Katujen kuvanveistäjä

Väliaikaiset & spontaanit taideteokset haastavat kaupunkilaiset näkemään asuinympäristönsä toisin.

Katukiviä ja lyhtypylväisiin roikkumaan nostettuja polkupyöriä, ilmapalloilla täytettyjä puhelinkoppeja ja liikenteenohjauskartioita. Näistä kaduilta löytyneistä aineksista Berliinissä asuva yhdysvaltalaistaiteilija Brad Downey synnyttää teoksia, jotka piristävät katukuvaa joskus vain sekuntien ajan, joskus pysyvästi.

”Viihdyn ulkona paremmin kuin studiossa”, muodollisen taidekoulutuksen saanut epämuodollinen taiteilija Downey selittää. Saatavilla oleva materiaali määrittelee työt, eikä Downeya kiinnosta, määrittelevätkö ihmiset spontaanit veistokset taiteeksi.

”Julkisen taiteen suurin ongelma on hidas prosessi, joka muodostuu loputtomista sopimusten tekemisistä, suunnittelukokouksista ja komiteoista. Prosessi on kankea ja lopputuloksena on monumentteja, ei taidetta.”

Hetkessä elävät teokset ovat kompromissittomia ja tuoreita.

”Tavoitteeni on, että asukkaat alkaisivat katsoa kaupunkia toisin.”

Downey ripusti Pariisissa Napoleon-patsaan nenään lusikan. Spontaani teos nauraa diktaattorille ja pompöösille julkiselle taiteelle.

”Kaupungit olisivat kiinnostavampia, mikäli asukkaat olisivat aktiivisemmassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Minua häiritsee se että julkinen tila toimii ainoastaan reittinä kotoa työpaikalle ja takaisin, ihmisten pitäisi ottaa julkinen tila omakseen ja muuttaa se eläväksi.”

Downey on joutunut tekemisiin virkavallan kanssa. Traumoja hänelle ei ole jäänyt, päinvastoin.

”Minut on pidätetty useita kertoja, mutta se taitaa kuulua työhön. Aikaisemmin sonnustauduin rakennusmiehen huomioliiviin ja kahdeksaan vuoteen minua ei pidätetty. Kukaan ei kysynyt kertaakaan mitä olen tekemässä. Koin huonoa omaa tuntoa siitä, että selvisin niin vähällä”, Downey pohtii.

”Hankkiuduin eroon liivistä osittain, jotta yleisö alkaisi kysellä tekemisistäni.”

Työ muuttui julkisen tilan haltuunotosta vuoropuheluksi. Ja poliisitkin aktivoituivat.

Brad Downey: Spontaneous Sculptures. Gestalten 2011. 161 sivua.

______________

Taiteilija vs. ostoskeskus

Lokakuussa Tampereen Tullintorin kauppakeskus peitti gallerian seinään maalatun taideteoksen, jossa kritisoitiin kauppakeskuksen ja sen vuokralaisten toimintaa. Taiteen ja markkinoinnin rajapintaan syntyi vastakkainasettelua.

Tällä rajapinnalla öykkäröinti on tuttua myös Brad Downeylle.

”Olen osallistunut tuonkaltaisiin projekteihin nähdäkseni, voiko niiden puitteissa tapahtua mitään kiinnostavaa”, Downey kommentoi Tullintorin tekemisiä. ”KaDeWe oli onnistunut kokeilu.”

Vuonna 2008 vaatefirma Lacoste tilasi Downeyltä teoksen, jolla yritys halusi juhlia 75-vuotissynttäreitään berliiniläisessä KaDeWe-tavaratalossa. Tilaaja sai muuta kuin odotti:

”Esitin konseptin, jossa täytän palosammuttimen vihreällä maalilla ja maalaan sillä jotain. He maksoivat minulle puolet palkkiosta, ja sitten maalasin palosammuttimella – KaDeWen ikkunoita.”

Downey otti riskin, että kritiikki hyödyttää kohdettaan.

”Pelleilin tilaajan kanssa, mutta samalla pelkäsin, että KaDeWe ja Lacoste olisivat osanneet kääntää tempun omaksi sissimarkkinointikampanjakseen.”

Eivät osanneet ja skandaalihan siitä seurasi. Poliisi kovisteli ja tavaratalo vaati korvauksia, mutta Downeyllä oli näyttää sopimus, jossa Lacoste tilasi häneltä taideteoksen.

”Tosin he eivät maksaneet minulle loppuja palkkiosta.”

______________

Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *