splash_image.jpg

Katu-uskottavia taggeja

Heini Partanen tekee taidetta urbaaneista puumerkeistä.

Mitä syntyy, kun laiton katutaide ja vaatekappale yhdistetään? Tietysti taggeja!

Kekseliään idean takana on helsinkiläinen kuvataiteilija Heini Partanen. Kaikki alkoi siitä, kun Partanen kiinnitti huomiota joka paikassa näkemiinsä tageihin.

”Kävelen paljon ympäri kaupunkia, eli näin näitä urbaaneja puumerkkejä koko ajan ympäristössäni. Pikkuhiljaa aloin tunnistaa erilaisia tageja, mikä taas johti niiden keräämiseen. Pistin niitä muistiin kuvaamalla.”

Erilaisia tageja kertyi kameran muistikortille satoja. Seuraavaksi Partanen alkoi pohtia, mihin materiaalia voisi oikein käyttää. Ratkaisu löytyi Kalliossa sijaitsevasta galleria Alkovin tilasta.

”Alkovi sijaitsee alueella, jolta keräsin suurimman osan materiaalista. Gallerian näyteikkunamainen tila kiinnosti, sillä halusin esittää tagit tavallisesta poikkeavassa kontekstissa.”

Partanen päätyi ompelemaan kuvaamiaan tageja miesten pikkutakkeihin.

”En osaa selittää, miksi aloin ommella niitä nimenomaan pukuihin. Luultavasti rinnastin mielessäni harmaan takin ja harmaan sähkökaapin jotenkin toisiinsa. Toisaalta vaatteissa on normaalisti paljon kaupallisia merkkejä. Lopputulos on kiinnostava, kun niihin ompelee tällaisia anonyymeja merkkejä.”

Partanen halusi yhdistää töissään kaksi erilaista maailmaa. Valmiit taggit poseeraavat galleriassa kuin mallinuket vaatekaupan näyteikkunalla.

”Tekemissäni taggeissa yhdistyy nuorten alakulttuuri ja busineksen maailma. Lainsuojaton ja omaehtoinen sekä kaupallinen ja virallinen. Näillä kahdella voi olla jopa jotain yhteistä. Molemmat voivat olla omalla tavallaan elitistisiä.”

Partasen uudet työt edellyttävät paljon ompelemista. Menetelmä on kaukana alkuperäisen tagin tekemisestä.

”Ompeleminen on hidasta, tylsää ja tavallaan kesyä puuhaa. Sitä tehdessä on pakko istua kotona. Eli se on selkeä vastakohta tagien tekemiselle, joka on nopeaa ja aktiivista hommaa. Halusin tuoda tämän vastakohdan tarkoituksella esiin. Kesyttää sen energian ja vauhdin, mikä tagin tekemiseen liittyy.”

Partasella ei ole henkilökohtaista sidettä graffitikulttuuriin. Hän ei tunne tagien tekijöitä, eikä usko myöskään tapaavansa heitä tämän näyttelyn myötä. Tarkkailijan rooli riittää.

”Minua tagit ja muut maalaukset eivät haittaa. Ennen en oikeastaan ajatellut koko asiaa, mutta nykyään ne tuottavat lähinnä iloa. On mukava tarkkailla ympäristöään ja löytää sieltä tuttuja merkkejä tai uusia, hienoja kirjoituksia. Osa tageista on tarkkaan suunniteltuja juttuja.”

Graffitien yhteydessä esiin nousevat lainsäädäntö ja ihmisten mielipiteet. Jotkut vihaavat katukuvaan ilmestyviä piirustuksia yli kaiken. Partanen ei näe tagien tekijöitä rikollisina.

”Tiedän, että se on laitonta, mutta en pysty liittämään tageihin mitään rikollista. On hyvä, että ihmiset osaavat kyseenalaistaa terveellä tavalla yhteiskunnan luomia normeja. Lain nimissäkin on tehty paljon pahempia asioita kuin piirretty seiniin.”

Partanen muistuttaa, että katukuvasta löytyy paljon muutakin kuvastoa.

”On outoa, miksi graffiteja siedetään huonommin kuin mainoksia. Tuleeko ihminen sokeaksi kaupallisille kuville, kun hän näkee niitä koko ajan? Niitä ei yleensä ajatella saati kyseenalaisteta.”

Hän käyttää termiä ”tagitietoisuus”.

”Se liittyy siihen, millaisille asioille annamme elämässä arvoa. Iloa voi löytää muistakin asioista kuin ostamisesta, eikä ympäristöä tarvitse tarkastella kaupallisuus edellä. Kaupungista löytyy paljon tagien kaltaisia viestejä, jotka kielivät omatoimisuudesta, kekseliäisyydestä ja kyseenalaistamisesta. Suhtautuminen graffiteihin on muuttunut jo sallivammaksi, ja ihmiset voisivat kernaasti tutustua niihin vielä paremmin.”

Heini Partasen Taggeja 2.–26.10. Helsingin galleria Alkovissa, ikkunanäyttely.

Mikko Siltanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu