Kansannousu

Lähi-idän toinen intifada kiihtyi kesällä, kun kurdit kävivät avoimeen vastarintaan Turkin Vanissa.

TURKIN VIRANOMAISTEN MIELESTÄ Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n aloittama kurdien kansannousu on pienen ääriryhmän kiihkoilua, jolla ei ole kannatusta tavallisen kansan parissa. Turkin sensuroitu valtamedia välittää tätä kuvaa ympäri maailman.

MILLÄÄN KANSAINVÄLISELLÄ UUTISTOIMISTOLLA ei ole Turkissa vakituista toimittajaa Ankaraa idempänä, vaan ne käyttävät lähteenään turkkilaisia tiedotusvälineitä. Niinpä maailmalla ei ole huomattu, että Lähi-idän toinen intifada on kiihtynyt Kaakkois-Turkissa tänä kesänä. Suomalaisissa tiedotusvälineissä on kesän aikana ollut pikku-uutisia taisteluista armeijan ja kurdisissien välillä, mutta se on jäänyt kertomatta, mitä kurdikaupungeissa tapahtuu, kun lähistöllä kaatuu kurdisissejä.

Turkin valtion mielestä kurdisissit ovat terroristeja. Heidän perheensä ovat terroristiperheitä, joita on pidätetty ja kidutettu pelkän sukulaisuuden perusteella. Niinpä perheet salasivat viime vuosikymmenellä käydyn sodan aikana sen, että lapsi oli vuorilla. Omaiset eivät uskaltaneet hakea taisteluissa kuolleiden sissien ruumiita haudattaviksi.

Kun Hamasin taistelija tai siviili kuolee Palestiinassa Israelin armeijan sotilaan luoteihin, hautajaisista sukeutuu aina mielenosoitus, usein mellakka. Viranomaiset voivat kieltää mielenosoitukset, mutta eivät hautajaisia. Tämä hautajaisperinne on nyt otettu käyttöön myös Turkissa. Kurdiäidit ja -isät eivät enää pelkää mennä vaatimaan sisseinä kuolleiden lastensa ruumiita viranomaisilta.

KESÄKUUN LOPPUPUOLELLA kaksi perhettä meni Vanin sairaalaan noutamaan Cevher Isnasin ja Mehmet Bozan Sahinin ruumiita. Miehet olivat olleet PKK:n seuraajajärjestön HPG:n, Kansan puolustusvoimien, sissejä ja kuolleet yhteenotossa Turkin armeijan kanssa. Perheet olivat ensin käyneet tapaamassa ihmisoikeusjärjestö IHD:n asianajajaa ja kuulleet tältä, että Turkin lain mukaan viranomaiset eivät saa haudata ketään ilman omaisten lupaa. Sairaalassa heille kerrottiin, että Isnasin ja Sahinin paperit eivät olleet kunnossa, joten ruumiita ei voitu luovuttaa.

Odotuksen venyessä sairaalan edustalle kokoontui lisää kurdeja, pian heitä oli noin kymmenentuhatta. Kun ruumiita ei annettu, vihainen joukko lähti kävelemään neljän kilometrin päähän Bostaniciin, josta Cevher Isnas oli kotoisin.

VAN ON MILJOONAN ASUKKAAN KURDIKAUPUNKI aivan Iranin rajan tuntumassa. Bostanicin lähiön melkein kaikki asukkaat ovat Turkin sisäisiä pakolaisia, joiden kylät armeija on polttanut. Vanin kuvernööri Niyzi Tanilir soitti kurdien puhemiehelle, entiselle kansanedustajalle Selim Sadakille, joka vapautui viime vuonna kymmenen vuoden poliittisesta vankeudesta. Kuvernööri Tanilir pyysi Sadakia rauhoittamaan väkijoukkoa, ettei Turkin maineeseen tulisi ikäviä kolhuja kesken kuumimman turistikauden.

Tanilirin alaisuudessa toimineet poliisit käyttäytyivät rauhallisesti Vanissa, mutta kaupungin rajalla olivat vastassa santarmit, jotka eivät päästäneet kurdeja hautausmaalle eivätkä takaisin kaupunkiin.

Saarretut ihmiset purkivat raivoaan heittelemällä kiviä ja keppejä ja sotilaat vastasivat avaamalla tulen heitä kohti. Yhdeksän ihmistä haavoittui sotilaiden luodeista. Heidät kuljetettiin Vanin sairaalaan. Päähän ammuttu nuori kurdimies Fahrettin Inanc kuoli vammoihinsa.

ILLALLA ISNASIN JA SAHININ PERHEET saivat poikiensa ruumiit. Niitä ei ollut luovutettu heille aikaisemmin, koska sotilaat olivat jo ehtineet haudata ne. Hautapaikka oli kuitenkin tiedossa ja päivän aikana ruumiit oli kaivettu ylös.

Seuraavana aamuna Fahrettin Inancin perhe ja tuhatpäinen ihmisjoukko meni samaan sairaalaan hakemaan hänen ruumistaan hautaamista varten. Tapahtumat etenivät pääpiirteittäin samalla lailla kuin edellisenä päivänä. Poliisit ilmoittivat Selim Sadakille, että hautajaisväki saa mennä Bostanicin hautausmaalle, mikäli he eivät kanna lippuja eivätkä julisteita eivätkä huuda iskulauseita. Sadak pyysi megafonilla ihmisiä toimimaan rauhallisesti.

Santarmit olivat jälleen vastassa Bostanicin tiellä. He vaativat naisia siirtymään pois eturivistä, mihin nämä vastasivat istuutumalla kadulle sotilaiden eteen. Sadak neuvotteli jälleen Tanilirin kanssa puhelimitse. Tuntien odotuksen jälkeen väkijoukko pääsi Bostanicin hautausmaalle ja Fahrettin Inanc saatiin hautaan ilman uusia kuolonuhreja tai haavoittuneita.

TURKIN VIRANOMAISET eivät taistele pelkästään HPG:n sissejä vastaan. Heillä on vastassaan myös runsaasti kansalaisjärjestöjä. Ne vaativat, että viranomaiset noudattaisivat uusia lakeja, joita Turkki on säätänyt päästäkseen Euroopan unionin jäseneksi.

Vanissa eri järjestöt syyttävät tapahtumista yksimielisesti armeijaa.

HPG:n lausunnon mukaan koko tapahtumasarja alkoi, koska armeija oli Turkin lakien vastaisesti haudannut kaksi sissiä salaa omaisilta. Islamilaisen ihmisoikeusjärjestö Mazlum Derin edustaja Abdulbasit Bildirici on samaa mieltä. Kurdipuolue Dehapin Vanin puheenjohtajan Abdurahman Doganin mielestä armeija käyttäytyi Bostanicin tiellä provosoivasti.

Myös valtion kontrolloima ammattiliitto KESK antoi Vanissa lausunnon. Sen mielestä sotilaiden on ammuttava ilmaan eikä kohti ihmisiä silloin kun väkijoukko täytyy saada hajaantumaan.

PARIKYMMENTÄ VUOTTA SITTEN kurdit eivät uskaltaneet edes puhua kurdia kadulla, koska se oli laitonta. Rangaistus kurdin puhumisesta poistettiin Turkin lainsäädännöstä vasta 1991.

Nyt aikaisemmasta pelokkaasta ja häpeilevästä suhtautumisesta ei ole jälkeäkään. Kurdit ovat tietoisia ja ylpeitä omasta identiteetistään ja vaativat samoja oikeuksia kuin muilla kansoilla.

Kansannousu saa koko ajan uusia muotoja. Viikko Vanin tapahtumien jälkeen armeija hukkasi kahden HPG:n sissin ruumiit Sirnakissa. Heidän perheensä ovat jättäneet asiasta tutkintapyynnön yleiselle syyttäjälle.

Elokuussa kurdit muistavat aseellisen taistelun aloittamisen vuosipäivää, marraskuussa juhlitaan PKK:n perustamista, helmikuussa on Abdullah Öcalanin vangitsemisen vuosipäivä ja maaliskuussa on kurdien kansallispäivä newroz. Myös naistenpäivä ja vappu keräävät suuret joukot kaduille. Sitten tulevat vielä paikalliset tapahtumat, kuten hautajaiset ja poliittisten johtajien vierailut. Joskus kadut täyttyvät tuhansista mielenosoittajista, joskus pääministeriä ovat vastassa autiot kadut ja suljetut liikkeet.

Artikkelin lähteenä on ollut DIHA, Dicle Haber Ajansi, kurdilainen uutistoimisto, jolla on toimisto kuudessa Turkin kaupungissa.

www.diclehaber.com

www.kurdishinfo.com

Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu