kannabiskapina versoo

Täällä on käyty, kannabisviljelmä takavarikoitu.

Ne kyttää, ne kyttää

niin ne kauhuissaan kyttää

Mut yrttimies ei o rikollinen

Hamppuemäntä ei o kenenkään vihollinen

Ei yrttimies o vaarallinen

Se on vaan siviiliuhri

Tässä huumesodassa se on siviiliuhri

Masternauha pyörii soittimessa. Myöhemmin tänä vuonna siitä prässätään Kapteeni Ä-ni -yhtyeen uusi levy. Ääni onkin tuttu, mutta sävy on muuttunut. Nyt laulussa on päättäväistä kapinaa, ehkä vähän katkeruuttakin.

”Itse asiassa päätös hovioikeudesta tuli juuri tänään”, toteaa nauhalta tuttu ääni, Jukka Poika. Hän ojentaa pöytäkirjan.

”Jukka ja Sandra ovat yhdessä ja yksissä tuumin kotonaan viljelleet cannabis sativa -kasvia käytettäväksi huumausaineena. Asunnosta on löydetty lämpölampuilla ja ajastimella varustettu 14:n cannabis sativa -kasvin viljelmä”, oikeus toteaa. Huumausainerikoksesta lankeaa 35 päiväsakkoa molemmille.

Sakkorangaistukseen johtaneet tapahtumat saivat alkunsa vajaa vuosi sitten, kun Jukka ja hänen vaimonsa Sandra tulivat kotiin keikalta. Pöydällä odotti poliisin allekirjoittama paperilappu: Täällä on käyty, kannabisviljelmä takavarikoitu. Myöhemmin poliisit kertoivat tulleensa etsimään toista samassa talossa asuvaa henkilöä ja ”haistaneensa hampun eteisessä”.

”Kaikki oli paikoillaan, mutta huomasin, että jauhopussit ja wc-pöntön säiliökin oli tutkittu. Sohvalla oli kuivuneita lupiininlehtiä. Poliisit veivät nekin”, Sandra muistelee.

Seuraavana aamuna Jukka ja Sandra lähtivät poliisiasemalle kuulusteltaviksi. ”Mua pelotti ihan hirveesti – sitä tunsi itsensä niin lainsuojattomaksi. Meidän lapsi oli ihan pieni, ja mä pelkäsin, että ne ottaa sen”, Sandra kuvailee tunnelmiaan. Jukankaan muistot virkavallasta eivät ole mukavia. ”Multa otettiin sormenjäljet. Se oli nöyryyttävää.”

Kun asunto ei enää poliisien vierailun jälkeen tuntunut kodilta, oli perheellä edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Uudessa kodissa odotti yhteydenotto lastensuojeluviranomaisilta, joita poliisi oli evästänyt kertomalla, että ”molemmat vanhemmat ovat erittäin huumemyönteisiä ja käyttävät huumeita”.

”Tunnin verran juteltiin ja yhteisymmärrys löytyi. Viranomainen kehotti siirtymään laillisiin yrtteihin”, Jukka kertoo.

Käräjäoikeus käsitteli tapausta puoli vuotta myöhemmin. ”Oikeudenkäynti oli vähän kuin olisi ollut kirkossa, paitsi että kirkossa saa syntinsä anteeksi”, Sandra kertoo.

”Ison pöydän takana oli viisi synkkää miestä, jotka eivät esitelleet itseään, eivätkä kertoneet, mitä siellä tekevät”, Jukka kuvaa.

Jukan mielestä musiikki on hyvä tapa purkaa tapausta. ”Biisit piti tehdä ihan siksi, että sai paremman fiiliksen.”

Tapahtumissa riitti aineksia kolmeen biisiin. Etupihalla ilmestyi vinyylisinglenä maaliskuun lopussa. Pekka peeällä ja Siviiliuhrit pääsevät levylle tämän vuoden aikana.

Keikoilla yleisö on saanut kuulla Jukan ja Sandran tragediasta jo viime kesästä alkaen. ”Nää biisit ovat kaikkein suosituimpia, ihmiset riemastuvat joka kerta”, Jukka hymyilee.

Vaikka väsyttävä oikeusprosessi on nyt ohi, on katkeruus juurtunut syvään. ”On sairasta, että poliisi tulee kotiin parin puskan takia. Jos joku voi katsoa mua suoraan silmiin ja sanoa, että mun kotiin saa tulla ja viedä mun yrtit, niin aika kova väite se on”, Jukka julistaa.

Jukka kertoo, että ainoat kannabiksenkäytöstä koituneet ongelmat hänelle on aiheuttanut nykyinen lainsäädäntö. Kannabis on ollut Jukalle apu musiikin tekemisessä. Sandra puolestaan on käyttänyt sitä muun muassa helpottamaan pienen lapsen hoidosta tulleita yliväsymysoireita.

Metsän reunustama tie kapenee kapenemistaan. Lopulta näkyviin ilmestyy Eerikan (nimi muutettu) talo. Pihalla lapset pomppivat trampoliinissa.

Eerika on joutunut hoitamaan seitsemää lastaan kaksi viime kuukautta yksin. Ongelmat alkoivat, kun perhe palasi lomamatkalta. ”Tultiin viimeisinä ulos lentokoneesta, ja siellä oli koira vastassa. Sit me katottiin, että jumalauta, tää paikka on täynnä poliiseja”, Eerika kertoo.

Hänen miehensä pantiin käsirautoihin. Tavarat pengottiin. Sosiaalityöntekijät veivät lapset mukanaan. ”Mua uhkailtiin, että en saa lapsia takaisin, jos en kerro kaikkea. En tiennyt mistä oli kysymys”, kertaa Eerika.

Myöhemmin kävi ilmi, että poliisit olivat löytäneet perheen asunnosta hasista. Talven aikana kaupungissa on käynyt melkoinen vilske. Poliisi on ottanut kiinni yli sata nuorta huume-epäilyjen vuoksi.

Eerikan mies on virunut eristyssellissä kaksi kuukautta. ”Ne pitää meitä tän kaupungin huumekaupan päätekijöinä, vaikka me on pidetty huoli vain meidän omasta pilvestä. Ne yrittää tehdä meistä ammattirikollisia”, Eerika päivittelee.

”Onneksi ne anto mulle lapset takaisin viiden vuorokauden jälkeen”, hän huokaisee. Lapset leikkivät lattialla ja kiipeävät välillä vuoron perään äitinsä syliin.

Parin kuukauden takaisissa kauhuissa riittää muistelemista. Eerika vietiin turvakotiin, koska häntä pidettiin narkomaanina. Lopulta psykiatri ratkaisi asian ja hän sai palata lapsineen kotiin. ”Vahva äitiys”, totesi psykiatri lausunnossaan.

Eerika on synnyttänyt lapsista viisi kotona, mies on toiminut kätilönä. Jokaista lasta on imetetty kaksivuotiaaksi. Heille ei ole syötetty lihaa tai annettu kemiallisesti valmistettuja lääkkeitä. Lapsia on hoidettu aina kotona.

Nyt lapset saavat nähdä isänsä kerran viikossa puolen tunnin ajan pleksilasin läpi. Vankeuden jatkuttua pari kuukautta Eerika onnistui vihdoin saamaan perhetapaamisen, jossa hän ja lapset saivat olla isän kanssa samassa huoneessa kolmen tunnin ajan.

Punaposkisten lasten hyörinää katsellessa on vaikea arvata, että heidän äitinsä menneisyydessä on raskas varjo. ”16 vuotta sitten mä käytin piriä suonensisäisesti”, Eerika paljastaa.

Hän kertoo päässeensä irti amfetamiinista ja tupakasta kannabiksen avulla. Mitään lääkkeitä hän ei ole tarvinnut 15 vuoteen.

Eerika ei voi käsittää, miten on mahdollista, että hänen miehensä istuu vankilassa ja sosiaalityöntekijät seuraavat hänen tekemisiään. ”Mulla on juopon ja narkkarin menneisyys. Miksen mä saa olla rauhassa nyt, kun mulla on asiat hyvin!”

Sampsa Oinaala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu