Katkelmia köyhyydestä

Arvostelussa Susanna Alakosken kirja Köyhän lokakuu.

Ruotsissa asuva suomalaistaustainen Susanna Alakoski ponnahti julkisuuteen vuonna 2006 esikoisromaanillaan Sikalat. Tarina, jossa on aineksia Alakosken lapsuudesta, kertoo ruotsinsuomalaisen perheen köyhästä ja viinanviemästä arjesta lapsen näkökulmasta.

Myös kirjailijan uusin teos Köyhän lokakuu ammentaa kirjailijan menneisyydestä, mutta esikoiskirjan lohdulliset sävyt puuttuvat lähes täysin. Alakoski katsoo nyt menneitä suoraan silmiin ja tutkii todellisuutta sellaisena kuin se oli.

Köyhän lokakuu koostuu kuukauden aikana kirjoitetuista päiväkirjakatkelmista, joissa Alakoski raportoi esimerkiksi luentomatkakokemuksiaan, pohtii köyhyyden syitä ja seurauksia sekä hahmottelee lapsuus- ja nuoruusmuistojaan ja rakentaa pala palalta oman elämänsä tarinaa.

Sosiaalityöntekijänä toimineella Alakoskella on runsaasti sanottavaa syrjäytymisestä, mutta vakuuttavin anti aiheeseen tulee siitä, että kirjoittaja todella tietää, miltä köyhyys tuntuu.

Alakoskella ei lapsena aina ollut edes hammastahnaa tai ehjiä vaatteita, polkupyörästä tai merkkifarkuista puhumattakaan. Luokkaretkeen tai synttäreihin ei ollut varaa, eikä kesälomasta ollut koulussa mitään kerrottavaa. Perhe nukkui lahjoitetuissa lakanoissa ja haki huonekalunsa ja monet muut tavaransa jätepisteistä.

Vaikeat olosuhteet ja köyhyyden aiheuttama häpeä jättivät jälkensä. Vaikka Alakoskella oli onnea ja hänestä tuli niin sanottu selviytyjä, syvälle kehoon ja mieleen varastoituneet kokemukset ja tunteet vaativat tulla käsitellyiksi. Vanhempien kuolema ja lapsen sairastuminen veivät hänet vähitellen kohti romahdusta.

Kirjailijan oman tekstin lomassa on runsaasti lainauksia. Katkelmat viranomaisdokumenteista kertovat rahan puutteen lisäksi väkivallasta, alkoholismista ja itsemurhayrityksistä.

Samalla paljastuu hyvinvointiyhteiskunnan toimien tehottomuus. Perheen pahoinvointi ja lasten kärsimykset todettiin eri tahoilla, mutta ratkaisevaa apua ei silti pystytty antamaan.

Alakoski pohtii köyhyyteen liittyvää kodittomuutta. Kodittomien kohtaamisesta nousevaa ahdistusta ja huolta kuvataan läpi kirjan.

Toistuvat merkinnät säästä, joka lokakuisessa Ruotsissa voi olla aika kolea, kertovat suuresta myötätunnosta kodittomia kohtaan. Miltä tuntuu herätä kadulla pakkasyön jälkeen?

Köyhän lokakuu on hieno, välillä jopa filosofisella tavalla mietiskelevä kirja, joka säilyttää päiväkirjamuotoon kuuluvan pirstaleisuuden keskellä jännitteensä.

Kauniisti kirjoitetun, silmiäavaavan ja sydäntä pehmentävän teoksen lukemista suosittelen ihan jokaiselle.

Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu. Suom. Katriina Huttunen. Schildts & Söderströms 2013. 330 s. 5 tähteä.

Marjo Jääskä

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu