Keinottelu uhkaa päästökauppaa

Korppikotkat ovat täällä taas. Hintojen nopea vaihtelu houkuttelee hedge-rahastoja nyt päästökaupan pariin.

Rahoitusmarkkinakriisin puhjettua on yhä suurempi syy pelätä, että seuraavaa kuplaa rakennetaan jo päästöoikeuksien johdannaismarkkinoille. Näin uskoo The Corner House -ajatushautomon tutkija Larry Lohmann tuoreessa raportissaan.

Kioton sopimuksella luotiin vuonna 1997 pohja kansainväliselle päästöoikeuksien kaupalle. Päästöoikeusjärjestelmä asettaa valtiokohtaiset rajat energia-alan päästöille. Yritykset, jotka alittavat tavoiteet, voivat myydä oikeuksia eteenpäin. 

Suurin päästökauppajärjestelmä on vuonna 2005 käynnistetty EU:n päästökauppajärjestelmä.

Kansainvälisen päästökauppayhdistys IETA arvioi joulukuun 2008 katsauksessaan maailman päästökaupan volyymiksi 38 miljardia euroa vuoden 2008 ensimmäisellä puoliskolla.

Tästä eu:n päästökauppajärjestelmän osuus oli 30 miljardia.

Larry Lohmannin mukaan myös päästöoikeuksien johdannaiskauppa on kasvussa. Johdannaisilla tarkoitetaan erilaisia osto- ja myyntisopimuksia, joita tehdään perinteisten pörssien ulkopuolella.

Usein johdannaisilla tarkoitetaan sopimusta tulevaisuudessa tehtävistä kaupoista. Järjestelmästä on tullut niin monimutkainen ja suuri, että riskien hallinta on käynyt mahdottomaksi, kuten talouskriisin iskettyä on huomattu.

Uhkana on nyt se, että päästökauppaan rakennetaan vastaavaa kuplaa kehittämällä uusia hiilikaupan johdannaisia.

Ensimmäiset päästökauppajohdannaiset laskettiin liikkeelle Lohmannin mukaan jo vuonna 2005.

EcoSecurities -yritys myi vuonna 2008 ensimmäiset niin sanotut vakuusvelkasopimukset, joissa piilevät riskit olivat myös nykyisen talouskriisin käynnistäneen USA:n asuntolainakriisin taustalla.

Myös niin sanotut hedge-rahastot ovat kiinnostuneet päästökaupasta. Kyse on kirjavasta joukosta rahastoja, jotka toimivat usein korkealla riskillä, velkarahalla ja normaalin säätelyn ulkopuolella.  Kun sijoituksista ei saada tietoja, tulevat myös konkurssit yllätyksenä.

Hedge fund review -lehti  totesi kesäkuussa 2007, että ”volatiliteetti ja innovaatio vetävät hedge-rahastoja mukaan päästökauppaan”. Volatiliteetilla tarkoitetaan hintojen nopeaa vaihtelua, mikä avaa mahdollisuuksia myös keinotteluun. 

Hedge-rahastojen toimintaa on kritisoitu laajalti talouskriisin jälkipyykin yhteydessä osin juuri siksi, että ne olivat toiminnallaan kiihdyttämässä muun muassa ruoan ja öljyn hintojen nopeaa nousua ja heilahteluja – eli volatiliteettia.

Tämän kevään aikana nähdään, saadaanko hedge-rahastoja ja johdannaisia tuotua normaalin säätelyn piiriin, kun rahoituskriisin vaatimista toimista päätetään eri kokouksissa.

Jos uusi säätely – sikäli kun siitä saadaan sovittua – ei koske myös päästökauppaa, on todennäköistä, että uutta kuplaa ollaan taas luomassa.

Matti Ylönen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu