Kasvukausi mullassa

Talous kasvoi Suomessa 1990-luvun lopulla rajummin kuin koskaan. Työpaikat teollisuudessa eivät kuitenkaan lisääntyneet lainkaan.

Juhannuksen alla pihamaalle versovat merikaalin tanakat lehdet, hennot sokeriherneet ja raparperipuska. Kasvu on osa vuoden kiertoa, kaiken perusta.

Niin myös puoluepolitiikassa, talouskasvu. Sitä ravitaan kuluttamisella. Kuluttaminen, talouskasvu, työpaikkoja. Mitä enemmän kulutamme sitä ripeämmin taloutemme kasvaa ja syntyy työpaikkoja. Siinä on tämän ajan liian yksinkertainen mantra.

Itsekseen saattaa moni kysellä kasvun ja kuluttamisen mielekkyyttä. Julkisuudessa ei kasvun kritiikkiä kuulu. Ei, vaikka kokemus ohjaa kohti toisenlaista päättelyketjua. Sillä Maa ei kestä päätöntä kuluttamista, eikä talouskasvu luo työpaikkoja.

Talous kasvoi Suomessa koko 1990-luvun loppupuoliskon rajummin kuin koskaan. Ritva Pitkäsen tuoreen tutkimuksen mukaan työpaikat eivät kuitenkaan 1990-luvulla lisääntyneet teollisuudessa lainkaan, ne päinvastoin vähenivät.

Uusien työpaikkojen määräksi esitetään usein 300 000. Laskelma ei huomioi samaan aikaan lakkautettua työtä. Siksi se johtaa harhaan.

Talouskasvupakon rajaama horisontti on toivottaman koluttu ja kapea. Siinä näkyy vain vähän vaihtoehtoja, nekin moneen kertaan kokeiltuja. Esimerkiksi hyvin ansaitsevien tuloveron ale. Kulutus, kasvu, työpaikat. Toive, joka tuskin tälläkään vuosikymmenellä toteutuu. Ei ainakaan, jos talouden reunaehtoja ei muotoilla uudelleen.

Veroale maksetaan leikkaamalla julkisia palveluja, ja monilla kunnilla menee jo nyt sietämättömän huonosti. Kaapin ja seinän väliin puristuvat lapset ja nuoret. Helsingin nuorisolautakunta päätti lopettaa seitsemän nuorisotilaa. Kaksi sai käskyn siirtyä halvempiin tiloihin, myös taidetalo Narrissa Itä-Pasilassa. Siellä käy tuhatkunta nuorta viikossa. Miten ison talon toiminnat mahtuvat johonkin toiseen nuorisotilaan, jolla on jo omat käyttäjänsä? Osa mahtuu, osa ei.

11-vuotias Inari Natri kirjoittaa Voiman toisessa pääkirjoituksessa, miltä tuntuu, kun estradi on lähdössä alta.

Jaana Airaksinen