Kauimpana paratiisista

Menneisyys & menetykset seuraavat ihmistä.

Keskustelua Afrikasta leimaa usein joko hymistely tai kyyninen ylenkatse. Sambiassa kaksi vuotta asuneen Elina Hirvosen kolumnikokoelma Afrikasta – kirjoituksia vuosilta 2007–2009 ja romaani Kauimpana kuolemasta onnistuvat osumaan näiden ääripäiden välimaastoon.

Kolumneissaan Hirvonen dokumentoi Sambian-vuosiaan, jotka laajenevat tarkoiksi tulkinnoiksi maanosan yleisistä ongelmista. Samoihin maisemiin sijoittuva romaani taas on intiimi kertomus, jossa lahjakas mutta suruun tuomittu sambialainen Esther auttaa orpoja jossain eteläisessä Afrikassa. Suomalaisdiplomaatin poika Paul puolestaan palaa tähän maahan jäljittämään lapsuutensa muistikuvia – ja kuolemaan.

Teosten yhteisiä nimittäjiä ovat Afrikka, kehitysyhteistyön surkea tila, inhimillinen välinpitämättömyys, kärsimyksen läsnäolo ja eurooppalainen ulkopuolisuus. Afrikka on toisten antama nimitys jollekin, jota ei ole olemassa. Vahvimmin tähän johonkin uskovat ”Afrikkaan höyrähtäneet” uushipit ja pelastusta myyvät lähetyssaarnaajat, jotka saavat osansa niin Hirvosen kuin hänen päähenkilöidensä sarkasmista.

Hirvosen kieli on kolumnien vahvuus ja romaanin heikkous. Afrikasta hämmästyttää iskevyydellään. Kauimpana kuolemasta taas uhkaa sortua Paulin ja Estherin sisäisen puheen alle: kuvaus on samalla sekä liian monisanaista että lyyristä. Silti Hirvosen teoksilla on vielä yksi yhteinen nimittäjä: kummatkin kirjat todella kannattaa lukea.

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta. Avain 2010. 219 s.

Afrikasta – muistiinpanoja vuosilta 2007–2009. Avain 2010. 207 s.

Tapani Möttönen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu