Kauniit kulissit

Suomen metsät & hyvinvointi tarvitsevat toivoa & kapinaa.

Suomalainen aarniometsä on pitkään ollut metsäammattilaisille haaste, joka on raivattava edistyksen nimissä. Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen lähestyvät jykevässä kirjassaan aarniometsää laajalla skaalalla.

Kirjassa kohtaavat taiteen mestareiden maalaukset, metsien ikiaikainen historia, tehometsätalouden ajaminen peräkorpiin ja luonnonsuojelun nousu. Keskelle jää aarniometsien viime vuosikymmenten tutkimuksen kova ydin, joka osoittaa, miten väärin metsiä on käsitelty ja tehometsätaloutta perusteltu.

Kirjoittajat ovat metsänhoitajiksi harvinaisia. He ymmärtävät syvällisesti aarniometsää ja opettavat ymmärtämäänsä yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa.

Metsäopiskelija, joka saa tämän teoksen oppikirjakseen, on etuoikeutetussa asemassa edeltäjiinsä nähden. On hämmästyttävää lukea rehellistä kuvausta aarniometsistä, ilman tavanomaista metsätalouden termistöllä hämäystä ja panssaroitujen tolvanoiden virheiden peittelyä.

Luonnonmetsän dynamiikka ja pitkä kehitys häiriöineen käydään läpi nykyisen tutkimustiedon valossa.

Avohakkuiden suurta määrää ei voi perustella metsien luontaisella kehityksellä, ei myöskään kovin pieniä aarniometsien suojeluplänttejä erityisesti Etelä-Suomessa. Luonnonmetsä on hävinnyt, mutta sen piirteitä voi vielä löytää metsistä, joita ei ole koskaan avohakattu.

Kirjoittajien perehtyneisyys näkyy laajana lähdeaineistona. Sen sijaan loppupuolen luonnonsuojeluliikehdinnän kuvaus jää kuvailun asteelle ja lähteiden virheet toistuvat.

Valitettavasti maassamme tehdyt yhteiskuntatieteelliset julkaisut aarniometsäkonflikteista, jotka ovat tämän kirjan lähdeaineistona, käyttävät lähteinään paljolti sanomalehtiuutisia.

Suomalaisen aarniometsän tarina on Suomen tarina, vaikkakin yhteiskunta ja talonpoika jäävät aarniometsän suojan ulkopuolelle. Tuhannen vuotta aarniometsää raivattiin, ja surkeimmillaan metsä nähtiin pystyssä seisovana sellun ulkovarastona.

Nyt hakattava alkaa loppua ja tunnetut laajat aarniometsät alkavat olla suojeltuja. Suuri haaste on ohjata metsätalous pois avohakkuista ja istutustaimikoista, lähemmäs luonnonmetsän piirteitä ja prosesseja.

Aarniometsän ominaisuuksiin ja asukkaisiin ei voi olla rakastumatta. Kirjoittajien ja Sanni Sepon sekä Ritva Kovalaisen kuvat tekevät lukemisesta sielullisen nautinnon – mutta fyysisesti raskaan, jos kirjaa pitää kädessään vaikkapa sohvalla loikoillen.

Matti Ikonen

Petri Keto-Tokoi & Timo Kuuluvainen: Suomalainen aarniometsä. Maahenki 2010. 304 s.

–––––––––––––––

Unohdettu viisaus on tietokirjailija Eero Taivalsaaren uusin, ja hänen paras kirjansa. Taivalsaari käy muun muassa läpi mitä on tapahtunut niiden 15 vuoden aikana, kun Suomi on ollut EU:n jäsenmaa.

Suomeen on synnytetty puolen miljoonan pysyvä – todennäköisesti kasvava – toimeentulotuella elävä ihmisjoukko. Työttömyys liikkuu sekin puolen miljoonan paikkeilla. Köyhiä on yli miljoona.

Työllistävästä kotimarkkinatuotannosta on kadonnut puolet, kun monikansalliset yhtiöt ovat voineet vapaasti polkea ensin hinnat alas. Sen jälkeen yhtiöt ovat vallanneet markkinat.

Vanhat metsät on hakattu. Niiden pinta-ala on Lappia lukuun ottamatta enää prosentin paikkeilla. Lajien monimuotoisuuden turvaaminen edellyttäisi vähintään kymmenkertaista vanhojen metsien pinta-alaa.

Luetteloa voisi jatkaa, mutta totean enää vain yhden asian. Maailmanpankki on kehittänyt aidon kehityksen indikaattorin GPI:n, koska BKT hyvinvoinnin mittarina johtaa pahasti harhaan. Tilastokeskuksen GPI-tutkimuksen mukaan Suomen hyvinvointi on 20 viime vuoden kuluessa puolittunut. Se on alempana kuin 1960-luvulla.

Eero Taivalsaaren kirjassa nousee esiin voimakas kritiikki yhden totuuden aikakautta vastaan. Taivalsaari on koulutukseltaan historiantutkija. Hän on myös toisen historioitsijan, Heikki Ylikankaan, hengenheimolainen: toisinajattelija.

”Toivoa on aina paremmasta”, Taivalsaari kirjoittaa.

Pessimismiin ja välinpitämättömyyteen ei kannata vajota, ennemmin kirja toimiikin yllykkeenä lähteä tappelemaan paremman tulevaisuuden puolesta. Lue tämä kirja – ja barrikadeilla tavataan.

Kai Laaksonen

Eero Taivalsaari: Unohdettu viisaus. VS-kustannus 2010. 397 s.

–––––––––––––––

Matti Ikonen, Kai Laaksonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *