Kaupunkikapinan Aapinen

Ungdomshusetin kapina kaatui vuonna 2006 kuin kasa paskaa Kööpenhaminan poliitikkojen syliin. Nyt siitä on tehty perusteellinen selvitys. Mitä tapahtui?

Kun Kööpenhaminan Ungdomshuset häädettiin, kaupungissa syttyi laajamittaisin kapina sitten toisen maailmansodan. Tutkijat ja entiset aktiivit julkaisivat tapahtumista antologian. Se avaa kapinaa eri näkökulmista ja antaa tahtomattaankin työkalut vastaavan toistamiseen. Kirjan toimittaneet sosiologi René Karpatschof ja toimittaja Martin Lindblom ovat entisiä valtausaktiiveja samoin kuin muut kirjoittajat.

Laaja kannatus

Ungdomshusetin kapina kaatui vuonna 2006 kuin kasa paskaa Kööpenhaminan poliitikkojen syliin. Kaupungin vasemmistoenemmistöinen valtuusto oli demareiden ja oikeiston yhteistyönä vuonna 1999 myynyt 24 vuotta autonomisena kulttuuritalona toimineen rakennuksen yritykselle, joka välitti sen eteenpäin Faderhusetin äärikonservatiiviselle, lahkomaiselle vapaakirkolle.

Syksyllä 2006 kaikki poliittiset prosessit talon pelastamiseksi päättyivät, kun hovioikeutta vastaava Landsretten tuomitsi tapauksessa Faderhusetin eduksi. Häätöpäivä oli annettu.

Tapaus ei kuitenkaan kiinnostanut ketään ennen kuin talon tukijat pistivät hässäkäksi saman vuoden syyskuun lopussa. Median laajaa, negatiivista ja kauhistelevaa julkisuutta seurasivat syventävät ja analyyttiset artikkelit. Alettiin puhua kaupungin monimuotoisuudesta, vähemmistöjen oikeuksista ja vaihtoehtoisista tiloista. Käsitteet palvelivat toki myös toista tarkoitusta.

“Käsitteet suvaitsevuus, kunnioitus ja etenkin demokratia olivat porvarillisten puolueiden keskeisimpiä argumentteja Ungdomshusetin sulkemisen puolesta, uuden talon antamista vastaan ja kaiken dialogin tuomitsemisessa”, kirjassa huomataan.

Seurasi yhä lisää mellakoita, mutta hetkellisiä notkahduksia lukuun ottamatta kannatus säilyi. Suurin osa Tanskan ja Kööpenhaminan asukkaista halusi kunnan suojelevan taloa tai ostavan uuden. Silti 1. maaliskuuta poliisin erikoisyksiköt laskeutuivat armeijan helikoptereista Ungdomshusetin katolle ja tyhjensivät talon väkivaltaisesti.

Armeija ilman kenraalia

Seuraavat kolme päivää Nørrebron kaupunginosa oli lähes jatkuvassa kapinassa. Välillä ihmiset kokoontuivat isoihin mielenosoituksiin, mutta suuren osan ajasta he juoksivat ympäri kaupunginosaa (ja Christianian viereistä Christianshavnia, jonne levottomuudet myös levisivät) kokeilemassa poliisin linjoja. Ajoradoille raahattiin mitä tahansa poltettavia esineitä, jotka tuikattiin tuleen. Usein tulet olivat vain pieniä harhautuksia, jotka pakottivat poliisin liikkumaan jatkuvasti. Taistelun keskeisin organisointikeino olivat tekstarit. Ne oli Nørrebrossa 2007 sama kuin Twitter Iranissa kesällä 2009.

”Meillä on tekstariketju, jonka laitamme kiertämään ja voimme tavata puolen tunnin sisällä jossain Kööpenhaminassa. Ei ole mitään yläpuolista koordinaatiota”, Ungdomshusetin puhenainen Anja kertoi maaliskuussa 2007.

Poliisi noudatti myös omaa, uuden ajan joukkojenhallintastrategiaansa. Muutama vuosi aikaisemmin poliisi oli vaihtanut toimintatapoja roomalaisista, kilvin varustelluista muodostelmista enemmän liikkuvaan muotoon. Poliisi oli varustettu uusin panssaroiduin autoin. Niissä se ajoi ympäriinsä, otti kiinni ihmisiä, purki barrikadeja ja ampui kyynekaasua.

Nørrebrohon julistettiin yleinen ulkonaliikkumiskielto, jonka varjolla kenet tahansa voitiin ottaa kiinni. Ihmisiä heitettiin summittaisesti ja poliisien epämääräisillä lausunnoilla tutkintavankeuteen. Poliisista onkin Tanskassa tullut yhä enemmän sekä toimeenpaneva että tuomitseva valta, kirjassa todetaan.

Talo symbolina

Näistä maaliskuun päivistä alkoi kapina, joka ei enää koskenut vain yhtä taloa. Suuri osa mielenosoittajista ei ollut aktiiveja talossa – tai oli tuskin käynyt siellä aikaisemmin. Ungdomshuset oli tärkeä symbolina.

”Sen kompromissittomuus sekä ilmaisussa, ideologiassa että käytännössä teki siitä selvän vastakuvan ympäröivän yhteiskunnan normeille ja logiikalle. Siltä näytti täysin puuttuvan kunnioitus yhteiskunnan auktoriteettejä ja normeja kohtaan eikä se koskaan sopeutunut”, kirjassa sanotaan.

”Talo oli hegemonian murtaja, joka vahvisti ainakin haastateltavien uskoa siihen, että muut kuin ’systeemiä’ edustavat projektit voivat olla mahdollisia.”

Nimenomaan sisältö mahdollisti Ungdomshusetin symboliarvon.

”Ominaisuus, jonka monet haastateltavista nostivat erityisesti esiin Ungdomshusetissa ja taloa ympäröivässä liikkeessä, oli tapa jolla toiminnassa usein pyrittiin tekemään muut onnelliseksi tai synnyttämään hyvää yhteishenkeä. Tämä oli tavoite itsessään eikä pelkkä osa toista tärkeämpää päiväjärjestystä.”

Naapuruston kapina

Mellakoiden jälkeen Jyllands-Posten tutki, mistä Nørrebrohon oikeastaan oltiin tultu hässäköimään. Tutkintavankeuteen 1.–4. maaliskuuta asetetuista 209 henkilöstä 171 oli Tanskasta ja 38 ulkomailta (joista 26 otettiin kiinni Ungdomshusetista).

Suurin osa asui Nørrebrossa, loput viereisissä kaupunginosissa. Jopa oikeistokonservatiivinen Jyllands-Posten pystyi siis toteamaan, että ”teoria pohjoisista, rikkaista esikaupungeista saapuneista mellakoitsijoista ei näytä pitävän”.

Naapurusto oli noussut kapinaan, ja sen mukana monet muut. Päiväkodeissa lapset leikkivät leikkiä poliisi vastaan Ungdomshuset, listakärjissä keikkuva reggaetähti Natasja ylisti taloa ykköshitissään, Tuborgin mainoksessa päähahmolla oli Ungeren-paita, kaupunki täyttyi talon osoitetta muistelevilla 69-tageilla… Sekä media että populaarikulttuuri pursui suoria tai epäsuoria viitteitä taloon.

Ratkaisevat hetket

Puoli vuotta häädön jälkeen kapina ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Silti poliitikot eivät taipuneet vaatimuksiin uudesta talosta. Uusi toimintaryhmä Aktion G13 järjesti rauhanomaisen, julkisen talonvaltauksen, jossa kohde ilmoitettiin etukäteen. 6. lokakuuta 2007 yli 8 000 ihmistä yritti väkivallattoman tottelemattomasti murtautua satojen, ellei tuhansien poliisien läpi kyseiseen taloon. Poliisi vastasi koirilla, kyynelkaasulla ja pampuilla. Yli 400 ihmistä otettiin kiinni.

Seuraavana päivänä tapahtui täyskäännös. Poliisi ilmoitti resurssiensa olevan loppu ja vaati poliittista ratkaisua. Kööpenhaminan sosiaalidemokraattinen pormestari otti kehotuksen todennäköisesti kiitollisena vastaan. Julkinen mielipide oli jo pitkään vaatinut uutta taloa mutta oikeisto herjasi, että kuka tahansa neuvotteluista puhuva taipuu väkivallalle. G13 antoi poliitikoille mahdollisuuden antautua. Uusi Ungdomshuset luovutettiin kesällä 2008.

Ungdomshusetin kapina kiteytti olemassa olevat konfliktit ja mahdollisti niiden räjähdysmäisen leviämisen. Loppuvuodesta 2006 loppuvuoteen 2007 Kööpenhaminassa otettiin kiinni 2?500 ihmistä liittyen Ungdomshusetin kapinaan. Useat näistä ihmisistä ja lukuisat muut rakentavat nyt uusia taisteluita muun muassa siirtolaisten oikeuksiin, ilmastonmuutokseen, valvontayhteiskuntaan ja kaupunkitilaan liittyen.

René Karpatschof & Martin Lindblom (toim.): Kampen om Ungdomshuset – Studier i et oprør. Fyrelund & Monsun 2009.

Monsunin verkkomedia http://modkraft.dk

Micke Brunila

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu