Kaksoisagentti

Outi Nyytäjä hauduttaa ruokaa Ranskassa ja vaklaa mediaa Suomessa.

”Olen tänään tyhmä, en jaksa olla koko viikkoa viisas”, nauraa Outi Nyytäjä heti kätellessämme.

Nyytäjän tiukan aikataulun takia tapaamme lauantai-iltapäivällä hänen kotonaan Katajanokalla. Notkuvien kirjahyllyjen ja lehtikasojen keskellä Nyytäjä lysähtää nojatuoliin ja hengähtää samalla ensimmäistä kertaa moneen päivään.

Takana on viikko haastatteluja vastajulkaistun kirjan tiimoilta ja palavereita tulevista töistä. Dramaturgi-kirjailija paahtaa vielä 71-vuotiaanakin loputtomalla tarmolla erilaisten projektien kimpussa. Maanantaina lähtee kone Ranskaan Bretagneen, jossa Nyytäjä asuu lähes kahdeksan kuukautta vuodesta.

”Siellä saan rauhassa tehdä töitä. Elämä on yksinkertaista ja isoihin projekteihin on helpompi syventyä.” Nyytäjä pohtii.

Talolliseksi Ranskassa Nyytäjä ryhtyi hetken mielijohteesta 17 vuotta sitten. Ranskan kielen maisterille Bretagnen maaseudulle asettautuminen oli kohtalaisen mutkatonta, sillä Bretagnessa huumori on mustaa ja ruokatavat lähellä arkista suomalaisuutta. Elämä kahdessa maassa ei ole Nyytäjälle mitenkään eksoottista.

”Ei Suomi sieltä käsin kaukana ole. Olen Suomeen päivittäin yhteydessä, luen suomalaisia lehtiä Helsingin Sanomista Kansan Uutisten Viikkolehteen ja Ny Tidiin, saan televisio-ohjelmia dvd:nä ja radio-ohjelmia cd:nä.”

Nyytäjä pysyy ajan tasalla myös laajan verkostonsa avulla. ”Vakoojia” hänellä on joka puolella. Suomessa asuu kolme lasta ja viisi lastenlasta, sekä lukuisa joukko ystäviä. Ranskassa hänellä on jo oma piirinsä. Nyytäjä kertoo käsikirjoituspalavereista elokuvaohjaajan kanssa ja hehkuttaa eläkkeellä olevan kokin haudutettuja ruokia.

Arki kahdessa maassa antaa Nyytäjälle mahdollisuuden tarkkailla kumpaakin maata omasta näkökulmastaan.

”Ranskassa pidän siitä, että yhteiskunnallinen keskustelu, kirjallisuus ja lehdet ovat kunniassaan. Suomessa on kovin vähän tällaisia foorumeita. Myös tiedon saaminen on helpompaa eikä se rajoitu anglosaksisuuteen, Eurooppa on enemmän läsnä.

Suomessa taas kirjallisuus ja teatteri ovat huomattavasti elävämpiä ja liikkuvampia ja hierarkia vähäisempää. Mutta tuskin olisin kirjoittanut samanlaista kirjaa, jonka nyt kirjoitin, jos olisin tehnyt sen pelkästään Suomesta käsin.”

Nyytäjä viittaa huhtikuun alussa julkaistuun kirjaansa Menestys ja moraali. Kirjassaan hän pohtii miten pitkälle menestysideologia on viety yhteiskunnassamme. Nyytäjä antaa kirjassa kyytiä kilpailuyhteiskunnalle, jossa kauniit, terveet ja onnelliset saavat parempia töitä ja parempaa palkkaa.

Kunniansa kuulee menestysvalmennus, jonka kynsissä työntekijöistä leivotaan uusia menestyviä huippuosaajia kovalla hinnalla. Myös maahanmuuttajapolitiikka niin Ranskassa kuin Suomessakin on tarkastelun alla.

”Menestys on käsite, joka on imeytynyt koko nykyiseen yhteiskuntaamme, sen kaikkiin alueisiin eikä vain talouselämään. Sen tartuttamia ovat kaikki – pahimmin ne, joilla ei ole mitään menestymisen mahdollisuuksia eikä edes kahleitakaan menetettävänä. Menestyskilpailu on kuin suomimaraton, johon kaikkien on osallistuttava, ja voi niitä, jotka putoavat reitin varteen” , kirjoittaa Nyytäjä kirjassaan.

“Kirjoitin kirjan selvittääkseni itselleni, millaisessa maailmassa elän, mikä tämä maailma on. Se on jo vuosia rasittanut mieltäni. Pintaa tähän maailmaan on kertynyt niin rutosti, että se alkaa olla kuin paksu kuori, joka jäykistää, peittää, torjuu.”

Aluksi kirjan piti käsitellä vain menestysvalmennusta. Jari Sarasvuon tv-ohjelma Diili nosti Nyytäjän karvat pystyyn ja hän otti selvää, mistä menestysvalmennuksessa oikein on kyse.

Nyytäjä luki kasan alan oppaita ja huomasi, että menestysvalmennukselle keskeistä on luoda uusi ihminen, joka vastaa talouden ja koko menestysyhteiskunnan vaatimuksia. Samalla Nyytäjä näki selvästi, miten ilmiön rinnalle nousi kirjallisuudesta, lehdistöstä ja dokumenteista ulkopuolisten joukko.

Ne tuhannet äänettömät, jotka eivät lähtökohdiltaan kuulu menestyvien joukkoon.

Kirjan julkaisemisen jälkeen Nyytäjä huomasi Ylioppilaslehdessä työpaikkailmoituksia, joissa siivoojia houkuteltiin töihin ”osaajina” ja vartijoita pyydettiin ”mukaan menestymään” suuren firman mainoksessa. Menestysideologia ulottuu kaikkialle. Nyytäjä pohtii olivatko ilmoitukset lehden ironiaa.

”Oli miten oli, se on rivoa.”

”Liberalistinen talous on luonut tämän uuden ajattelutavan. Täytyy olla timmissä kunnossa, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Jatkuvasti on kouluttauduttava lisää. Kilpailla täytyy ei vain muiden, mutta myös itsensä kanssa.”

”Solidaarisuus on hirvittävän vaikeaa. Talouden rakenne on muuttunut niin että osakkaat ja pääomasijoittajat määräävät mitä tapahtuu. Jos on koko ajan hädässä työpaikkansa puolesta ei uskalla olla poikkeavasti ärsyttävä.”

Nyytäjä on aina ärsyttänyt. Tahallaan ja tahattomasti. Dramaturgina, käsikirjoittajana, journalistina ja kolumnistina tunnettu Nyytäjä lokeroidaan usein äkäiseksi vanhaksi akaksi, joka hämmentää joka soppaa ja laukoo mielipiteitään kaikesta. Hänen kolumninsa saavat raavaat miehet varpailleen ja rasvaamaan aseitaan valmiina hyökkäykseen.

”Vähäksi aikaa tulee ylpeyden tunne, kun vaikutan kolumneillani”, Nyytäjä nauraa. ”Onneksi silloin saan aina heti nenilleni. Minulle sopisi elämä luostarissa, jossa abbedissa määräisi minut makaamaan naamalleni kivilattialle aina silloin tällöin.”

Nyytäjä ei hevin kumartele ketään eikä mitään. Hän on aina ollut ärhäkkä sanomaan sanottavansa.

”Olen aina ollut tällainen pöljä. Minun ikäiselläni ja koulutuksen saaneella ihmisellä pitäisi olla estot, mutta minulla niitä ei ole. En ole koskaan osannut laskea, mitä seurauksia mistäkin tulee. Olen aina saanut turpaani. Jo lapsena halusin aina tapella itseäni isompien poikien kanssa. Silloin sain nenilleni. Aikuisena saan turpaani ihan samalla mitalla, mutta vain eri tavalla.”

Jos joku asia vaivaa, tarttuu Nyytäjä välittömästi puhelimeen ja alkaa selvittää asiaa. Omasta mielestään liian nopeasti ja harkitsematta. ”Olen kuin Miss Marple. Haluan tietää mistä asiat johtuvat. Tykkään juonia. Suunnitella strategioita. Olisin mielelläni ollut kenraali”, Nyytäjä paljastaa. ”Mutta annan kyllä periksi, kun näen kouhottavani, mikä mulla on tapana.”

Viime vuosisadan alun Suomeen Nyytäjä haikailee. Silloin Suomi oli Nyytäjän mukaan aidosti kansainvälinen ja moderni. Joel Lehtosen, Minna Canthin ja Hella Wuolijoen Suomessa ajateltiin rohkeasti.

”Sellaisten ihmisten olisi hyvin vaikea elää Suomessa nyt. Täällä on omaksuttu sterilisoiva, psykologisoiva ajattelu, jota esimerkiksi menestysvalmennus edustaa. Uusia ajattelumalleja ja innovaatioita ei löydetä kursseilta, joissa pyllyillään tunturissa ja tehdään ryhmätyöharjoitteita. Normaali hikijumppa ja täyskänni tulisivat paljon halvemmiksi.”

”Suomessa on paljon kätkettyä, piiloon jäänyttä tietoa ja oppineita, sivistyneitä ihmisiä vailla julkista mainetta. Ilahduin suunnattomasti löytäessäni Eetu Virénin ympärillä liikkuvat, nettiin kirjoittavat filosofit. Maaseutulehdissä on monien asioiden asiantuntijoita ja Kainuun Sanomissa Wittgenstein-mies.

Uusi syntyy myös alhaalta, suitsemattomasta huonosta mausta, sattumista. Ei uuden löytämistä voi ohjelmoida muuten kuin kehottamalla loputtomaan uteliaisuuteen.”

Utelias on Nyytäjäkin. ”Puhun kaikille ja saan tietoa. Saan heti elämäntarinoita. Viimeksi kun matkustin junassa päädyin vaihtamaan vasikanvatkulireseptejä vierustoverini kanssa. Minulle kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Suhtaudun korkeissa viroissakin oleviin ihmisiin sen mukaan mitä he tekevät.”

Ranskassa Nyytäjä kokee ihmisten antavan enemmän aikaa ja rakkautta toisilleen. Siellä ihmiset tekevät paljon vapaaehtoistyötä. Ranskassa löytyy vielä solidaarisuutta, jossa ei lasketa omaa aikaa eikä vaivaa. Solidaarisuutta, johon menestysvalmennus ei kannusta. Kansalaistoiminta on aktiivista, se on sekä järjestynyttä että spontaania.

Nyytäjä kertoo, miten talven tullessa asunnottomien tilanne taas kerran paheni ja muutaman dokumentintekijän aloitteesta syntyi kansalaisliike, joka hankki asunnottomille teltat. He ajoivat yhteistyössä muiden samanlaisten liikkeiden kanssa asian niin pitkälle, että valtion oli pakko säätää laki, joka takaa kaikille säädyllisen asunnon.

Öljykatastrofeissa ja tulvissa lähdetään joukolla paikan päälle auttamaan. Monta Bretagnen rantaa on sillä tavoin puhdistettu. Arjessakin apua tarvitsevalta ystävältä kysytään miten voin auttaa.

”Mut saa ärsyyntymään kaavamaisuus ja sovinnaiset, rohkeiksi luullut ajattelumallit, joihin törmää Suomessa paljon. Rohkeus on kadonnut. Tämä on tallukkayhteiskunta, jossa hiippaillaan tohvelit jalassa niin, ettei kuulla kun joku tulee. Kukaan ei uskalla sanoa eriävää mielipidettään, koska on pidettävä kiinni työpaikoista ja suhteista. Pitää olla rohkeutta kieltäytyä asettumasta muottiin.”

Eduskuntavaaleissa kokoomuksen kahmima äänivyöry osoitti, että ihmiset haluavat samastua menestyneisiin kokoomuslaisiin mieluummin kuin pienen ihmisen asialla oleviin puolueisiin.

Boheemille porvarille välittäminen on trendikäs arvo. Mutta kun asiasta tehdään trendi, katoaa siitä sisältö, Nyytäjä harmittelee.

”Menestyshakuisuus ilmenee politiikassa mitättömyytenä ja mielipiteettömyytenä. Ideologiaa ei enää tarvita. Kokoomus käytti vaaleissa vasemmiston arvoja, koska se oli ymmärtänyt mikä puree äänestäjiin. Ei heillä sen enempää ideologiaa ole.”

Ranskan presidentinvaalien moraali puhuttaa Nyytäjää. Ranskan vaalit ovat nyt ensimmäistä kertaa amerikkalaistyyliset. Nyytäjän mukaan ne ovat mieletön show ja muistuttavat fiktiota, suurta televisiosarjaa.

Ranskan vaaleissa Nyytäjä tunnistaa saman kaupallisuuden ja viihteellisyyden kuin maaliskuisissa vaaleissa Suomessa. ”Ideologia teetettiin mainostoimistossa”, sanoo Nyytäjä. Hän vertaa oikeistolaisen UMP-puolueen ehdokkaan Nicolas Sarkozyn pehmeiden arvojen kampanjaa kokoomuksen toivo-kampanjaan.

”Sarkozy on löytänyt ’rakkauden’vaalikampanjassaan. Tämä oikeistolainen, rasistisia ideoita viljelevä ehdokas on palkannut vasemmistolaisen puheiden kirjoittajan. Hän hokee Martin Luther Kingin hengessä slogania: ’Minulla on unelma’. Sarkozy on suunnattoman taitava käyttämään kaikkia keinoja vasemmistoklassikoista äärioikeiston arvoihin. Erinomainen puhuja ja siten erinomainen hämääjä – osalle kansaa.”

”Sarkozylla on outoja ehdotuksia ja mielipiteitä. Hänen mukaansa jo leikkikoulussa pitää pystyä näkemään kolmivuotiaasta, kenestä tulee nuorisorikollinen. Pedofilia ja itsemurha-alttius ovat Sarkozyn mukaan geeneissä eli lapsi siis syntyy pedofiilina.”

Nyytäjä pitää Sarkozya pelottavana hahmona koko Euroopan kannalta. Hänen vallanhimonsa tuntuu rajattomalta. Nyytäjää kutkuttaa miten Le Monde -lehden pilapiirtäjä Plantu on antanut Sarkozylle Ahmed Ahneen hahmon. Ranskaksi Ahmed Ahne on Iznogoud eli foneettisesti is no good.

”Joku oli laittanut Sarkozyn vaalimainoksen postiluukustamme Ranskassa. Mainos oli likomärkä ja mietin, että onkohan joku kussut sen päälle!” Nyytäjä kertoo ja nauraa kähisee mielikuvalle pitkään.

Sosialistien Ségolène Royalin sitkeyttä Nyytäjä ihailee. ”Ensin hän puski puolueensa ukkosiiven eli elefanttien läpi ehdokkaaksi. Nyt hän ottaa coolisti vastaan herjaukset, joissa ehtimiseen vedotaan hänen vähäiseen naiselliseen ymmärrykseensä. Mutta ideologista yllättävyyttä kaipaisin.”

”Naisen ei ole helppo olla tässä byrokratian ja hierarkian luvatussa maassa presidenttiehdokkaana. Hänen ohjelmansa ei alkuun tuntunut selkenevän, mutta nyt siihen on jo tullut puhtia. Hieman liikaa hän on mielestäni sopuillut keskiluokkaan päin, mutta ehkä se on välttämätöntä.”

Nykyisestä presidentistä Jacques Chiracista Nyytäjä toteaa, että Chiracia on vaikea erottaa raskalaisten Sylkiäisten eli Les Guignols -sarjan huimasta hahmosta. Chirac on toisinaan uskomattoman ylimielinen suhteissaan pieniin EU-maihin, paitsi silloin, kun suhteessa häämöttää poliittinen hyöty.

”Hän on tahtoen tai tahtomattaan koominen. On ihanan narsistinen näky, kun hän jalkautuu kansan keskuuteen ja halailee lehmää Pariisin jokavuotisessa maatalousnäyttelyssä! Toisaalta hän vastusti Irakin sotaa hyvin sitkeästi. Palestiinalaisille hän on ’se ranskalainen’, jota maa tarvitsee. Ristiriitainen kaveri, kiinnostava virheittensä takia.”

Nyytäjä toteaa, että maaliskuun eduskuntavaalit Suomessa olivat mainostoimiston voitto. Pahinta on, että vaalikampanjoissa, niin Suomessa kuin Ranskassakin, pehmeät arvot on pyritty kaupallistamaan ja eduskuntavaaleissa niitä käyttivät kaikki kolme suurinta puoluetta.

”Pehmeät arvot ovat kadottaneet alkuperäisen hienon merkityksensä. Mutta lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus eivät ole arvoina kadonneet mihinkään. Anarkismi ei ehkä ole pehmeä arvo, mutta se on oikeudenmukaisessa ajattelussa välttämätön.”

Mutta muutos tulee vielä, uskoo Nyytäjä. Se ei tule innovaatioyliopiston riveistä eikä valmennuskursseilta. Nyytäjä miettii, että muutos saattaisi tulla jonkun suuren katastrofin jälkeen tai marginaaleista kumpuavan vallankumouksen myötä.

”Pitää löytää taistelevia ihmisiä. Himoitsen tutustua niihin ihmisiin, jotka haluavat muutosta. Haen keskustelukumppaneita marginaaleista. Haluan keskustelua siitä, mitä tarkoittaa olla ja elää marginaalissa. Mitä tarkoittaa uskallus keskittyä esimerkiksi työhön, jonka itse kokee elintärkeäksi, mutta josta ei tule sen paremmin palkkiota taloudellisesti kuin henkisestikään. Ja jossa epäonnistumisenkin mahdollisuus on suuri.”

”Pitää uskaltaa kirjoittaa trendien ja virtausten ulkopuolella, eristämisen uhalla. Joskus kannattaa ottaa riski, eikä alistua kompromisseihin, koska muuten mikään ei koskaan muutu. Sitä rohkeutta minulla ei vielä ole. Ehkä se tulee ennen kuolemaa.”

Miten Outi Nyytäjä aikoo keräämäänsä tietoa marginaaleista hyödyntää?

”Pitääkö kaikkea aina hyödyntää? Eikö tietoa voi hankkia muutenkin kuin että siitä tulee tulos?” Nyytäjä kivahtaa.

”Minua kiinnostaa tietää miten päästä pois tästä jumalattomasta tehdasmaisesta kulttuurilannoittamisesta. Kaikesta on tulossa yhä enemmän samanlaista. Ainut keino pelastautua on vetäytyä, jos se vain suinkin on taloudellisesti mahdollista. Tehdä vaikka hanttihommia pystyäkseen tekemään itselleen tärkeitä asioita. Hyvä esimerkki on ohjaaja Jari Halosen porukka. He kivesivät katuja pystyäkseen tekemään leffoja.”

Nyytäjä kauhistelee mitä tapahtuu, kun tuloerojen kasvaessa kaupungit tyhjenevät. Ihmiset tulevat pelokkaammiksi. Rikkaat linnoittautuvat sähköaitojen taa videovartioinnin suojiin, ja muut painuvat ostoskeskuksiin kokemaan yhteisöön kuulumisen tuntua.

Ja mikä on maailma niiden rikosten takana, joista iltapäivälehdet tekevät lööppinsä? Rikoksista kerrotaan huolella, mutta ei olosuhteista niiden takana.

”Koko Eurooppa on täynnä äänettömiä, kielettömiä, työttömiä ihmisiä, jotka eivät ulotu menestysvalmennuksen piiriin. Köyhyydestä on tullut näkymätöntä, se ei kiinnosta mediaa”, Nyytäjä miettii.

Suomessa vaalittiin pitkään vaatimattomuuden ihannetta, mutta nykyään saa ja pitää pröystäillä sillä, miten hyvin menee, miten erinomaisesti on menestynyt. Nyytäjä kaipaa järjen aikakautta, jolloin säästeliäisyys ja normaali tuhlaamattomuus olisivat kunniassaan.

Nyytäjä ei turhaan itse tuhlaa. Ranskan maaseudulla elämä on yksinkertaista. Hän sanoo olevansa mestari laittamaan ruokaa vähistäkin aineksista ja säilöminenkin onnistuu.

Nyytäjä on myös intohimoinen puutarhuri. Kotoisista asioista puhuminen tuokin mieleen Bretagnen kodin kissat ja Nyytäjä muistaa, että niistä huolta pitävälle naapurille pitää soittaa. Samaan hengenvetoon Nyytäjä huikkaa kauppaan lähtevälle miehelleen , kääntäjä Kalevi Nyytäjälle, tarkat ohjeet teehankintoja varten.

”Suomesta saa parempaa teetä kuin Ranskasta”, Nyytäjä selittää ja palaa saman tien aikaisempaan keskusteluumme.

”Minulla ei ole erityistä tarvetta näyttää olevani muodikas. Uskallan olla tuhlaamatta eikä tuhlattavaakaan ole kummemmin. Asuntoja on kaksi. Niiden lainoja on sitkeästi maksettu kirjoittamalla. Ne ovat täynnä kirjoja ja kasetteja, muu tavara ei kelpaa esiteltäväksi. Kirjoihin myönnän tuhlaavani, silläkin uhalla, etten elinaikanani ehdi niitä edes lukea.”

Nyytäjä siteeraa filosofeja ja ajattelijoita sujuvasti viidellä eri kielellä, mutta tietää myös katumuodin trendit. Hän keskustelee yhtä vuolaasti iltapäivälehtien juoruista kuin Ranskan sisäpolitiikastakin. Hän on loputtoman kiinnostunut ympäristöstään ja tarkkailee sitä armottomasti. Mikään ei jää huomaamatta vaikka perinnöllinen tauti, suomalainen amyloidoosi runtelee Nyytäjää. Se rapauttaa silmien sarveiskalvon, tuhoaa jalkojen perifeeristä hermostoa ja halvauttaa kasvolihakset.

”Mutta se ei tapa”, toteaa Nyytäjä kolkosti. Nyytäjä sanookin olevansa menestysvalmennukseen kelvoton yksilö. Liian vanha ja viallinen.

Parasta rohkaisua Nyytäjä on viime aikoina saanut sveitsiläisen filosofin Alexandre Jollienin kirjasta Heikkouden ylistys. Jollien on vaikeasti cp-vammainen ja siksi jo lapsena kelvottomaksi tuomittu. Hän on siis täysi vastakohta menestysvalmennuksen idealle New Yorkin maratonin juoksevasta menestyjästä.

”Pakkoliikkeistä kärsivän ei yleisesti kuvitella pystyvän ajatteluun, ei varsinkaan Ranskassa, mutta Jollie tutustui nuorena Sokrateen oppeihin ja luki itsensä filosofian tohtoriksi.”

”Älä pakene vammaisuuttasi. Hyväksy, ettet koskaan voi olla normaali”, kirjoittaa Jollien. Tämä lause teki vaikutuksen Nyytäjään. Vaikeuksistaan huolimatta Jollien on arvostettu filosofi ja hän voittanut Ranskan Akatemian palkinnon.

”Koska olen näkövammainen, huomaan yksityiskohdat. Ja hajuaistini on äärimmäisen tarkka. Olen kuin terrieri; jos voisin juosta, ottaisin jäniksen kiinni.”

Outi Nyytäjä onkin tunnettu teksteistään, joissa hän havainnoi tarkasti ja yksityiskohtaisesti yhteisöä ja yhteiskuntaa. Suurin juuri nyt työn alla oleva projekti on Hella Wuolijoesta kertova elokuva, joka kuvataan vuonna 2008. Hella oli aikansa vastarannan kiiski, Nyytäjän mukaan hänen itsensä tavoin sietämätön. Hella ei alistunut muottiin, eikä sinne mahdu Nyytäjäkään.

”Minua eivät ole miehet koskaan päässeet sortamaan” on Wuolijoki sanonut ja se on ollut Nyytäjänkin ohjenuora.

”Varmasti siitä on ollut haittaa, että olen nainen. Mua ei pitäisi halvaantuneen naamani kanssa päästää kuviin tai televisioon. Filosofina en itseäni pidä, mutta ajattelijana toisinaan kyllä. Ranskassa ajatteleva nainen otetaan vastaan paremmin kuin Suomessa. Simone de Beauvoir on muiden naisajattelijoiden kanssa vaikuttanut suhtautumiseen Ranskassa. Suomessa äijäkulttuuri on aika paha. Jos panee rinnakkain naisajattelijan ja miesajattelijan, niin miestä kuunnellaan.”

Vanha ja viallinen nainen ehkä, mutta romukoppaan Nyytäjä ei vielä jouda. Mikä motivoi Nyytäjää?

”Vastustan motiiveja. Amerikkalaiset elokuvakäsikset ovat täynnä motiiveja. Mutta mikä minua puskee eteenpäin?” korjaa Nyytäjä.

”Kalevi, mikä minua puskee eteenpäin?” Nyytäjä huutaa kaupasta palanneelle miehelleen viereiseen huoneeseen.

”Tarve vaikuttaa asioihin” kuuluu vastaus välittömästi.

”Tarve vaikuttaa asioihin, joihin voin vaikuttaa”, kiteyttää Nyytäjä. ”Olen helvetin utelias. Minulla on tunne, etten koskaan tiedä tarpeeksi. Minulla on jumalattomia aukkoja sivistyksessä, joita vielä näin haudan partaalla yritän täyttää.”

”Haluaisin oppia keskittymään yhteen isoon asiaan ja antaa sille kaikkeni. Haluaisin myös oppia pysähtymään ja tekemään asioita hitaasti ja lopuksi haluaisin oppia oikeaa nöyryyttä.”

Sanna Stellan

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu