Kerouacin zen-pummit

Beat-liike opasti jenkkinuoret näkemään kulutuskriittisiä näkyjä.

Toisen maailmansodan jälkeen läntinen maailma alkoi teollistua, koneistua, rikastua ja kaupallistua kovalla vauhdilla. Yhdysvalloista tuli pian uuden elämäntavan airut ja globaali hermokeskus. Samanaikaisesti maan nuorison keskuudessa sikisi vastakulttuuri, joka nousi vastustamaan yhteiskunnallisen valtavirran latteaa elämäntyyliä ja tavarakeskeistä arvomaailmaa. 

Ensimmäisenä amerikkalaista unelmaa vastaan alkoi kapinoida niin sanottu beat-liike, joka kritisoi muun muassa kristinuskon hallitsevaa asemaa, porvarillista moraalia ja perinteisiä, kuolleiksi luutuneita taidemuotoja. Niissä nähtiin syy yhteiskunnalliseen hierarkiaan, riistoon, korruptioon ja kollektiiviseen valheeseen. Arvostelun kohteeksi joutuivat myös aikalaisamerikkalaisten ihanteiden ja käytännön välinen ristiriita sekä kulutuskeskeisen elämäntavan synnyttämä sisäinen tyhjyys ja vieraantuneisuus.

Pohjimmiltaan kyse oli siis nuorison itsenäisyyden ja vapauden tavoittelusta. Beat-taiteilijat halusivat irrottautua porvarillisen yhteiskunnan holhouksesta ja etsiä vaihtoehtoja keskiluokkaiselle elämäntavalle. Keinoinaan he käyttivät muun muassa matkustelua, jatsimusiikkia, tanssia, taidetta, huumeita, vapaita seksisuhteita, orgastista juhlimista ja itämaisia filosofioita.

Beat-liikkeen yhteiskunnallinen ohjelma näkyy parhaiten Jack Kerouacin aikalaiskuvauksessa Dharmapummit (1958). Teos kertoo supersankarimaisesta Japhy Ryder -nimisestä hobosta, joka harjoittaa zen-buddhalaisuutta, iskee naisia, kääntää haikurunoja ja kiipeilee vuorilla.

Huoleton ja ekstrovertti Ryder on eräänlainen yliopistoa käyvä proletaariboheemi. Hän seurustelee kaiken maailman juoppojen ja pummien kanssa, elää munkkimaisen alkeellisesti ystävänsä pihamökissä ja haistattaa pitkät porvarilliselle maailmalle.

Ryderin mukaan suurin osa ihmisistä tekee työtä, josta ei nauti, vain saadakseen tavaroita, joita ei tarvitse. Romaanin kertojana toimiva Ray Smith taas toteaa, että yliopistot valmentavat nuorisoa vain ”keskiluokkaiseen mitättömyyteen”.

Materian hamuamisen sijaan romaanin päähenkilöheeros näkee näkyjä suuresta rinkkavallankumouksesta, jossa amerikkalaiset nuoret hylkäävät työn, tuottamisen ja kuluttamisen vankeuden ja ”vaeltavat rinkka selässä, kiipeävät vuorille rukoilemaan, saavat lapset nauramaan ja vanhukset iloisiksi, tekevät nuoret tytöt onnellisiksi ja vanhat tytöt vieläkin onnellisimmiksi”.

Ryderin näyssä kiteytyy beatien kulutuskriittisyys ja outdoors-filosofia, jolla oli merkittäviä seurauksia amerikkalaisen vaihtoehtokulttuurin historiassa. Niillä oli suuri vaikutus esimerkiksi hippiliikkeeseen, joka saavutti suurimman suosionsa 1960-luvulla.

Sarja asketismin apostoleista & köyhyyden ylistäjistä päättyy.

Tero Tähtinen

Kommentoi Facebookissa
Educa 2019
Helsinki liikkuu