian Assangea syytettiin raiskauksesta, kyse tuntui olevan siitä, että Assange haluttiin kiinni millä tahansa tekosyyllä. Assangen poliittista työtä arvostavat joutuivat moraalisen kysymyksen eteen: voiko raiskaria arvostaa hänen muiden toimiensa takia? Onko se nyt sitten niin paha, että panee ilman kondomia, ilman ihan kunnollista suostumusta seksiin, jos on myös järisyttänyt uutismaailmaa poliittisilla paljastuksilla?

Jollekulle Assangesta meni maku. Toiset erottavat yksityishenkilön toimet julkisesta, avoimuuden lähettiläänä yleistä hyvää luovasta Assangesta. Mutta entä kun kyse onkin ihan tavallisesta miehestä? Mitä hyvää hänen pitäisi tehdä vastapainoksi raiskaukselle, että hänen tekonsa olisi hyväksyttävä? Tai edes siedettävä, olankohautuksella ohitettava?

Kysymys, joka modernia länsimaista feministiä häiritsee yhä edelleen on se, että miksi humalainen, lyhyeen mekkoon pukeutunut nainen on edelleen itse se, joka raiskauksen aiheuttaa? Yhtään kunnollista vastausta siihen ei pysty antamaan.

Huorasatu tarjoaa tilaisuuden puhua naisten asemasta ja roolista yhteiskunnassa. Toinen mahdollisuus olisi ollut Tampereen Työväen Teatterilla ja sen suuresti markkinoimalla Carmenilla, Georges Bizetin vuonna 1872 kirjoittamalla oopperalla. Kyseessä on tarina, jonka päähahmo ei paljon kumartele.

Ohjaaja Tiina Puumalainen on kuitenkin kastroinut Carmenin ensimmäiseksi puoliajaksi, jolloin Carmen ei sano sanaakaan.

Näytelmä on sijoitettu nykyaikaan. Romaninainen Carmen työskentelee tanssijana yökerhossa. Asetelmassa on viittaus ihmiskauppaan: tanssijanaisia hallinnoi lipevä mies. Näytelmä ei kuitenkaan käsittele ihmiskaupan problematiikkaa.

Kaikki pyörii Carmeniin rakastuneen virkamiehen ympärillä. Kun miehen äiti, morsian tai naispuolinen työnantaja puhuvat, he puhuvat tästä virkamiehestä.

Siinä missä klassinen Carmen kuvaa kesytöntä naista, joka tekee oman mielensä mukaan ja rakastuu kehen haluaa eikä luovu vapaudestaan, TTT:n Carmen on vaiti ja ohjaa miestä tappamaan vailla kunnon motivointia.

Mutta kuten aina: Carmen kuolee lopuksi rakastajansa veitseen. Kaikki se vapaus, jota Carmen edustaa, on miehelle liikaa. Kauheaa, Carmen ei alistukaan hänen rakastajakseen, vaimokseen perustamaan yhteistä kotia.

Kun nainen päättää itse omasta kehostaan, Huorasadussa mies ottaa sen väkisin. 1800-luvun draamassa mies tappaa.

Viestiksi jää molemmista näytelmistä, ettei naisen paikka ole tasavertaisena kulkijana, vaan jonakin alistettavana, jonka paikan ja tarpeet mies tietää paremmin. Huorasatu antaa ajatuksia ja kritisoi vallitsevaa käsitystä. TTT:n Carmen alistuu ja vaikenee. Siitä tulee paha mieli.

Huorasatu Helsingin Ryhmäteatterissa 27.4. asti. Neljä tähteä.
Carmen Tampereen Työväen Teatterissa 4.5. asti. Kaksi tähteä.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu