kaupalla kehitystä nepaliin

Köyhät, lukutaidottomat naiset voidaan nopeasti kouluttaa valmistamaan laadukkaita käsitöitä pelto- ja kotitöiden lomassa. Naiset muodostavat kilpailukykyisen ja luotettavan työvoiman.

Köyhät, lukutaidottomat naiset voidaan nopeasti kouluttaa valmistamaan laadukkaita käsitöitä pelto- ja kotitöiden lomassa. Naiset muodostavat kilpailukykyisen ja luotettavan työvoiman.

Näin todetaan nepalilaisen reilun kaupan tuottajajärjestön ACP:n, Association for Craft Producers, vihkosessa, jonka järjestön apulaisjohtaja Revita Shrestha, 28, minulle ojentaa.

Shrestha on monet kerrat kyselylomakkeen kanssa haastatellut työhön pyrkiviä naisia ja valinnut heistä kaikkein huono-osaisimmat. Heille on annettu kahden viikon koulutus, raaka-aineet kotiin vietäväksi ja aikataulu, milloin on oltava valmista. ACP:n tuhannesta työntekijästä 90 prosenttia on naisia; heitä on ryhminä eri puolilla maata.

Valmiit tuotteet tuodaan Katmandussa sijaitsevaan keskukseen viimeisteltäviksi myyntiä varten.

ACP perustettiin vuonna 1984, ja jo 15 vuoden ajan toiminta on kannattanut niin hyvin, että naisille on kunnon palkan lisäksi voitu taata jatkuvasti monipuolistuva ”hyvinvointiohjelma”. Siihen kuuluu esimerkiksi 45 päivän palkallinen äitiysloma (kaksi kertaa, ei enempää, Nepalin perhesuunnittelupolitiikan hengessä), kuukausittainen kouluavustus tyttärille kolmen vuoden ajan, vaate-, säästö-, eläke- ja juhlapäivärahoja sekä jokavuotinen piknikretki.

Ei se niin helppoa ole.

Kaksi vuotta sitten Katmandun keskuksen käsityöläiset menivät lakkoon ja vaativat kuukausipalkkaa kappalepalkkauksen sijaan. 25 päivän lakon jälkeen siihen suostuttiin. Shresthan mukaan tuottavuus laski ja monien palkka sen myötä.

”Eivät he silti valita. Mutta siitä pitäen heidän kanssaan on ollut hankausta.”

Hallitusta vastaan kapinoivat maolaiset syyttävät ACP:tä ulkomaalaisille suuntautuvasta dollarikaupasta. Se on vain puoliksi totta. Puolet käsitöistä myydään kotimaassa: Katmandussa on iso myymälä, Pokharassa toinen. Asiakkaina ovat maassa asuvat ulkomaalaiset sekä suuret hotellit ja ravintolat.

Tavallisilla nepalilaisilla ei ole varaa oman maan käsitöihin.

”Eivätkä koulutetutkaan ihmiset tiedä, mitä ’reilu kauppa’ tarkoittaa”, Revita Shrestha sanoo.

”Meillä on paljon haasteita”, hän huoahtaa. ”Nepalissa on sanonta: Se joka on tottunut keppiin, ei usko puhetta. Lukutaidottomien naisten on vaikea ymmärtää aikataulussa pysymisen ja laadun tärkeyttä. Tammikuussa he tuovat ompelemansa joululiinat… Sanomme, että maksamme heille sitten kun olemme saaneet ne myytyä.”

ACP aikoo viidessä vuodessa viisinkertaistaa puuvillatuotteidensa myynnin.

Nepalilaisen ACP:n tuottamia huppareita, jakkuja, sängynpeitteitä, kankaita & huopaleluja on myytävänä Helsingissä Reilun kaupan Tähdessä, Hämeentie 48.

Katri Simonen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu