Karkumatkalla Japanissa

Matkalla: Jos pidät David Lynchin elokuvista, pidät Haruki Murakamin romaaneista.

Tartun japanilaisen Haruki Murakamin uusimpaan suomennokseen Kafka rannalla (Umibe no Kafuka), kun istun luotijunassa matkalla Tokiosta eteläiseen kylpyläkaupunkiin Beppuun, Kyushun saarelle. Luin keväällä, kuinka Image-lehdessä suomalainen kirjailija-toimittaja Juha Itkonen lyö teoksen lyttyyn (Image 3/2009). Itkonen tietää, että Murakamia fanitetaan ja että tälle povataan Nobel-palkintoa. Silti Itkonen ei löydä kirjasta hekumallista iloa, eikä kai oikein mitään muutakaan riemua.

”Haluaisin laueta yhdessä muutaman miljoonan muun kanssa, ylevän ja maallisen sekoitus on tavallaan kiehtova. Mutta minkäs teet, epäluulot vetävät veltoksi, estävät rentoutumasta. En suostu sänkyyn Paulo Coelhon enkä kenenkään häntä muistuttavan kanssa”, Itkonen kirjoittaa.

Minulle riemullista on vähintään se, että olen matkalla Japanissa, maisemissa, joista Murakami kirjoittaa.

Haruki Murakami on 1949 syntynyt kirjailija, jolle on tyypillistä yhdistellä länsimaisia vaikutteita japanilaiseen surrealismiinsa.

Murakamin kirjoitti Kafka rannalla -kirjan vuonna 2002, ja se julkaistiin nyt keväällä 2009 suomeksi. Kirja on mysteeri, joka ei päästä lukijaansa helpolla, vaan se sisältää lukuisia viittauksia japanilaiseen kaunokirjallisuuden ja länsimaisiin filosofian klassikoihin. Siinä pohditaan todellisuutta ja minää. Kun se julkaistiin japaniksi, kustantaja avasi sivuston, jonne lukijat saivat lähettää kysymyksiä. Niitä tuli 8000. Se on paljon.

Nettisivuilla on taustamusiikki ja kuvamaailma, jotka tuovat mieleen David Lynchin elokuvat. Kuten David Lynch ei paljasta kaikkea eikä pura metaforiaan, Kafka rannalla on täynnä yliluonnollista ja selittämätöntä.

Murakamin taustalta ei löydy lynchiläistä suhdetta uskontoon. Murakamin isoisä on ollut buddhalainen pappi ja Murakami suhtautuu uskonnollisen intohimoisesti juoksemiseen. Hän on kirjoittanut siitä kirjan What I Talk About When I Talk About Running (Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto, 2007).

PeriaatteessaKafka rannalla -kirja on ihan helposti ymmärrettävä: 15-vuotias poika Kafka Tamura karkaa kotoaan, kun hän tuntee ettei enää voi elää elämäänsä paikallaan. Matkalle lähtee myös Poika nimeltä Varis, Kafkan näkymätön ystävä tai jonkinlainen omantunnon ääni. Kafka etsii ilman suunnitelmaa äitiään, joka on hylännyt hänet lapsena. Kafkan isä on langettanut pojalleen Oidipuksen kirouksen: tulet tappamaan isäsi, makaamaan äitisi ja siskosi. Kirouksen rikkoakseen Kafkan on karattava.

Metsät ovat Keski-Japanissa juuri niin tiheitä ja pelottavia, kuten Murakami kuvaa. Seton sisämeren maisemat häkellyttävät ja luontoon liittyvät fantasia-ainekset on helppo hyväksyä.

Minä näen Japanin maisemia vain auton ikkunasta ja vierailemalla luonnonpuistoissa. Rinteet kasvavat vieri vieressä ohutta rankaa ja puut ovat korkeita. En haluaisi eksyä metsän labyrinttiin.

Kafkan karkumatkan teemat heijastavat ihmisten halua muuttaa omaa kohtaloaan. Kaikessa viisaudessaan Murakamin kirja ei pyri antamaan yhtä vastausta, vaan jättää senkin pohtimisen lukijalle.

Haruki Murakami: Kafka rannalla. Tammi 2009. 648 s.

Hannele Huhtala

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu