Kenelle Marx kostaa?

Marxin uusi tuleminen on ollut käynnissä pitkään. Loppua ei näy. Viimeistään Kommunistisen manifestin 150-vuotisjuhlavuodesta 1998 alkaen Marxin paluuta poliittiseen keskusteluun on povattu herkeämättä.

Lauseen ”Marx on ajankohtaisempi kuin koskaan” lausumisesta on tullut syvällisen kriittisyyden merkki. Lause tarkoittaa suurin piirtein sitä, että kapitalismilla menee lujaa ja Marx tunnetusti oli hyvin kiinnostunut kapitalismista. Järjestelmän ylilyönnit ovat suurempia ja marxilainen kritiikki sikäli perustellumpaa kuin reaalisosialismin aikoina.

Uusin lusikka tässä sopassa on Meghnad Desain hehkutettu kirja Marxin kosto. Koska Marxin paluuta on taas kuluvana syksynä ehditty revitellä Helsingin Sanomia myöten, Desain kirjan saamaa kiinnostunutta vastaanottoa ei ole syytä ihmetellä. Kun Desai poikkesi marraskuussa Suomeen markkinoimaan kirjaansa, Vanhalle ylioppilastalolle kokoontui häntä kuuntelemaan yli kaksisataa ihmistä.

Erikoista tässä Marxin paluussa on se, että Desain mielestä Marxin kosto on kapitalismin kosto sen vaihtoehdoille. Mielenkiintoista on myös se, että kirjan kirjoittaja on intialainen, taloustieteilijä ja Britannian parlamentin ylähuoneen jäsen. Desai on myös vanha marxilainen ja nykyinen blairilainen takinkääntäjä, joka on mielestään löytänyt Marxista perustelun nykyiselle linjalleen.

Mutta mikä Marxin kosto sitten on – muuta kuin 400-sivuinen taloushistoriallinen katsaus? Lyhyt vilkaisu Desain teeseihin lienee paikallaan.

Todellinen Marx löytyy

Desain mukaan Marxia on tulkittu väärin, koska kanonisiksi teksteiksi ovat päätyneet Marxin nuoruudenuhoilut, kuten Kommunistinen manifesti, ja kypsän kauden viileä kapitalismin analyysi, kuten Pääoma, on jäänyt sivuun.

Nyt kun reaalisosialismi on romahtanut, voimme kaivaa Marxin taas esiin ja lukea näitä tekstejä ilman ideologista latausta. Näin toki on. Desai ei kuitenkaan kerro, miksi Pääoma olisi ”aidompaa” Marxia kuin Kommunistinen manifesti. Kirjassa todetaan vain, että on surullista ettei Pääoman hienouksia ole ymmärretty. Tosin Pääomassakin on epäilyttävä luku 24, mutta sen voi ilmeisesti unohtaa.

Lukijaa harmittaa, ettei Desai mainitse kuin sivulauseessa monille rakkaimpia Marxin tekstejä, kuten Pariisin käsikirjoituksia. Marxeja onkin todella monta, eikä Pääoman valikoituihin osiin takertuminen ole yhtään sen perustellumpaa kuin Kommunistiseen manifestiin.

Lenin valitsi laajasta tuotannosta yhden osan, Desai toisen. Marxista ajattelijana kummankaan valinta ei kerro koko totuutta.

Marx kannatti kapitalismia

Marx pyrki ymmärtämään kapitalistista järjestelmää, joka hänen aikanaan oli nousemassa. Mutta kannattiko hän sitä? Desain mukaan kyllä.

On totta että Marxin mukaan kapitalismi oli edistystä feodalismin aikaan nähden. Hän myös sanoi, että sosialismi voi koittaa vasta kun kapitalismi on käyttänyt voimansa loppuun ja hajonnut sisäisiin ristiriitoihinsa. Tällöin myös kapitalististen yhteiskuntien asukkaat ovat tulleet tietoisemmiksi siitä, että tässä tuotantojärjestelmässä ihmiset ovat peruuttamattoman riippuvaisia toisistaan.

Myös Desain mukaan kapitalismi voi tuhoutua vasta tällaisessa vaiheessa, ja oli Leniniltä virhe ajatella toisin.

Vitsi on siinä, että juuri tässä Marx on heikoimmillaan, kun nykypäivää katsellaan. Ensinnäkin kapitalismi näyttää tuhoavan itseään lähinnä tuhoamalla biologisen kiertokulun perustan. Tällöin emme saa sosialismia vaan täystuhon.

Toiseksi tietoisuus keskinäisriippuvuudesta ei näytä synnyttävän sosialistisempaa ihmiskuntaa vaan päinvastoin. Nykytuotannossa jokainen koodinnaputtaja ymmärtää, että työn tulokset perustuvat valtavalle määrälle muiden aikaansaannoksia, mutta ”oman työn” tulosten inttäminen itselle on kovempaa kuin koskaan.

Marxin historiallisia analyyseja tutkittaessa eräs nimi joka jää Desailta mainitsematta, on Charles Darwin. Yksi Marxin historiallisen tutkimuksen innostuksen lähde oli juuri evoluutioajattelu. Tällöin tutkitaan kehitystä, ei moraalia.

Suurten kehityskulkujen analyyttisissa tutkimuksissa ei kannateta mitään. Jos halutaan katsoa mitä Marx kannatti, on parasta ottaa parjattu Manifesti kauniiseen käteen.

Pääomien vapauttaminen oli välttämätöntä

Mikä Marxin kosto oikeastaan on? Kostoksi ei riitä, että reaalisosialismi romahti, koska tämän tapauksen uutisarvo on vuonna 2008 varsin vähäinen. Desain vastaus on, että Marx ymmärsi kapitalismia paremmin kuin monet muut, koska hän oli kiinnostunut kapitalismiin kuuluvasta voiton tekemisestä.

Toisin sanoen, olennaista nykyjärjestelmässä on lisäarvo eli voitto, ei kilpailumallit joissa kilpailun oletetaan tasapainottavan talousjärjestelmän ja voitot lähestyvät nollaa kilpailun täydellistyessä. Systeemin dynaaminen voima tulee lisäarvon tuottamisesta.

Kiva uutinen tässä talouskriisin keskellä. Finanssikriisi nimittäin johtui pitkälti siitä, että voittoja kyettiin tekemään niin uskomattoman vaivattomasti piilottamalla rahoja ja hämäämällä luottoluokituksilla.

Kriisin (jota Desai ei kyennyt ennustamaan pari kuukautta sitten kirjoitetutussa esipuheessaan) taustalla on pitkälti pääomien vapauttaminen, mikä taas Desain mukaan oli aikanaan välttämätöntä, koska voittoaste oli uhattuna. Kapitalismi olisi Desain mukaan jumahtanut, jos voitot olisivat vähentyneet.

Tämän välttämättömyyden myötä työläiset ymmärtävät Desain analyysissa liittoutua pääoman kanssa, koska pääoma voi myös vaihtaa maisemaa. Asian voi kyllä ilmaista niinkin, että pääoman päällä istujat ovat kiristysasemassa.

Desai on aivan oikeassa siinä, että on aidosti työläisten etujen mukaista liittoutua pääoman kanssa. Aivan samoin kun on aidosti ryöstön kohteena olevan etujen mukaista antaa pyssymiehelle hänen vaatimansa rahat.

Kapitalismi vähentää köyhyyttä

Desain analysoima kapitalismin dialektiikka tarkoittaa hyvin latteaa toteamusta siitä, että kapitalismi tuottaa hyvin paljon vaurautta, mutta myös eriarvoisuutta. Tämänhän voi lukea lehdestä lähes joka päivä. Pitäisi siis liittyä Maailmanpankin juhliin, joissa intoillaan siitä että köyhyys maailmassa on vähentynyt.

Olennaisin kysymys on kuitenkin tämä: onko kapitalismin tuottama eriarvoisuus niin suurta, että joillakin ihmisryhmillä menee absoluuttisesti huonommin kuin kyläyhteisövetoisen lähes omavaraisen talouden aikoina? Tähän Desai ei uskalla vastata.

Jos jossakin menee todella huonosti, Desai syyttää ahnetta paikallista eliittiä. Kätevä kikka: taloudellisella eliitillähän ei tunnetusti ole mitään tekemistä kapitalismin kanssa.

Kapitalismi ei ole politiikkaa

Desain kuvaukseen kapitalismista kuuluu, että kapitalismi on omalakinen järjestelmä. Ongelmallisia ovat siis tyypit, jotka ajattelevat taloudellista järjestelmää konemetaforan kautta.

Sen sijaan Friedrich Hayek, jonka mukaan kapitalismi kehittyy päämäärättömästi, saa Desailta kunnianpalautuksen. Hayekin kunnianpalautus on tosin jo tehty tuhansia kertoja, mutta lisätään Desai listaan.

Omalakisesta järjestelmästä puhuminen pitää sisällään sen ongelman, että kapitalismi esitetään politiikasta puhdistettuna. Kuitenkin koko kapitalismin muotojen kirjo on ollut politiikkaa ja politiikkaan reagointia.

Ei pääomaliikkeiden vapauttaminen ollut pakko. Hyvinvointivaltio ei ole sortumassa omaan mahdottomuuteensa, vaan esimerkiksi Neuvostoliiton olemassaolosta seuranneen poliittisen paineen katoamiseen.

Tylyimmillään politiikka on raakaa voimaa. Kapitalismin menestys on aina ollut riippuvaista voimankäytön määrästä. Itä-Euroopan vapauttaminenkin oli Gorbatšovin päätös olla käyttämättä sotilaallista mahtiaan. Näillä päätöksillä on hyvin vähän tekemistä lisäarvon suhdeluvun kanssa. Toisin kuin Desai väittää, kapitalismia ei pelasta kriiseistä sen sisäinen dynaamisuus, vaan poliittiset päätökset.

Siinä, että kapitalismille ei ole tällä hetkellä näkyvissä vaihtoehtoja, Desai on aivan oikeassa. Tämän enempää hän ei sitten taloustietelijänä osaakaan kertoa. Tarvittaisiin näkemystä politiikasta, ja siitähän ei Marxin koston pelossa saisi puhua.

Meghnad Desai: Marxin kosto. Gaudeamus 2008. 427 s.

Teppo Eskelinen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu