Kaunistelematta paras

Kevin O’Neillin sarjakuvat hyökkäävät tekopyhyyttä & sortoa vastaan.

Brittiläisen sarjakuvataiteilija Kevin O’Neillin, 60, tuotannon kivijalan muodostaa kolme sarjaa, joita kaikkia on julkaistu myös suomeksi. Nemesis The Warlock ja Marshal Law ovat jo päättyneet, mutta Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga jatkuu yhä.

Kaikkia kolme sarjaa leikittelevät yhteiskunnan tabuilla ja hyökkäävät sortoa vastaan.

O’Neillin provokatiivisen kynänjäljen soveliaisuudesta on väännetty kättä useasti. Taiteilija itse on sitä mieltä, että hänen teoksissaan väkivalta ei ole itsetarkoituksellista.

”Aikanaan jouduin torjumaan työtarjouksia, kun minulle tyrkytettiin sopimatonta materiaalia. Töiden tarjoajat näkivät työni pelkästään väkivaltaisina ymmärtämättä tarinoiden sisältämiä merkityksiä”, O’Neill kertoo.

O’Neillin yhteistyö käsikirjoittaja Pat Millsin kanssa alkoi jo 1970-luvulla, jolloin he loivat Nemesis-hahmon.

”Halusimme kääntää totutut roolit päälaelleen. Teimme avaruusoliosta sankarin, mikä oli silloin epätavallista.”

Kun O’Neill ja Millis halusivat 1980-luvun loppupuolella valloittaa Yhdysvallat, he tarttuivat supersankarisarjakuviin.

”Pat ei ollut lukenut supersankarisarjakuvia ja hänen näkemyksensä genrestä poikkesivat normaalista. Hänen ideansa oli tehdä hahmo, Marshal Law, joka on supersankarien metsästäjä.”

Supersankarisarjakuvat ovat jazzin jälkeen tyylipuhtain yhdysvaltalainen taidemuoto. Nuhteettomat erityisyksilöt, voiman tuoma oikeutus ja amerikkalainen unelma liittyvät kokonaisuudeksi, joka lainaa muotonsa propagandan kuvastosta.

O’Neillin ja Millisin Marshal Law on karikatyyri psykopaattisesta yhteiskunnasta, jossa itseinhon ajama antisankari jakaa oman käden oikeutta viranomaisten siunauksella.

Nykyään O’Neill on täystyöllistetty Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga -sarjan kuvittajana. Merkilliset herrasmiehet saivat alkunsa, kun nykysarjakuvan legenda, käsikirjoittaja Alan Moore esitteli O’Neillille ideansa.

Herrasmiesten liigassa klassikkokirjoista tutut hahmot koheltavat läpi historian.

Tarinoissa on mukana aimo annos tulkintaa, esimerkiksi James Bond esitetään naisvihamielisenä ja väkivaltaisena psykopaattina.

”Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että tarina aukeaisi myös sellaisille lukijoille, jotka eivät hahmoja ja niiden taustoja entuudestaan tunne”, O’Neill kertoo.

Suurin Herrasmiesten liigaa koskenut kiista ei ollut niinkään O’Neillin provokatiivisuus vaan tekijänoikeudet. Kaikki tarinan hahmot on lainattu lupia kyselemättä.

Kun kaksikko viimeisteli sarjan Musta kansio -albumia, erään juristin näkemys teoksesta oli seuraava:

”Oh fuck, oh fuck, oh fuck, you guys are going to be sued out of existence, oh my God, what are you doing, what are you thinking?” O’Neill kertoo huvittuneena.

Musta kansio kuitenkin julkaistiin ja lokakuussa 2013 sen saa suomeksikin.

Alan Moore & Kevin O’Neill: Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga – Musta kansio. Egmont 2013. 192 s.

Viisi tähteä.

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018