splash_image.jpg

Kaspar Hauser – entä sitten?

Nykyteatteria Helsingin Q-teatterissa,

Kolme ihmistä kasvaa kukin omassa komerossaan, tuntematta ketään. Sitten heidät tuodaan meidän aikaamme. Kuinka ihminen sopeutuu kasvamaan nuoreksi aikuiseksi 2010-luvulla?

Q-teatterin Kaspar Hauser -esityksen välineet ovat nykyteatterin peruskauraa. Eikä siinä mitään, ne palvelevat itse asiaa hyvin. On sisäkkäisiä lavasteita, on kamerakuvaa, on populaarikulttuurin kuvastoa.

Nykyteatterin välineistön käyttö muodostaa oman aikaamme kommentoivan tasonsa: tällaista kuvastoa teatterissa on, näitä asioita siellä kuuluu käsitellä. Väistykää, suurten ikäluokkien kriisit ja mielenmaisemat! Kolmikymppisiä ahdistaa!

Niinpä. Aikamme on tyhjä ja nyt ahdistaa, lapsettaa ja haluttaa. Entä sitten? Teatteri voi olla ympäröivän yhteiskunnan peili, joka osoittaa sille oman rumuutensa. Ratkaisuja ei tarvitse antaa. Silti esityksen jälkeen pohdin vain: entä sitten?

Akse Pettersson on ohjannut ja yhdessä Johannes Ekholmin kanssa käsikirjoittanut taidokkaan näyn siitä, miten teatteri voi kokonaisvaltaisesti puhua yhdestä asiasta. Kysymys siitä, mitä tästä kaikesta oman elämän esittämisestä, huomionkipeydestä, suorittamisesta, viihteen sisään uppoamisesta ja syvästä tyhjyydestä pitäisi sitten katsomossa oppia tai ajatella, ei ole olennainen. Olennaista on huomata se tyhjyys, se paatuneisuus ja ironia, joka saa kysymään: entä sitten?

Olennaisin kysymys on kysytty. Äärimmäisen yksilöllisessä kulttuurissa vastausta siihen, mitä elämän mielekkyys merkitsee, ei voi kukaan kertoa. Se on ajateltava yksin.

Kaspar Hauser 17.5. asti Helsingin Q-teatterissa. Kolme tähteä.

Tiina Vanhanen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *