Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

Kansantulon uudelleenjako

Lukuaika: < 1 minuutti

Kansantulon uudelleenjako

Pääkirjoitus: Demarit ovat hajottaneet puoluekenttää sisäministeri Kari Rajamäen oikeistolaispopulistisella retoriikalla.

Edessä on taas eduskuntavaalit, joissa hallituspaikan saanee kaksi suurta puoluetta kolmesta. Selkeitä poliittisia eroja viimeisen kymmenen vuoden perusteella kokoomuksen, demareiden ja keskustan väliltä on vaikea löytää. Demarit tuki hallituksessa kokoomuslaista veropolitiikkaa, mutta hallituskauden käsittämättömin poliittinen linjattomuus koskee keskustaa. Keskusta jätti toteuttamatta energiatuotannon uudelleen järjestämisen, vaikka biopolttoaineiden hyödyntäminen olisi ollut sekä energiapolitiikan että aluepolitiikan kannalta keskustalle kannattavaa.

Pääomatulojen suosimisessa kolme suurinta puoluetta ovat samoilla linjoilla. Tuloerojen lisääminen nähdään ainoana vaihtoehtona kansantalouden kakun kasvattamiseksi.

Demareiden poliittinen toiminta on erikoista tasapainoilua. Ennen vaaleja demarit muuttuvat perinteiseksi vasemmistopuolueeksi. Vaalien jälkeen demarit taas pönkittää omaa valtaansa hyödyntämällä oikeistolaisten kilpailijoidensa päämääriä.

Demarit ovat hajottaneet puoluekenttää sisäministeri Kari Rajamäen oikeistolaispopulistisella retoriikalla. Rajamäen möly on pitänyt yllä perusduunareiden uskoa siihen, että Suomessa pakolaiset ja maahanmuuttajat, anarkistit ja pätkätyöläiset mielenosoituksineen ovat saaneet ansaitsemansa kovan kohtelun.

Todellisia muutosvaihtoehtoja ovat oppositiopuolueet vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit, kommunistit, vihreät ja perussuomalaiset.

Vaalien radikaaleimman ohjelman onkin tehnyt vihreät, joiden esitys perustulosta on ollut demareille vaikea pala. Sen vasemmistolaisempaa kansantulon uudelleenjakoa ei markkinataloudessa ole tarjolla. Myös vasemmistoliitto on jälleen punertumassa, puolueen kannatus näyttäisikin olevan nousussa. Silti hyvinvointivaltion puolustajan kannalta hallitus ilman demareita ei ole uskottava.

Suomessa on nyt ja tulee jatkossa olemaan yhä enemmän ihmisiä, jotka elävät perinteisen työntekemisen ulkopuolella. Heitä ovat pätkätöiden, työpätkien ja pätkäpalkkojen välissä elävät, työttömät, opiskelijat, lapsia kotona hoitavat, eläkeläiset, pääomatuloilla porskuttavat ja vapaaehtoistyötä tekevät.

Yhteiskunnalla on edessään elämän merkityksen uudelleen määrittely suhteessa työntekemiseen ja oikeuteen olla täysivaltainen kansalainen ilman työtäkin.

Kansantulon uusjako on edessä, jos kansalaiset haluavat nähdä yhteisen hyvän arvokkaampana kuin harvojen rikastumisen. Rikkaudet kun eivät jää Suomeen. Viimeisen kymmenvuoden aikana yritykset ja työeläkerahastot ovat kantaneet kottikärryittäin pääomaa ulkomaille noin 70 miljardia euroa.

Voima opettaa kansantalouden aakkoset sivulla 36.

Kimmo Jylhämö