Kerjäläisten kaverit

Diakonissalaitokselle ulkoistettu romaniprojekti maksaa helsinkiläisille 240 000 euroa.

Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen ei kilpailuttanut projektia, koska ”vastaavaa asiantuntemusta ei löydy muualta”. Hän on aiemmin työskennellyt Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana.

Heinäkuun 2009 loppuun mennessä Diakonissalaitos oli kuitannut kaupungin kassasta 148?000 euroa. Samaan aikaan Vapaa liikkuvuus -?verkoston aktivistit ovat raapineet kasaan muutamia tuhansia euroja romanien välittömiin tarpeisiin.

”Otimme yhteyttä Diakonissalaitokseen kesällä 2008 ja pyysimme apua romaneille”, Vapaa liikkuvuus -verkoston aktivisti Katja Tuominen muistelee. ”Sieltä sanottiin, että heillä ei ole rahaa.”

Romanikerjäläisten hätämajoitus, sairaiden ihmisten avustaminen lääkäriin ja ruuanlaitto- ja peseytymismahdollisuuksien tarjoaminen on jätetty Vapaa liikkuvuus -verkoston kahden helsinkiläisen autonomisen sosiaalikeskuksen, Sataman ja Rajatilan, sekä yksittäisten kansalaisten vastuulle.

Diakonissalaitos ja sosiaalitoimi vakuuttavat projektin nettisivuilla, että romanit saavat sosiaaliapua sosiaalitoimesta. Katja Tuominen kerto, että tosiasiassa romanit eivät hevin uskalla hakea apua viranomaisilta, koska se riittää käännytysperusteeksi.

Tuominen on törmännyt merkilliseen ongelmaan: mikään järjestötaho ei halua osallistua romanien auttamiseen, koska kaikki ovat siinä uskossa, että Diakonissalaitos tekee sen jo. Kuitenkin Rom po drom -projektin määrittelyssä sanotaan, että projektin tarkoitus ei ole auttaa, pelkästään kartoittaa.

”Tosin viime aikoina myös Diakonissalaitos on myös silloin tällöin laittanut käteistä rahaa romanien auttamiseen”, Tuominen kertoo.

Tämä on totta. Rom po dromin voden 2009 tammi–heinäkuun kuluerittelystä voi nähdä, että sinä aikana käytetyistä noin 86?000 eurosta ”asiakkaiden kuluihin” oli käytetty 2?029 euroa. Tämä paritonninen on eritelty seuraavasti: ”tutkimus, hoito…”

Loput rahat on käytetty kahden kenttätyöntekijän ja muiden erittelemättä jätettyjen työntekijöiden palkkoihin. Noin neljänneksen potista vievät muun muassa hallintokulut, vuokra sekä väliraportin painatuskulut.

Diakonissalaitos julkisti tammikuussa 2009 Vesalaisen ja Leinosen kartoituksen tuloksena vähän päälle satasivuisen väliraportin Päivästä päivään, maasta maahan. Raportti viivästyi kolmella kuukaudella.

Sen tutkimuksellinen painoarvo on Katja Tuomisen mielestä köykäinen. Raportin selkärangan muodostaa otteet noin 50 romanin haastatteluista. Raportin esipuheessa sosiaalitoimen yhteyshenkilö Jarmo Räihä toteaakin, että ”väliraportin tarkoitus ei ole olla sosiologinen tutkimus, vaan pikemminkin ihmisarvoa kunnioittava kertomus kadulla tavatuista ihmisistä”.

Raportin johtopäätös on lähtökohtiin nähden skitsofreeninen.

”Raportissa sanotaan, että romaneja ei saa auttaa. Eikö ihmisarvoon kuulu, että autetaan hädässä?” Tuominen kysyy.

Toimeentulo-ongelmat, romanien vaikeudet yhteiskunnassa, vaihtuvien olosuhteiden raskaus, epävarma elämäntilanne, Katja Tuominen luettelee Rom po drom -raportin löytöjä.

Diakonissalaitoksen kahdella kenttätyöntekijällä näiden faktojen selvittämiseen kului seitsemän kuukautta.

”Väliraportissa ei sanota juuri mitään, mitä en olisi nähnyt ja tajunnut romaneista kesän 2008 majoitusprojektin jälkeen.”

Diakonissalaitoksella ihmisarvoinen kohtelu mielletään päinvastoin kuin Vapaa liikkuvuus -verkostossa. Tuomo Leinonen, toinen raportin kasanneista kenttätyöntekijöistä soitti Tuomiselle elokuussa. Tuominen oli verkoston kanssa kesällä järjestänyt useille sairastuneille romaneille lääkkeitä, auttanut heidät lääkäriin ja järjestänyt majoituksen.

”Leinonen haukkui kesän toiminnan ja syytti meitä yksioikoisesta auttamisesta.”

Akuuttiin hätään puuttuminen oli Leinosen mielestä väärin. Projektin työntekijä Marjatta Vesalainen vie Tuomisen mukaan toisinaan jonkun yksittäisen romanin suihkuun tai lääkäriin.

Raportin julkistamistilaisuutta juhlittiin näyttävästi. Tuomista ei kutsuttu, mutta hän sai lopulta järjestettyä itsensä paikalle. Juhlien vieraslista oli komea, korkeita virkamiehiä, sosiaalitoimen ja Diakonissalaitoksen johtoa ja muita yhteistyökumppaneita.

Romanikerjäläisiä ei paikalla ollut paitsi seinälle heijastetuissa valokuvissa. Tuominen naureskelee, että Vapaa liikkuvuus -verkosto oli merkitty Rom po drom -projektiraportin saatteeseen yhteistyötahoksi, vaikka heillä ei ollut projektin kanssa mitään tekemistä.

”Ihmettelin, kun Marjatta Vesalainen otti yhteyttä joululomilla muutama viikko ennen raportin julkistamista ja halusi tavata verkostomme jäseniä nopealla aikataululla.”

Tapaamisen aikana Vesalainen näytti valokuvia romanialaisesta kylässä, josta jotkut Suomen romanit ovat kotoisin. Vesalainen oli vieraillut kylässä.

”Mutta emme juuri puhuneet mistään. Katsoimme kuvia ja joimme kahvit.”

Myöhemmin Tuominen päätteli, että kahvit juotiin ”yhteistyön” merkeissä. Eräs työntekijä Diakonissalaitokselta kertoo, että käytäntö on yleinen. Raportteihin kirjataan yhteistyökumppaneiksi kaikki mahdolliset tahot, jotta kannatus näyttäisi laajalta.

Tuominen törmäsi samaan ilmiöön soitellessaan Rom po dromin yhteistyötahoille syksyllä 2008 selvittääkseen, miksi jotkut organisaatiot olivat mukana projektissa, jonka tavoitteena ei ollut auttaa romaneja. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavussa koko projektista ei tunnuttu tietävän mitään.

Tuominen sanoo, että projektin jatko on salamyhkäinen. Pelkästään tälle vuodelle rahaa on jäljellä karkeasti arvioiden 70?000 euroa, ja projektin on tarkoitus jatkua vuoden 2011 loppuun.

Marjatta Vesalainen, toinen kenttätyöntekijöistä, kertoo puhelimessa, että tammikuun jälkeen toiminta on jatkunut melko samana, mutta nykyään katutyöntekijät eivät enää haastattele kaupungilla kohtaamiaan romaneja, vaan he opastavat ja keskustelevat. Usein romanit myös itse soittavat ja kysyvät neuvoa.

”Sillä on heille suuri merkitys, että he voivat puhua paikallisen asukkaan kanssa omalla kielellään”, romanian kielen taitava Vesalainen kertoo. ”Kuvittele jos itse eläisit Bukarestissa, miten mukavaa olisi, että joku joka puhuu suomea tulisi kaupungilla juttelemaan kanssasi.”

”Monet suomalaiset ajattelevat valitettavasti, että sosiaalityö on sitä, että annetaan rahaa”, Vesalainen harmittelee.

Työntekijät neuvovat romaneja kotimatkajärjestelyissä, kertovat mistä voi ostaa vaikkapa kattilan ja tulkkaavat lääkärissä. Vesalainen kertoo, että näiden ihmisten osa on kurja: ”Monet kohtalot särkevät sydämen.”

Vesalaisen mukaan romanikerjäläisistä on tullut pysyvä ilmiö. Hän toivoo silti, että romaneita autettaisiin ensisijaisesti heidän kotimaassaan: ”Ei sitä tule enää tapahtumaan, että näistä ihmisistä pääsisi eroon.”

Tämä on myös yksi projektin tavoitteista – vaikuttaa olosuhteisiin kerjäläisten lähtömaassa, tosin ainakaan Vesalainen ei tiedä miten se tehdään. ”Romaniassa sosiaalipuolen rahat on loppu”, Vesalainen huokaa.

”Totta kai henkilökohtaisesti tuntuu pahalta. Mutta ratkaisisiko se mielestäsi Euroopan romanikerjäläisten ongelmat, että kannustetaan kerjäämistä?”

Vapaa liikkuvuus -aktivistin Katja Tuomisen eväät apuun ovat sen sijaan hyvin yksinkertaiset.

”Kun nämä ihmiset nyt ovat täällä, ja monet heistä ovat lapsia, ihmisarvoa kunnioittavaa olisi järjestää asuntola nimellistä maksua vastaan, jossa on mahdollisuus tehdä ruokaa ja käydä suihkussa.”

Vesalainenkin myöntää, että sivistysvaltion periaatteisiin kuuluu, että jos joku on välittömässä hädässä, häntä pitää tukea, oli tausta tai syy mikä tahansa. Hän esimerkiksi toivoo, että romaneille osoitettaisiin oma oikeusavustaja.

”Näille mustalaisille sekin on tärkeää, että tulee kuulluksi. Ei heti voi työntää rahaa käteen ja luksusasuntoon. Ja onhan tämä Diakonissalaitoksen projekti parempi kuin ei mitään”, hän lisää.

”Koko tää mustalaisten aseman parantaminen on vasta alussa.”

–––––––––––––––

Vastaavaa asiantuntemusta

Helsingin kaupungilla on oma sosiaalialan tutkimusyksikkö Socca, joka tekee yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa. Johtaja Pirjo Marjamäki laskeskelee, että Soccalla vuoden kestävä tutkimus maksaa reilut 63?000 euroa.

”Ja ne ovat korkeatasoisia”, Marjamäki sanoo. Summa sisältää kaiken, kuten hallintokulut ja esittelymatkat ulkomaisiin konferensseihin.

–––––––––––––––

Susanna Kuparinen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu