kenkätehtaan työpäivä

Tehtaassa valmistetaan vuosittain noin kolme miljoonaa kenkäparia, suunnilleen yhtä paljon kuin yhden vuoden aikana koko Suomessa. Tehtaan työntekijöiden tuntipalkka on noin 20 senttiä, Suomessa kenkätehdastyöläisen tuntipalkka on reilu kahdeksan euroa.

Taiwanilainen Jimmy Lien tuottaa Duc Thanhin kenkätehtaassaan Ho Chi Minh Cityssä Vietnamissa keinonahkakenkiä, joita myydään Suomessa muun muassa Keskon ketjuliikkeissä. Tehtaassa valmistetaan vuosittain noin kolme miljoonaa kenkäparia, suunnilleen yhtä paljon kuin yhden vuoden aikana koko Suomessa. Tehtaan työntekijöiden tuntipalkka on noin 20 senttiä, Suomessa kenkätehdastyöläisen tuntipalkka on reilu kahdeksan euroa.

Duc Thanhin tehtaan tytöt työskentelevät yleensä 48 tuntia viikossa, mutta sesonkiaikoina työpäivät venyvät usein 15-tuntisiksi. Joka kolmas sunnuntai on vapaa. Työturvallisuus on kemikaalien suhteen puutteellista. Tehtaalla työskennellään avoimien tolueenivatien äärellä vailla minkäänlaista tuuletusjärjestelmää.

Tällä hetkellä Duc Thanhin tehtaalla on iso tilaus Italiasta päällä. Bisnes pyörii hyvin, ja töitä riittää.

Työpäivä tehtaalla alkaa kello 7.15 pakollisella mutta palkattomalla aamujumpalla. Se sisältää vartin verran olkapäiden nostelua, käsien ravistelua ja pään pyörittelyä. Aamujumpan päätteeksi ryhmänjohtajat kertovat edellisenä päivänä töissä tehdyt virheet ja varoittavat tekemästä niitä uudelleen.

Sitten siirrytään työpisteille.

Puoli kahdeltatoista tehdas tarjoaa tytöille ilmaisen lounaan. Sitten tehtaan betonilattioilla otetaan kolmen vartin ruokalevot.

Varttia yli neljän tytöille kerrotaan, kuinka kauan tänään tehdään ylitöitä. Näin sesonkiaikana työpäivä jatkuu todennäköisesti iltakymmeneen.

Matkustin vuonna 2000 toimittaja Elina Grundströmin kanssa ensimmäisen kerran Vietnamiin tutustumaan kenkätehtaaseen, josta tuodaan kenkiä muun muassa Keskon myymälöihin, Citymarketteihin ja Anttilaan. Ensimmäisellä matkalla otetuissa valokuvissa näkyy sadoittain iloisia ja nuoria kenkätehtaan tyttöjä upouusissa vihreävalkoisissa raitapaidoissaan.

Palasimme tehtaalle viime vuonna kokoamaan materiaalia tehdasta käsittelevään kirjaan ja valokuvanäyttelyyn. Moni asia oli kuin ennenkin: samat raitapaidat, kuumuus, koneiden äänet, muovien ja kemikaalien hajut. Liukuhihnan varrella vilahteli tuttuja hahmoja täsmälleen samoilla paikoilla kuin edellisenä vuonna.

Kuitenkin kaikki oli toisin. Läsnäoloomme ei enää kiinnitetty suurta huomiota. Kameralle ei kikatettu ja poseerattu, vaan kaikki olivat keskittyneet sesonkiajan tiukkaan työrytmiin. Jotkut väistivät kuvatuksi tulemista.

Vietimme tehtaalla useita päiviä. Vähitellen kaikki alkoi tuntua erilaiselta kuin edellisellä kerralla. Kuumuus oli kuumempaa, äänet kovempia ja hajut pistävämpiä. Työntekijät näyttivät väsyneemmiltä, ja pitkät työpäivät terveydelle vaarallisissa kemikaalihöyryissä alkoivat tuntua lohduttomilta ja epäoikeudenmukaisilta.

Silti tekee mieli yhtyä tehtaan työntekijän Le Thi Huongin toivomukseen, että näyttelymme ja kirjamme toisivat osaltaan lisää suomalaisia ostajia näille tuotteille ja siten työtä ja jatkuvuutta Duc Thanhin kenkätehtaan tytöille.

On vaikea kuvitella, että kuluttajien huoli ja kaupan alan valvontamekanismit voivat nopeasti synnyttää parannuksia tuotantoketjun alkupään työoloihin. Ainakin lähtökohdaksi tarvitaan aito kiinnostus kohtuulliseen oikeudenmukaisuuteen. Toimivien valvontamekanismien kehittäminen edellyttää elävää kosketuspintaa kehitysmaiden työläisten arkeen. Toivottavasti tämä projekti voi osaltaan luoda sitä.

Elina Grundström & Yrjö Tuunanen: Alkuperämaa tuntematon. Tammi. Yrjö Tuunasen valokuvanäyttely Kenkiä Vietnamista on esillä 9.2. 2002 asti Kulttuurien museossa Helsingin Tennispalatsissa. Avoinna ti–pe 11–20, la–su 11–18.

Yrjö Tuunanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu